Viimeistään aamuviideltä JHL:läinen torivalvoja Jouni Forsman huuhtaisee viimeiset unihiekat silmistä. Puoli seitsemältä hän on jo työpaikallaan Salon torilla. Sama kuvio toistuu kesäkuukausina kuusi kertaa viikossa, torstaisin herätys ja startti ovat vain vieläkin aiemmin.
Ensimmäiseksi torille saavuttuaan Jouni Forsman, 54, tarkastaa paikkojen kunnon noin päällisin puolin. Joka-aamuinen toive on, ettei mitään ole hajotettu. Niinkin – ikävä kyllä – on joskus käynyt. Hän silmäilee torin pöytävarastot, roskikset sekä parkkipaikat.
Sen jälkeen on vuorossa ehkä aamun vähiten miellyttävä homma:
– Olen lupautunut vastaamaan myös torin kioskin ohessa olevasta vessasta. Se ei todellakaan ole aina mieltä ylentävää, Forsman kertoo.
Hän jatkaa, että wc:n kunnosta ja sinne jätetyistä roskista huomaa helposti milloin Salossa on liikkeellä kovia huumeita.
– Ikävä sanoa, mutta kyllä täällä niitä liikkuu. Onneksi pahin tilanne on kaiketi hieman taittumaan päin.
Paikoillenne valmiit
Ennen kuin tori aukeaa, Forsman näyttää päivän myyjille heidän paikkansa. Paikat jaetaan järjestyksessä. Ei kuten aiemmin, villin lännen meiningillä.
– Kun aloitin täällä reilut kymmenen vuotta sitten, oli joillain omasta mielestään etuoikeus tiettyyn myyntipaikkaan. Joskus meinasi tulla vähän kiistoja. Eikä vain meinannut, vaan tulikin. Yön aikana saattoivat jonkun myyntitavarat lentää tuohon viereiseen jokeen.
Forsman seurasi touhua ensimmäisen kesän ja muutti systeemin jonotusperusteiseksi. Hän tuntee ja muistaa jotakuinkin jokaisen kauppiaan, myös ne eri toreja kiertävät. Todella harvoin kuulemma tulee vastaan kauppiaita, joihin hän ei ikinä aiemmin olisi törmännyt.
Jokaiselle riittää nykyisin myyntipaikka. Poikkeustilanteissa voi joskus kesätorstaisin joutua kertomaan, että tänään ei mahdu. Torstait ovat ylivoimaisesti vilkkaimpia toripäiviä jo aamusta lähtien. Hulina jatkuu iltaan asti iltatorin merkeissä.
– Kesätorstaisin tulen torille aamuisin viimeistään kuudelta. Silloin näen keitä on jonossa, ja kun tunnen jokaisen kauppiaan, tiedän miten heidät on fiksuinta sijoitella.
Forsman naurahtaa, että torivalvojan työ on tältä osin eräänlaista palapeliä: kaikki osat on saatava sopimaan kohdakkain.
Torille vasta töiden jälkeen?
Seitsemältä torimyyjät pääsevät aloittamaan oman osuutensa. Kauppiaita on vielä, vaikka torien kulta-aika tuntuukin jääneen hieman taakse. Mistä mahtaa johtua pitkän ja perinteikkään kauppamuodon hiipuminen?
Forsmanin löytää yhden merkittävän syyn aukioloajoista.
– Ihmiset ovat töissä, kun tori on auki. Iso osa salolaisista käy töissä Turussa ja Helsingissä asti, eivät he ehdi tänne nykyisten aukiolojen puitteissa. Menevät tietenkin markettiin.
Torien aukioloajoissa olisi siis rukkaamista. Forsman ei pistäisi pahaksi vaikka tori olisi auki aina kuuteen saakka.
