Kriisityöntekijä Simo Torkkola hurahti shakkiin yli 50 vuotta sitten, eikä loppua näy. Paremmalleen häviäminen ei häntä harmita, mutta omat helpot mokat kismittävät sitäkin enemmän.
Hämeenlinnalainen Simo Torkkola, 60, on Hämeenlinnan Shakkikerhon kantava ratsu. Hän toimii sen puheenjohtajana ja vetää lapsille shakkikerhoa.
Pelaamista hän pitää hyvänä vastapainona perheiden kanssa tekemälleen kriisityölle Kanta-Hämeen perhetyö ry:ssä. Peleihin hän valmistautuu huolellisesti, mutta pelipöydässä on varaa osoittaa myös sympatiaa vastustajan epäonnistumisissa.
Milloin shakkikärpänen puraisi sinua?
– Lapsena pelasin lautapelejä, muun muassa myllyä ja tammea. Sitten isä osti shakkipelin joululahjaksi. Hän oli pelannut shakkia nuoruudessaan, joten hän osasi opettaa sitä. Aika pian jo liityin Viialan shakkikerhoon vuonna 1971. Olin silloin kymmenvuotias.
Mikä shakissa vetoaa?
– Se on loputtomien mahdollisuuksien peli, äärettömän kiehtova, koska sitä pelataan vieläkin noin 200 vuotta vanhoilla säännöillä.
Paljonko käytät aikaa shakkiin viikossa?
– Ainakin 10–15 tuntia. Pelaamiseen käytän noin viidestä kuuteen tuntia. Pelaan netissä, kotona ja missä milloinkin. Älypuhelimella voi pelata oikeastaan missä vain. Lisäksi luen shakkilehtiä ja -kirjallisuutta ja nuorempana yritin tutkia peliä enemmän. Olen pitänyt shakkipalstaa Hämeen Sanomiin ja vetänyt lasten ja nuorten shakkikerhoa jo 20 vuotta.
Millaisia ominaisuuksia pelaajalta vaaditaan?
– Jotta pääsisi tavallista pitemmälle, tarvitaan kurinalaisuutta, vähän lahjakkuutta, keskittymiskykyä, paneutumista, paineensietokykyä, ongelmanratkaisutaitoa, systemaattisuutta ja paljon harjoittelua. On toki harvinaisia lahjakkuuksia, jotka ovat lähinnä vain pelanneet paljon eivätkä hirveästi tutkineet peliä. Yleensä huipuilla on aivan älyttömän hyvä muisti.
Yleensä huipuilla on aivan älyttömän hyvä muisti.
Miten olet pärjännyt shakkikentillä?
– (S)elo- eli vahvuuslukuni Suomessa on keskitasoa hieman ylempänä eli 1 900. Elo-luku kertoo pelaajien välisen suhteellisen tasoeron. Parhaan tasoni ja vahvuuslukuni, 1 940, saavutin vuonna 2004. Niillä main se on pysynyt 10–15 vuotta. En varmaan siitä enää kehity ellen sitten eläkepäivinä yllätä.
Lue lisää: Oululaisen Aki Huovisen tietokoneelta löytyy kymmeniä tuhansia tietokisakysymyksiä
Käytkö kilpailuissa?
– Pyrin pelaamaan yksittäisiä sarjaotteluita toisessa divisioonassa, jonka pelejä on kolmesta viiteen vuodessa. Lisäksi osallistun muutamaan pikapeliturnaukseen. Viikonlopputurnauksissa käyn noin viiden vuoden välein. Kerho vie aikaa, ja elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, että en ole kilpailemaan hirveästi ehtinyt.
Katso videolta, mikä on Simo Torkkolan lempinappula:
Oletko pelannut ulkomailla?
– Pari kertaa olen osallistunut Tata Steel -shakkiturnaukseen Hollannin Wijk aan Zeessä, koska siellä pääsee näkemään ihan läheltä maailman huippujen livepeliä. Pelisalin reunoilla oli näytöt, ja jokaista menossa olevaa peliä saattoi seurata reaaliaikaisesti. Nähdä, miten huiput istuivat siinä ja miettivät siirtojaan. Kun hallitseva maailmanmestari Magnus Carlsen tuli saliin, gongit kumautettiin hänen kunniakseen.
Miten valmistaudut kilpailuun?
– Kun tiedän etukäteen, millä väreillä pelaan, voin miettiä avauksia riippuen vastustajasta. Avauksilla on iso vaikutus pelin kulkuun. Pyrin rauhallisiin asemiin ja vältän monimutkaisia asemia, jos vastustaja on minua selvästi kovempi. Itseäni vahvemmat laskevat muunnelmia minua paljon paremmin.
Mitkä ovat vahvuutesi pelaajana?
– Asemaymmärrykseni on paljon korkeampi kuin vahvuuslukuni antaa ymmärtää. Heikkouteni on, että en laske muunnelmia kovin tarkasti. Asemaymmärrys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osaa arvioida asemaa, sen luonnetta ja voimasuhteita laskematta konkreettisia muunnelmia. Pelaajana olen enemmän strateginen kuin taktinen.
Oletko hyvä vai huono häviäjä?
– Totta kai harmittaa, jos on laskenut väärin. Joskus vaan tulee oikosulku, että ei tajua jotain ihan yksinkertaista asiaa. Paremmalleen häviäminen ei harmita siten kuin, jos häviää omalla tasollaan. Helpot mokat kismittävät, erityisesti joukkuepelissä harmittaa koko joukkueen puolesta.
Miltä tuntuu sanoa shakkimatti?
– Hyvältä, jos itse on pelannut hyvin. Yksilökilpailussa vaikuttavat lähinnä hyvät suoritukset, ja hyvä sijoittuminen tuo tyydytystä. Jos on itse pelannut huonosti tai voitto perustuu vastustajan karkeaan virheeseen tai mokaan helpossa, ei voi olla tyytyväinen. Ennemminkin kokee sympatiaa ja alkaa kompata toista, että älä välitä, kyllä itsellekin näitä tulee.
Olet pelannut shakkia yli 50 vuotta. Mikä motivoi jatkamaan?
Pelaan niin kauan kuin henki pihisee. Minua motivoi pelin kiehtovuus, en ole koskaan kyllästynyt siihen. Ja tavoitteellisuus: jos vielä 70-vuotiaana pystyisin pelaamaan tällä tasolla, olisin tyytyväinen. Maailman huipulla on pantu kampoihin vielä kasikymppisenäkin.
Mikä shakkinappula haluaisit olla?
Ratsu, koska se on niin yllätyksellinen ja voi ainoana loikkia muiden yli. Siinä on vaikeutta, arvoituksellisuutta ja kiehtovuutta.