Hyökkääjä Amanda Rantanen on noussut jalkapalloilun kärkeen vauhdilla, mutta vielä muutama vuosi sitten pallo oli hukassa. Hän kärsi loukkaantumisista ja syömishäiriöstä ja oli ripustaa pelipaidan naulaan kokonaan.
Se maali muistetaan. Amanda Rantanen, 23, pääsi kentälle Suomi-Skotlanti maaottelussa lisäajalla ja ratkaisi ottelun tekemällä vajaassa minuutissa kasvomaalin. Riemun ja kivun kyyneleitä pyyhkiessään hän iloitsi siitä, että osuma auttoi joukkuetta eteenpäin EM-karsinnoissa.
– Se oli ihan hullun hieno, unohtumaton hetki ja maali. Nenään sattui, mutta fiilis oli tosi hieno, Rantanen muistelee tähtihetkeään Pihlajamäen kentällä Helsingissä.
Vaikka hän pelasi maajoukkue Helmareisssa ensimmäistä kertaa, mistään onnenpotkusta ei ollut kyse: maalia edelsi Emmi Alasen upea pystysyöttö ja Rantasen läpiajo.
Nopea etenijä
Amanda Rantanen ja suomalaiset jalkapallofanit elävät maallemme ainutkertaista jalkapallohuumaa. Suomen sekä naisten että miesten jalkapallon ja futsalmiesten maajoukkueet ovat raivanneet tiensä seuraaviin EM-lopputurnauksiin.
– Tunsin jo tosi nuorena, että futis on mun laji.
Kiltin ja herkän oloista ja yhteistyötä liputtavaa Rantasta ei heti ajattelisi piinkovaksi maalitykiksi. Hän on kuitenkin noussut vauhdilla jalkapallon kärkikaartiin, vaikka aloitti harrastuksen verrattain myöhään, 12-vuotiaana. Hän kävi ensimmäisen kerran jalkapallotreeneissä 9-vuotiaana, mutta vielä silloin kipinä ei syttynyt. Jalkapallo vei voiton vasta, kun hänen äitinsä alkoi valmentaa joukkuetta ja silloinen ykköslaji yleisurheilu alkoi jäädä jalkapallotreenien varjoon.
– Silloin 12-vuotiaana futiksessa viehätti eniten joukkue ja tunne, joka tuli harjoittelusta, kehittymisestä, voittamisesta ja häviämisestä. Tunsin jo tosi nuorena, että futis on mun laji.
Treenit kasvattajaseura Pallokerho-35:n (PK-35) kotikentällä Pihlajamäessä ovat tuottaneet tulosta. Nyt Rantasella on menossa neljäs kausi PK:n naisten joukkueessa ja toinen kausi Kansallisessa liigassa, jossa hän sijoittui viime kaudella liigan maalitilastojen kolmanneksi. Vuotta aiemmin hän oli kapteenina nostamassa PK:ta liigaan upottamalla pallon vastustajan verkkoon peräti 18 kertaa.
Rantasen maali-ilottelu ja vauhdikas eteneminen kumpuavat terävästä peliälystä, nopeudesta ja hyvistä laukauksista, vaikka tärkeimpänä pelimerkkinään hän pitää joukkueelle pelaamista. Myös nopea oppimiskyky, lapsuusajan harrastukset, yleisurheilu ja telinevoimistelu ovat auttaneet eteenpäin. Geeneilläkin saattaa olla vaikutusta.
– Molemmat vanhempani ovat todella urheilullisia, ja vedän vasemmalla jalalla kuten isäni, hän sanoo.
Hänen perheensä ja sukulaisensa ovat vuosikymmeniä olleet jalkapallon pauloissa ja antaneet ison panoksen sille. Isä Rami Rantanen on pelannut aikanaan A-maajoukkue- ja äiti Anne-Maria Weckström SM-tasolla. Lisäksi vanhemmat ovat olleet vuosia PK:n aktiiveja ja valmentavat nyt PK:n naisia, siis myös tytärtään. Äidin vastuulla on joukkueen hyvinvointi. Amanda Rantanen ei silti ole kokenut suvun perinteen velvoittavan tai suvun painostavan pelaamaan juuri jalkapalloa.