Hän kertoo, että torikauppa näivettyy myös siksi, että vanheneville kauppiasyrittäjille ei löydy jatkajia. Nuoria ei raskas ala kiinnosta. Salossa se näkyy esimerkiksi aiemmin tyypillisesti torille kuuluneessa kalamyynnissä. Nykyisin paikalta löytää vain yhden ainoan kalamyyjän.
Toivon sydämestäni, että torikauppiaita löytyy tulevaisuudessakin.
– Aiemmin vuosipaikat olivat haluttuja, ja niitä ei edes riittänyt kaikille. Paikkoja joutui jonottamaan. Muutaman viime vuoden aikana tilanne on muuttunut, nyt eivät kaikki paikat edes täyty.
Forsman huomauttaa, että Salon torilla menee Suomen mittakaavassa hyvin, onhan se joitain vuosia sitten valittu maan parhaaksi toriksi. Lisäksi asiakkaita riittää edelleen suhteellisen hyvin.
– Olen kuitenkin vähän huolissaan kehityssuunnasta, ja siitä miltä tilanne näyttää esimerkiksi viiden vuoden päästä. Vähän myös oman itseni vuoksi. Mitäs jos kohta ei torivalvojaa tarvita lainkaan?, Forsman pohtii.
Torilla tiedetään
Forsman käsi nousee moikkaamaan vähintään joka toista torilla vastaan kävelevää. Ja ihan jokaista myyjää. Syntyperäinen salolainen tunnistetaan.
– Tuttavapiiri on tosi laaja, kun olen lisäksi kaupungin urheilutoiminnassa ollut pitkään mukana. Ja täällä on näkyvillä koko ajan, Forsman virnistää.
Hän toteaa, että jos tässä työssä olisi kovin ihmisarka, ei hommasta tulisi mitään. Päivittäin tulee useita selviteltäviä asioita, jotka kaikki eivät aina ole mukavia. Kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sujuva supliikki ovat torivalvojalle välttämättömiä taitoja.
Ongelmat ratkotaan heti, ettei mikään jää kaivelemaan.
Päivän rutiineihin kuuluvat paitsi aamuinen toripaikkojen jakaminen, myös päiväkauppiaitten paikkojen ja sähkönkäytön rahastaminen, toritoiminnan ja tapahtumien ohjeistaminen ja yleisten torisääntöjen noudattamisen valvominen.
– Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ohjaavat tätä työtä. Pitää sovitella sanansa niin, että jos luvan johonkin normaalista poikkeavaan annat, niin se koskee kaikkia.
Kuulemma on turha kuvitella, että mikään pysyisi salassa. Mikä tahansa vähänkään mehukkaampi tieto on saavuttanut jo aukion toisen laidan siinä ajassa, kun on kävellyt torin poikki.
– Joku totesi kerran, että on sulla Jouni leppoisa homma. Onhan se, niin kauan kun kaikki sujuu ongelmitta. Paras käytäntö on se, että jos jokin ongelmanpoikanen on syntynyt, niin se pitää jutella heti halki. Ettei mikään jää kaivelemaan.
Jouni Forsman nauttii työstänsä. Kesä on kiireistä aikaa, ja elokuun lopulla tuntee todella tehneensä kuuden työpäivän viikkoa. Silloin on vihdoin aikaa lyhyelle lomapätkälle, ennen kuin vuorossa ovat syysmarkkinat, jotka valtaavat Salon torin syyskuun lopulla.
– Ihmisten kanssa oleminen on tässä työssä se ykkösasia. Ja se että saa olla ulkona.
Mieluisin säätila?
– Ihan paras ilma on silloin, kun aurinko paistaa ja asteita on kahdeksantoista. Miinusta siis. Tykkään itse eniten talvesta ja pakkasesta.
Sitä odotellessa. Ensin kuitenkin mars torille: torikahvit ja -jäätelöt, pihalle ja parvekkeelle silmäniloa ja kukkaloistoa, kesäpöytään uudet perunat ja herneet sekä pakastin täyteen ihania kotimaisia marjoja!