Kaappaus keittiössä -ohjelmasta tuttu kokki Kari Aihinen tekisi koulujen virvoitus- ja energiajuoma-automaateista laittomia. Tarvittaessa hän olisi valmis käyttämään jopa lieviä pakkokeinoja, jotta koululaiset saataisiin yhteisten ruokapöytien ääreen.
Julkkiskokki Kari Aihisella on omista kouluajoistaan vain hyviä ruokamuistoja.
– Kävin isoa koulua Nousiaisissa, meillä oli oma keittiö ja keittäjät. Olen aina syönyt lähikeittiössä valmistettua ruokaa, oli kyseessä sitten esikoulu, peruskoulu tai lukio.
Hän kertoo, että monet tarjolla olleista kouluruoista ovat edelleen suosikkilistalla, kuten uunimakkara, pinaattiletut ja maksapihvit. Perinteisiä kumiperunoita tai sopan joukossa hyllyviä lihakuutioita ei sen sijaan ole ikävä.
Maksuton kouluruoka ei ole muualla maailmassa itsestään selvä asia. Kaikille ilmainen ja ravitseva päivittäinen koululounas on tarjolla ainoastaan Suomessa ja naapurissamme Ruotsissa.
Kouluruuan tulisi kattaa jopa kolmannes lapsen päivän energiatarpeesta. Kuitenkin hiljattain tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan yli 30 prosenttia yläkoululaisista jättää koulussa tarjottavan aterian väliin. Sen sijaan tulevaisuudentoivomme suuntaavat mieluummin lähikauppaan ostamaan sipsejä ja karamelleja.
Koulujen virvoitusjuoma- ja ennen muuta energiajuoma-automaateista Aihinen tekisi välittömästi laittomia.
Tarvittaessa hän olisi valmis käyttämään jopa lieviä pakkokeinoja, jotta koululaiset saataisiin yhteisten ruokapöytien ääreen.
– No, pakko on vähän turhan vahva sana, mutta kyllä lasten ja nuorten pitäisi itse tajuta se, että säännöllinen ruokailu auttaa jaksamaan ja keskittymään koulutyöhön ja uusien asioiden oppimiseen, Aihinen pohtii.
Puhelimet piiloon, päällysvaatteet pois
Aihisella on visioita siitä, miten koululaiset voitaisiin houkutella nauttimaan päivittäisestä kouluruokailuhetkestä. Hänen mielestään syömistilanteesta pitäisi tehdä nykyistä yhteisöllisempi ja vuorovaikutteisempi. Hän liputtaa vahvasti myös hyvien ruokailutapojen puolesta.
– Puhelimet todellakin piiloon ja päällysvaatteet, lippikset ja pipot pois.
Kokkina ja isänä Aihinen toivoisi, että lasten ja nuorten ruokailuhetki olisi rauhoitettu ja mahdollisimman miellyttävässä ympäristössä. Hän korostaa, että ruokailuun pitää ottaa ja myös antaa aikaa.
– Ehdottaisin, että ruokaloissa olisi pyöreät pöydät, jolloin olisi helppoa kommunikoida kaikkien kanssa. Liinat pöytiin ja kivaa rentoa musiikkia taustalle. Porkkanana olisi se, että ruoka vielä maistuisi herkulliselta, hän haaveilee.
Työ on minulle intohimoa, uskontoa ja rakkautta
Aihisen ideointimylly lisää kierroksia.
– Olisipa hienoa, jos voitaisiin tarjota vaikka kolmen ruokalajin menu: fressi alkusalaatti tai keitto, laadukas pääruoka ja joku pikkujälkkäri. Opettajille tarjoiltaisiin lasillinen viiniä siinä ohessa.
Hän pohtii, ettei tähän kaikkeen vaadittaisi kuin nykyistä hieman pidempi ruokatauko. Sen aikana voisi käydä läpi vaikka tulevaa lukujärjestystä tai kokeiden tuloksia. Ja keskustella eurooppalaisen sivistyneesti.
Kaappaus keittiössä saa jatkoa
Aina saa haaveilla. Realiteetit ovat kuitenkin myös Aihisella tiukasti pääkopassa. Hän muistuttaa, että keskustelut kouluruoan ympärillä yleensä päätyvät ja aina päättyvät rahaan ja resursseihin.
Entä kiinnostaisiko Aihista alkaa brittikokki Jamie Oliverin kaltaiseksi esitaistelijaksi kouluruoan puolesta? Oliver yritti useammassa tv-sarjassa parantaa lasten kouluruokailua ja tottumuksia Britannian kouluissa.
– Ihan varmasti voisin antaa kasvoni tai olla jonkinmoinen keulahahmo vastaavassa kampanjassa, Aihinen lupaa.
Suunnitelmat, järjestelyt ja taustatoteutus tulisi kuitenkin olla jonkun toisen tahon hanskassa, koska Aihinen ei koe varsinaisesti olevansa organisaattori.
Hän saa paljon yhteydenottoja ja pyyntöjä järjestää mitä erilaisimpia ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyviä tapahtumia ulkomaita myöten.
– Ei siinä mitään, ihan kiva, että kysytään joka paikkaan. Olen kuitenkin kokki, ja osaamiseni on sillä saralla. Jos muut vaan järjestävät, minä kyllä olen mukana.