– Kyllä tämä on lähtenyt ihan omasta itsestäni. Kun lopulta aloitin treenaamisen, rakastuin lajiin.
Katos videolta, mikä oli Amanda Rantasen ensimmäinen kesätyö ja mitä se opetti?
Kun peli-ilo katosi
Juuri nyt Rantasesta tuntuu, että hänet on tarkoitettu pelaamaan jalkapalloa. Itseluottamus on videot kohdallaan, mutta vielä muutama vuosi sitten oli toisin.
– Oli koko ajan paha mieli ja huonot fiilikset. En enää iloinnut pelaamisesta.
Hän siirtyi PK:n junnuista HJK:n naisiin. Sitten alkoivat vastoinkäymiset. Hän kärsi useista loukkaantumisista lyhyen ajan sisällä, söi ja voi huonosti, laihtui. Loukkaantumiset laskivat itseluottamusta, ja pelaaminen oli loppua siihen.
Rantanen ei pysty nimeämään yhtä ja ainoaa syytä syömishäiriöönsä. Uudessa seurassa hän pelkäsi, miten pärjää, koska joutui olemaan loukkaantumisten vuoksi paljon treeneistä ja peleistä pois.
– Samalla tuntui, etten pystynyt kontrolloimaan kehoani, koska minulla oli kipuja ja sattui uusia loukkaantumisia. Oli koko ajan paha mieli ja huonot fiilikset. En enää iloinnut pelaamisesta.
Rantanen ei saanut ulkopuolista apua syömishäiriönsä selättämiseksi. Hän korostaa, että syömishäiriöinen ei yleensä huomaa itse tilannettaan.
– Apu olisi ollut tarpeen, mutta en uskaltanut puhua asiasta kenellekään tai myöntää sitä edes itselleni. Olin hyvä piilottelemaan asiaa, ja muut luulivat, että laihtuminen ja lihasten katoaminen johtuivat treenaamisen lopettamisesta.
Rantanen uskoo, että jos hänen vointinsa olisi mennyt vieläkin huonommaksi tai hän olisi osannut kertoa asiasta, läheiset ja perhe olisivat huomanneet sen ja tehneet kaikkensa auttaakseen häntä.
Amanda Rantanen treenaa viitisen kertaa viikossa. Pelit ovat viikonloppuisin. (Katso kuvakaruselli.)
Kaikesta voi selvitä
Käänne parempaan alkoi, kun PK sai paikan Naisten Ykköseen ja Rantanen palasi kotiseuraansa.
– Oli ihan kotiinpaluufiilis, ja rakastuin lajiin uudelleen. Oli pakko alkaa syömään ja muuttaa ajatuksia positiivisemmaksi, koska energiani ja lihakseni eivät olisi riittäneet pelaamiseen vähillä ruuilla.
– Aina ei ole huono juttu mennä muutamaa askelta taaksepäin
Kokemus opetti, että kaikesta voi selvitä, kun jaksaa uskoa ja luottaa itseensä.
– Aina ei ole huono juttu mennä muutamaa askelta taaksepäin, koska sieltä voi ponnistaa paremmin ylös kuin siitä, missä ei tuntunut hyvältä.
Rantasen mielestä muiden poikkeavalta laihtumiselta ei pidä sulkea silmiä, vaan ottaa asia hienovaraisesti puheeksi. Voi vaikka sanoa, että on huomannut toisen laihtuneen ja kysyä, osaako tämä kertoa, mistä se johtuu. Samalla on tärkeää jutella ravinnosta, sen merkityksestä sekä suhteesta ruokaan ja syömiseen.
– Jos kyseessä on nuori henkilö, voi kysyä, tietävätkö hänen vanhempansa ja haluaako hän, että heille kerrotaan. Asianomaista voi ohjata hakemaan myös ammattiapua.
Itseluottamuksen mahti
Jalkapallo vaatii pelaajilta kovaa itseluottamusta, mutta peli myös kasvattaa sitä. Euroopan jalkapalloliitto Uefan ja yliopistojen vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan jalkapalloa pelaavilla tytöillä on parempi itseluottamus kuin muita urheilulajeja harrastavilla.
