Aki Huovinen on suomalaisen visailukulttuurin pioneeri. Jo pienenä hän opetteli karttakirjasta kaupunkeja ja sittemmin hän on ollut synnyttämässä järjestäytynyttä kisakulttuuria Suomeen.
Jutun lopusta löydät Aki Huovisen laatiman viiden kysymyksen visan.
Kun oululaisen Aki Huovisen, 39, tietokone lakkasi yllättäen toimimasta, katosi sen mukana tuhansia tietokilpailukysymyksiä. Silti visailumestari Huovisella on yhä tallessa kymmeniä tuhansia kysymyksiä, joista on syntynyt muun muassa toukokuussa julkaistava visailukirja.
Mistä innostuksesi tietovisoihin on peräisin?
– Isäni harrasti samaa lajia ja osallistui myös televisiossa Suomen tietoviisas -kilpailuun. Kotona pelasimme tosi paljon Trivial Pursuit -tietokisaa ja heti, kun opin lukemaan, aloin karttakirjasta opetella Suomen suurimpien kaupunkien nimiä ulkoa.
Visailupiireissä on kyllä huomattu, että tämä tauti oireilee hyvin nuorena. Moni päätyy lajin pariin jo pienenä.
Milloin aloitit lajin harrastamisen vakavammin?
– Aktiiviseksi harrastus muuttui, kun tulin täysikäiseksi. 2000-luvun vaiheessa ei ollut vielä oikein muita mahdollisuuksia kilpailla kuin osallistua pubivisoihin, ja ennen 18 vuoden ikää en päässyt mukaan.
Samoihin aikoihin lähdimme rakentamaan ja organisoimaan kilpailutoimintaa Suomessa. Oulu on ollut hyvin vireä visakaupunki ja perustimme ensimmäiseksi Ouluun oman tietokilpailuyhdistyksen. Myös Suomen tietokilpailuyhdistyksen perustamisessa olin mukana, eli kyllä minussa on myös jonkinlaisia yhdistysjyrän piirteitä.
Mikä tietokilpailuharrastuksessa on parasta?
– Kokonaisvaltaisuus. Välillä voi treenata ja kilpailla enemmän, toisinaan voi taas keskittyä kilpailujen organisointiin ja kysymysten tekemiseen. Itse koen, että olen parhaimmillani kysymysten laatijana.
– Koen, että olen parhaimmillani kysymysten laatijana.
Miten suosittu laji on?
– Kilpaharrastajien henkilökohtaisiin kilpailuihin osallistuu Suomessa yleensä joitakin kymmeniä kilpailijoita, joukkuekisoihin jonkin verran enemmän. Jos mukaan lasketaan säännöllisesti pubivisoissa käyvät ja visailupelien harrastajat, on meitä Suomessa tuhansia.
Miten tietokisoihin treenataan?
– Kovimmillaan tämä on huippu-urheilua. Parhaimmat treenaavat kisoihin samanlaisia määriä kuin kuka tahansa muukin urheilija. Onneksi lajia voi harrastaa hyvin monella eri tasolla ja jokainen määrittelee itse oman panoksensa.
Mitkä ovat parhaat saavutuksesi?
– Yleistiedon talvimestaruuskisoissa olen parhaimmillani ollut kuudes. Vuonna 2019 olin puolestaan urheilutiedon Suomen mestaruuskisoissa kymmenes. Tuolloin satsasin treenaamiseen paljon. Luin systemaattisesti wikipediaa, kirjoja, lehtiä.
Kansainvälisellä tasolla olen ollut MM-kisojen urheiluosiossa useasti sadan parhaan joukossa.
Minkälaisia mestaruuskisat ovat sisällöltään?
– Esimerkiksi maailmanmestaruuskisoissa on 240 pitkää, monesta lauseesta koostuvaa kysymystä. Aikaa vastaamiseen on kaksi tuntia eli 30 sekuntia per kysymys. Jos kysymykseen ei heti tiedä vastausta, pitää mennä eteenpäin.
Lisäksi kansainvälisissä kilpailuissa on harvoin käännöksiä osallistujien omille kielille, eli englannin lukunopeus pitää olla hyvä.
Vaikuttaako visailuharrastus tapaasi seurata maailmaa ja uutisia?
– Kyllä se vaikuttaa. Normaalisti kirjaan jatkuvasti ylös kysymysaihioita. Tietokoneellani on tällä hetkellä kymmeniä tuhansia kysymyksiä ja vanhan tietokoneeni mukana tuhoutui tuhansia. Raakilepankissa on tämän lisäksi noin 3000 kysymystä, joista pitäisi katsoa, voiko niitä hyödyntää.
Korona-aika on ollut vapauttavaa, koska visailut ovat olleet tauolla. Olen pystynyt lukemaan lehtiäkin ilman, että on tarvinnut koko ajan poimia kysymyksiä ylös.
– Tietokoneellani on tällä hetkellä kymmeniä tuhansia kysymyksiä
Onko jokin kysymys jäänyt kilpailuissa harmittamaan sinua?
– Ei ehkä mikään yksittäinen kysymys, mutta eniten harmittaa nopeatempoisessa kisassa se, että ei saa ulos jotain vastausta, vaikka sen tietäisikin.
Sinulta on tulossa keväällä visailukirja. Kenelle se on tarkoitettu?
– Se on tarkoitettu oikeastaan kaikille visailuista pitäville. Osa kysymyksistä on helpompia, osa vaikeampia. Kirjassa on tuhat kysymystä ja sen nimi on Tiedätkö, älyätkö, arvaatko? Kaikkien aikojen tietovisa
Minkälaisia asioita visailukysymyksiä laadittaessa pitää ottaa huomioon?
– Tärkein asia on miettiä, millaiseen kilpailuun ja keille kysymykset on laadittu. Pubivisoissa olennaista on, että kysymykset ovat viihdyttäviä eivätkä liian vaikeita. Kilpailijat tulee saada osallistumaan toistekin. Mestaruuskisoissa sen sijaan kysymykset ovat hyvinkin toisentyyppisiä ja haastavampia.
Olet ammatiltasi kirjastonhoitaja. Onko työstäsi kirjastossa hyötyä tietovisaharrastuksessa?
– Totta kai siitä on hyötyä, että olen tietojen hankinnan ammattilainen. Vaikka en itse valitse aineistoja, näen heti, minkälaisia uutuuskirjoja on. Lisäksi luen paljon näköislehtiä.
Onko sinulle kertynyt harrastuksen vuoksi kotiin kirjoja?
– Usein ostan kirjoja halvalla kirpputorilta ja kun olen itse lukenut ne läpi, laitan ne eteenpäin visailupalkinnoiksi.
Mitkä ovat vinkkisi aloittelevalle visailijalle?
– Pubivisoilla pääsee hyvin alkuun. Kisoihin kuuluu tärkeänä osana niiden sosiaalinen puoli; kisoissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja ennakko- ja jälkipelit ovat olennainen osa harrastusta. Tietämättömyyttä ei tarvitse hävetä. Olen itsekin sijoittunut joskus viimeiseksi, enkä koe siitä minkäänlaista häpeää.