JHL:n vuoden 2018 hoitajaksi on valittu Salon kaupungin kotihoidossa työskentelevä Tanja Heikurinen. Hänelle asiakkaat ovat aitoja ihmisiä, eivät vain työkohteita.
Vanhusten kotihoidosta kuuluu harvoin hyviä uutisia – ikäviä sitäkin useammin.
Hoitajat juoksevat kieli vyön alla asiakkaalta toiselle. Vastassa on aina vain huonokuntoisempia asiakkaita. Kohta hoitajatkin uupuvat ja kyynistyvät, koska eivät voi antaa vanhuksille parastaan.
JHL:n vuoden hoitajaksi valittu Tanja Heikurinen myöntää, että kotihoidossa ei ole aikaa jahkailuun. Silti alalla puhutaan hänen mielestään ihan liikaa kiireestä.
– Myös me hoitajat kylvämme sitä sanaa, ja niinpä kiire on alkanut määrittää koko kotihoitoa. Emme saa sijaisia, ja myös asiakkaat saattavat sanoa, että ”et sää varmaan ehdi”.
– Minä vastaan, että kyl mä ehdin, ja annan kiireen mennä ohi.
Raskasta mutta palkitsevaa
Vuoden hoitaja Tanja Heikurinen saa lämpimän halauksen JHL:n toimialajohtajalta Teija Asara-Laaksoselta. Kukat antaa liiton kouutuspoliittinen asiantuntija Marjut Manka.
Tanja Heikurinen, 44, valmistui kodinhoitajaksi 1994. Hän on työskennellyt siitä lähtien Salon kotihoidossa. Vuonna 2006 Heikurinen suoritti työn ohessa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja).
– Kotihoidossa yksikään päivä ei ole samanlainen.
– Kotihoito on minun juttuni: yksikään päivä ei ole samanlainen, eikä koskaan tiedä, mitä on vastassa kun asiakkaan oven avaa, hän kertoo.
Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta, mutta Heikurisen mielestä myös palkitsevaa.
– Olen joillekin yksin asuville vanhuksille päivän ainoa ihmiskontakti. Sen ajan, jonka olen asiakkaan luona, pyrin olemaan läsnä ja vain häntä varten. Aamukäynnillä en ehdi kahviseuraksi, mutta iltapäivällä yritän järjestää hetken sitä varten, jos se tekee asiakkaan onnelliseksi.
Heikurisen myönteinen asenne ja energinen työote vakuuttivat myös vuoden hoitaja -valinnan tehneen JHL:n johtoryhmän. Näin vuoden 2018 hoitajaa luonnehditaan valintaperusteissa:
”Heikurinen kohtaa asiakkaat aitoina ihmisinä, ei työkohteina. Hän kehittää työtään, etsii ratkaisuja haasteisiin ja puuttuu epäkohtiin ja ongelmiin, kun on sen aika.”
Soveltuvuustestit takaisin
Viime viikkoina hoitoalaa on puhuttanut alalle pyrkivien soveltuvuuskokeista luopuminen. Useimmat oppilaitokset luopuivat niistä jo pari-kolme vuotta sitten, ja nyt on havahduttu siihen, että lähihoitajiksi opiskelee ja valmistuu ihmisiä, jotka eivät sovi sosiaali- ja terveysalan tehtäviin.
Lähihoitaja Tanja Heikurinen on työskennellyt Salon kotihoidossa vuodesta 1994 lähtien.
Tanja Heikurinen toimii Salon itäisen kotihoitoalueen työpaikkaohjaajana ja töihin perehdyttäjänä. Hän on nähnyt omin silmin, mihin psykologin haastattelusta ja soveltuvuuskokeista luopuminen on johtanut.
– Jos ei ole henkisesti tasapainossa, ei kykene hoitamaan monisairaita vanhuksia.
– Osa opiskelijoista suoriutuu työssäoppimisjaksoista vaikeuksitta, mutta sitten on niitä, jotka eivät tiedä oikein mitään mistään, hän toteaa.
– On henkisesti huonosti voivia, lääkeriippuvaisia tai muuten vaan avuttomia, joille pitää kertoa ihan perusasiat: että töihin tullaan silloin kun töiden on määrä alkaa, ihmisiä tervehditään ja asiakkaan kotona riisutaan jalkineet.
– Jos ei ole itse henkisesti tasapainossa, ei kykene hoitamaan monisairaita vanhuksia, hän huomauttaa.
Kotihoidossa työntekijöillä on suuri vastuu asiakkaiden hyvinvoinnista, koska työtä tehdään enimmäkseen yksin. Siksi alalle hakevien soveltuvuus ja motivaatio tulisi Tanja Heikurisen mielestä selvittää ennen opiskelupaikan myöntämistä.
Koska entistä suurempi osa lähihoitajaopiskelijoiden opinnoista tapahtuu työpaikoilla, pitäisi työnantajien Heikurisen mielestä panostaa nykyistä enemmän myös työpaikkaohjaajien ja perehdyttäjien kouluttamiseen.
– Aiempaa suurempi osa lähihoitajien opinnoista tapahtuu työpaikoilla, ja työpaikkaohjaajien tulee olla tiedoiltaan ja taidoiltaan ajan tasalla, hän perustelee.
Lue JHL:n sivuilta vuoden hoitajan 2017 Katja Aholan haastattelu.