Päivätyönsä hän tekee kolmen ravintolan keittiöpäällikkönä. Koko Suomen tuntema Kaappaus-Kape hän on ollut vuodesta 2012 alkaen, jolloin ensimmäinen kausi Kaappaus keittiössä -televisiosarjasta tehtiin. Hiljattain päättyi neljäs tuotantokausi, ja suosion myötä jatkoa on edelleen odotettavissa.
Kari Aihinen tekee päivätyönsä kolmen ravintolan keittiöpäällikkönä.
Allergikoille ymmärrystä, nirsoilijoille ei
Ruokarajoitteet – joko keksityt tai todelliset – ovat aihe, josta lähes kaikilla on mielipide. Niin myös Aihisella.
– Allergiat, aidot sellaiset, pitää ottaa vakavasti. Ne voivat olla jopa hengenvaarallisia. Itselläkin niitä on, Aihinen toteaa.
Mutta. Nyt seuraa melko syvä huokaus ja värikkäin sanakääntein ilmaistu näkemys siitä, mitä mieltä hän on henkilöstä, joka diagnosoi itsensä keliaakikoksi, kun yhden kerran leivän syönnin jälkeen vatsa on hieman turvonnut.
– Eri ruoka-aineiden haitoista liikkuu aivan turhaa negatiivista vääntöä ja musta tuntuu -väittämiä niin mediassa kuin keskustelupalstoilla. Monet ihmiset ovat liian fanaattisia ja uskovat niihin. Menevät mukaan kaikenmaailman hömpötyksiin.
Aihinen kertoo, että ruokarajoitteisia ihmisiä käy hänenkin ravintoloissaan todella paljon. Ryhmässä saattaa jopa puolella olla erityistoiveita, ja se aiheuttaa tietenkin keittiön puolella lisätöitä. Ei hän pidä sitä ongelmana, toisinaan vain ihmetyttää. Ronkeleita ja nirsoilijoita kun piisaa ihka aitojen ruokarajoitteisten joukossa.
Kasvisruoka ja muut erityisruokavaliot ovat tulleet jäädäkseen. Aihinen arvelee, että tällä hetkellä niiden myynnin ja menekin suhteen aletaan olla maksimissa. Tilastojen mukaan suomalaisten punaisen lihan syönti on kuin onkin kasvanut.
– Kukin tyylillään, pihvinsyöjät eivät vaan syystä tai toisesta pidä itsestään samanlaista ääntä kuin vegeilijät.
Hän jatkaa, että seuraava ruokabuumi syntyy melko varmasti sirkoista, hyönteisistä ja toukista.
Liikaa eineksiä ja mikroruokia
Aihisella, jos kellä, on näkemystä suomalaisten perheiden kotiruokailusta ja ravintotottumuksista. Jo lähes viisikymmentä perhettä on joutunut tai päässyt avaamaan kotinsa ja jääkaappinsa ovet Kaappaus-Kapelle.
Hän on viettänyt yhteensä yli 170 päivää suomalaisten kodeissa Kaappaus keittiössä -ohjelmasarjaa nauhoitettaessa.
– Ihan mainolta aitiopaikalta olen siis päässyt näkemään meikäläisten ruokatottumuksia.
Kullakin ohjelmaan osallistuneella perheellä on ollut omat syömiseen ja ruoanlaittotapoihin liittyvät kipukohtansa, joita on yhdessä lähdetty setvimään.
Monissa tapauksissa isona ongelmana on alun perin ollut suunnittelun ja viitseliäisyyden puute. Usein on ehkä turvauduttu liikaa eineksiin ja mikrovalmiisiin ruokiin. Myös syömisen epäsäännöllisyys tuli esiin monessa perheessä.
Aihinen on sarjan aikana tutustuttanut ihmisiä uusiin ja terveellisempiin raaka-aineisiin ja kokkaustapoihin.
– On lukuisia perheitä, joissa ei hallita edes kaikkein yksinkertaisimpia ruoanlaiton perusasioita.
Ei ole olemassa huonoa ruokaa, on vain huonosti valmistettua ruokaa.
Hän kertoo, että eräässä perheessä ihmeteltiin, kun mikään ei maistu millekään.
– Selvisi, että ruokaan ei laitettu edes perusmausteita, suolaa ja pippuria. Niiden käyttöä sitten opeteltiin yhdessä, ja jo rupesi maistumaan.
Oikotietä onneen ei ole, mutta Aihinen toivoo silottaneensa ainakin muutamia esteitä poluilla kohti terveellisempiä elintapoja. Vain tekemällä ja kokeilemalla oppii.
Suunnittele ja ole rohkea!
Jos ja kun ruoanlaitto tuntuu joskus hankalalta, on Aihisella muutamia avainlauseita, jotka on hyvä laittaa korvan taa:
– Välitä ruuasta ja raaka-aineista. Suunnittele aterioita valmiiksi ja laadi ehdottomasti kauppalista. Halua, uskalla, ole rohkea. Kokeile myös uusia juttuja. Älä jumita.
Hän kehottaa kiinnittämään huomiota oman hyvinvoinnin kannalta oleellisiin perusasioihin.
– Syömme liian harvoin. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Annoskoot pysyisivät kohtuullisina ja verensokeri tasaisena, jos aterioisimme lapsiperheiden tapaan viisi kertaa päivässä, Aihinen sanoo.
Ikänsä urheillut Aihinen muistuttaa, että terveys on meille kaikille tärkeää ja syömisellä voi vaikuttaa siihen suuresti. Monipuolisella ruokavaliolla, kohtuullisella liikunnalla ja tarpeeksi pitkillä yöunilla pötkii pitkälle.