Rantasen mukaan pelaajan itseluottamus siivittää koko joukkuetta, ja sitä tarvitaan koko ajan, varsinkin epäonnistumisissa. Hyvää itseluottamusta kuvaa hänestä tilanne, jossa pelaaja on epäonnistunut kolmessa hyvässä maalintekopaikassa mutta onnistuu neljännellä kerralla.
– Kun luottaa itseensä ja joukkueeseensa, pystyy sivuuttamaan epäonnistumiset ja jatkamaan.
Hän huomauttaa, että joukkuelajissa tärkeää on toisten kannustus.
– Vastoinkäymisistä mennään yhdessä ja rakentavasti läpi, mutta yhtä tärkeää on antaa kehuja ja iloita toisten onnistumisista. Yksi mokaa, kaikki mokaa, yksi voittaa, kaikki voittaa.
Itseluottamustaan Rantanen ruokkii harjoittelemalla treeneissä täysillä.
– Tulee hyvä fiilis, kun olen tehnyt seuraavaa peliä varten parhaani, mutta viime aikojen järein piikki itseluottamukseen ovat olleet maajoukkuekutsut.
En ollut odottanut kutsua. Olin siitä aluksi ihan shokissa.
Videolla hyökkääjä Amanda Rantanen kertoo, miksi futis on parasta.
Tässä ja nyt
Urheilijat ovat monille esikuvia, ja joillakin heistä on rohkeutta käyttää asemaansa mielipideilmaston muokkaamiseen. Muun muassa Yhdysvaltojen jalkapallotähti Megan Rapinoe tunnetaan myös vähemmistöjen puolustajana ja kärkevistä kannanotoistaan. Rantanen ei pidä ilmiötä pahana.
– Olemme kaikki omanlaisiamme, ja on supervoima olla juuri oma itsensä.
– Megan on iso urheilija ja persoona. Upeaa, että hän tekee hienoa duunia jalkapallossa, on oma itsensä ja tuo tärkeitä asioita ihmisten tietoisuuteen.
Rantanen uskoo, että yksikin ihminen voi vaikuttaa asioihin, eikä sulje sitä itseltäänkään pois.
– Minua huolettaa ilmastokriisi. Lisäksi pidän tärkeänä puhua sen puolesta, että kaikki saisivat olla sellaisia kuin ovat. Olemme kaikki omanlaisiamme, ja on supervoima olla juuri oma itsensä.
Sopivaa puhetta kasvatusalan ammattilaiseksi aikovalta. Rantanen opiskelee toista vuotta kutsumusammattiinsa luokanopettajaksi ja uskoo, että jalkapallon opit hyödyttävät niin luokassa kuin opettajanhuoneessa.
– Opettaminen on myös joukkuelaji. Luokassa kaikki voittavat ja kaiken pitäisi olla yhteistyötä. Fudiksessa saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Sellaista on myös opettajan työ.
Tällä hetkellä Amanda Rantasen ykkösasia on jalkapallo, mutta hän ei halua miettiä peliuraansa liian kauas tulevaisuuteen.
– Haluan nauttia lajista, kehittyä päivä kerrallaan, pelata tässä ja nyt. Toki haluan jatkaa maajoukkueessa, kokea siellä hienoja hetkiä ja päästä pelaamaan EM-kisoissa ensi kesänä.
Suurimmat unelmat ovat kuitenkin vielä edessä.
– Toivon pääseväni ammattilaispelaajaksi ulkomaille, mutta suurin haaveeni on tulla joskus äidiksi. Kolme lasta olisi sopiva määrä.
Lue JHL:läisestä Jonathan Ddongalasta, joka pelaa jalkapalloa puoliammattilaisena: Ammattiliitto on nuoren tuki – Uusi jäsen Jonathan Ndongala, 23, kertoo miksi hän valitsi JHL:n
Lue lisää: Hiihtäjä Krista Pärmäkoski: ”Haluan voittaa kultaa”