JHL:n maahanmuuttajaverkostot ovat matalan kynnyksen väyliä tulla mukaan ay-toimintaan. Liiton uusin ja samalla kolmas verkosto on perustettu Sisä-Suomen alueelle ja käynnistelee parhaillaan toimintaansa.
Elokuun puolivälissä 2021 Tampereen Viikinsaaressa oli koolla innokas poppoo. Yksi oli alun perin Intiasta, toinen Etelä-Afrikasta, kolmas Ranskasta, neljäs Brasiliasta, viides Venäjältä, kuudes Thaimaasta. Uuden maahanmuuttajaverkoston perustamistilaisuudessa oli kaikkiaan 17 osallistujaa.
– Verkosto on vielä niin uusi, ettei sillä ole nimeä. Kotitehtäväksi seuraavaa tapaamista varten tuli miettiä hyviä nimiehdotuksia, kertoo aluetoiminnan asiantuntija Isto Mäkelä Sisä-Suomen aluetoimistosta.
Mäkelä toimii uuden verkoston aluevastaavana mutta painottaa, että toiminnan on lähdettävä jäsenistä ja heidän toiveistaan.
– Pyrin ruokkimaan verkostoa ja huolehtimaan, että into ja toiminta eivät lopahda, mutta muuten pallo on heillä.
Kolme verkostoa toiminnassa
JHL:ssä on kaksi aiemmin perustettua maahanmuuttajaverkostoa, KaMuT pääkaupunkiseudulla ja MeVe-verkosto Lounais-Suomessa.
– Hyvä, että maahanmuuttajaverkosto rantautui myös Sisä-Suomen alueelle, toteaa Viikinsaaren tapaamiseen osallistunut jyväskyläläinen Michaël Fandi.
Tämän vuoden alussa käynnistyneen kaksivuotisen maahanmuuttajaprojektin tavoitteena on lisätä liiton alueellisten verkostojen määrää ja kohdentaa muutenkin palveluja maahanmuuttajataustaisille jäsenille.
Thaimaalaissyntyinen Anurak Manopraneed-Järvinen on asunut Suomessa 30 vuotta. JHL:ään hän liittyi kesäkuussa 2021 ja halusi heti mukaan maahanmuuttajaverkoston toimintaan.
Sisä-Suomi oli luonteva paikka käynnistää uusi verkosto, sillä Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa asuu runsas 400 ulkomaalaistaustaisia JHL:n jäsentä, ja määrä on vuosittain kasvussa.
Kun heihin otettiin liitosta keväällä yhteyttä ja kysyttiin tarvetta maahanmuuttajaverkostolle, noin 40 prosenttia oli kiinnostunut.
− Tärkein tavoite on saada maahanmuuttajataustaiset jäsenet mukaan yhdistystoimintaan sekä yhdistysten ja liiton päätöksentekoon, sanoo JHL:n projektityöntekijä Linda Savonen.
Myös SAK tarjoaa työsuhdeneuvontaa maahanmuuttajille. Maksuton palvelu on avoin kaikille eikä kysyjän tarvitse kuulua ammattiliittoon.
Ammattiliitot monille vieraita
Ensimmäisessä verkoston tapaamisessa tutustuttiin ja valittiin verkostolle puheenjohtajat. Puheenjohtajana toimii Panan Chanphakdee ja varapuheenjohtajana Michaël Fandi.
Lisäksi paikalla olleet listasivat toiveita verkoston ensimmäiselle toimintavuodelle: lisää tietoa suomalaisen työelämän käytännöistä, yhteinen keilausilta, vertaistukea maahanmuuttajalta toiselle, itämaisen ruoan kokkauskurssi ja ensiavun alkeet.
Isto Mäkelä lupaa, että verkoston jokaisella tapaamiskerralla on työelämään ja -markkinoihin liittyvä tietoisku.
− Toisesta kulttuurista tulevalle suomalaisen työelämän peruskäsitteet voivat olla vieraita. Ei tiedetä työntekijöiden oikeuksia eikä velvollisuuksia. Myös tiedot ammattiliitoista ja niiden roolista voivat olla hataria, hän perustelee.
Intiasta Suomeen kymmenen vuotta sitten muuttanut Sunitha Akurathi, 42, on hyvä esimerkki. Vaikka hänellä on kotimaastaan kaksi korkeakoulututkintoa ja usean vuoden työkokemus matematiikan ja englannin opettajana, ammattiliitoista hän ei ollut kuullutkaan.
− Opiskelin ja työskentelin yksityisissä kouluissa ja yliopistoissa, eivätkä niiden työntekijät olleet järjestäytyneet, hän kertoo.
Ranskasta kotoisin oleva Michaël Fandi, 45, puolestaan vierasti ammattiliittoja, koska hänen entisessä kotimaassaan ne ovat läpeensä politisoituneet.
− Ranskassa järjestäytyminen ei tapahdu ammattialoittain, vaan poliittisin perustein. Vastakkainasettelu on raju, ja liittojen toiminta keskittyy mielenilmauksiin, lakkoihin ja kapinointiin. Ei kiinnostanut yhtään, hän sanoo.
Rakkaus toi Suomeen
Fandin syy Suomeen muuttoon on se kaikkein klassisin, rakkaus. Hän tutustui suomalaiseen naiseen ja muutti Suomeen 2004. Nykyään perheessä on kolme lasta ja Fandi itse tukevasti työelämässä.
Suomeen asettumiseen liittyi kuitenkin paljon sekavuutta ja byrokratiaa, vaikka Fandi on toisen EU-maan kansalainen.
− Olin aluksi turistin statuksella, ja jouduin poistumaan maasta kolmen kuukauden välein. Pysyvä oleskelulupa järjestyi vasta avioliiton myötä, hän kertoo.
Ranskassa Fandi oli työskennellyt 4−12-vuotiaiden lasten parissa, mutta Suomessa työpaikan saanti edellytti kotimaista tutkintoa. Niinpä hän suoritti ensin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkinnon ja sen jälkeen vielä yhteisöpedagogin amk-tutkinnon.
Parhaillaan Fandi opiskelee kulttuurialan ylempää amk-tutkintoa ja työskentelee samanaikaisesti erityisnuorisotyöntekijänä Laukaassa.
− Suomalainen ja ranskalainen työkulttuuri eroavat toisistaan merkittävästi. Ranskassa työpaikoilla on tiukempi hierarkia ja työntekijän asema alisteisempi. Suomi on tasa-arvoisempi, työntekijä itsenäisempi ja esimiehen tehtävänä on mahdollistaa työteon onnistuminen.
Liittoon tuttavan suosituksesta
Fandi aloitti suomen kielen opinnot jo Ranskassa ja on suorittanut opintonsa suomeksi. Asuinmaan kielen omaksumista hän pitää keskeisenä kotoutumisen kannalta.
Ammattiliitoilta hän toivoo aktiivisempaa otetta jo siinä vaiheessa, kun maahanmuuttaja etsii ensimmäistä työpaikkaansa ja ylipäätään jalansijaa työelämässä.
− Jonkun pitäisi kertoa, kuinka työnhaun prosessi Suomessa toimii ja neuvoa käytännön asioissa, jotta paikka ei jää saamatta jonkin puuttuvan todistuksen tai muun dokumentin takia.
− Asuinmaan kielen omaksuminen on keskeistä kotoutumisen kannalta.Erityisnuorisotyöntekijä Michaël Fandi
Jos kutsuja työhaastatteluun ei tule, hakija turhautuu ja pahimmassa tapauksessa passivoituu ja jättää työnhaun sikseen.
− Silloin hänestä ei koskaan tule sitä, mikä olisi voinut tulla. Tulee vain ongelmia.
Entä kuinka Fandi tuli liittyneeksi JHL:ään?
− Tuttavan neuvosta. Hän sanoi, että jäsenyys takaa paremman turvan työttömyystilanteessa. Hyvä, että liityin. Olin silloin vaihtamassa työpaikkaa yksityisen palvelukseen, ja yritys meni sittemmin konkurssiin, hän kertoo.
Vierailu muuttui pysyväksi
Myös Lempäälässä asuvan Sunitha Akurathin polku työelämään ja ammattiliittoon on ollut kiemurainen. Suomeen hän tuli intialaisen aviomiehensä mukana kymmenen vuotta sitten, kun tämä sai Tampereelta insinöörin paikan.
– Kyseessä oli kolmen kuukauden määräaikainen työ. Pojat olivat kahden ja neljän vanhoja, ja asennoiduimme niin, että kohta palaamme takaisin Intiaan.
Määräaikaista työsuhdetta jatkettiin useaan kertaan, ja oleskelu pitkittyi.
– Kaksi vuotta olin kotona, hoidin lapsia ja kävin korkeintaan lähikaupassa. Oli kylmä ja pimeä ja ihmisiä tuskin ollenkaan, hän kuvailee kulttuurišokkia.
Kun lapset aloittivat esikoulussa ja päivähoidossa, pääsi Akurathi te-toimiston järjestämälle kielikurssille ja aloitti sopeutumisen uuteen kotimaahan.
Intiassa suoritetut kasvatustieteen ja matematiikan korkeakoulututkinnot eivät kuitenkaan avanneet väylää työhön. Akurathi suoritti koulunkäynnin ohjaajan ammattitutkinnon 2018 ja sai opintoihin sisältyneen työharjoittelun ansiosta vakituisen työpaikan Peltolammin koulusta Tampereelta.
Osa taidoista jää hyödyntämättä
Ajan myötä Akurathin suomen kielen taito on parantunut, ja hän toivoo, että voisi tulevaisuudessa hyödyntää opettajakokemustaan Suomessa.
– Nyt osa taidoistani menee hukkaan. Haluaisin opettaa englantia ja matematiikkaa nuorille, jolloin palkkakin olisi parempi.
Maahanmuuttajaverkoston toimintaan hän lähti voidakseen tukea ja auttaa muita maahanmuuttajajäseniä ja saadakseen lisätietoa suomalaisesta työlainsäädännöstä ja siitä, miten saada aiemmat korkeakoulututkinnot hyväksytyksi Suomessa.
Kymmenessä vuodessa Sunitha Akurathi on kotiutunut Suomeen. Nykyään hän on myös Suomen kansalainen.
Suomi on nyt perheen pysyvä kotimaa, ja Sunitha Akurathi ja pojat Suomen kansalaisia.
– Kotikieli on Etelä-Intiassa puhuttava telugu ja ruoka hiukan mausteisempaa kuin keskivertosuomalaisten, mutta muuten olemme sopeutuneet hyvin täkäläiseen elämänmenoon ja saaneet suomalaisia ystäviä, hän kertoo.
Sisä-Suomen maahanmuuttajaverkoston seuraava tapaaminen on 9. lokakuuta Scandic City-hotellissa Tampereella.