Katja Rajavuori murtaa ennakkoluuloja

Pysäköinninvalvoja Katja Rajavuori kirjoittaa mukavia viestejä autoilijoiden tuulilaseihin ja saa samalla monista heistä ystäviä.

Pysäköinninvalvoja Katja Rajavuoren kirkkaankeltainen huomiotakki erottuu maarianhaminalaisessa katukuvassa. Se on tietoinen valinta.

– Haluan, että ihmiset näkevät ja tunnistavat minut. Pukeutuminen on lisäksi turvallisuuskysymys, on hyvä näkyä, kun työskentelee liikennealalla.

Juuri tänä hyisenä helmikuun aamuna hänellä on kädessään kintaat ja niiden alla käsineet, joilla hänen on helpompi käsitellä käsitietokonettaan. Jalassa hänellä on poikkeuksellisen lämpimät kengät.

– Maarianhaminalaisen urheiluliikkeen myyjät näkivät ne yksillä messuilla. He ajattelivat minua ja toivat ne minulle. He tietävät, mitä tarvitsen, ja että kulutan jatkuvasti kenkiä loppuun. Yksi pari kestää muutaman kuukauden.

Katja Rajavuori erottuu maarianhaminalaisessa katukuvassa.

Tausta hoitoalalla

Katja Rajavuori on kuudetta vuotta pysäköinninvalvojana. Hän työskenteli aiemmin hoitoalalla, kunnes selkävaivat laittoivat sille stopin. Lääkäri neuvoi häntä hankkimaan työn, jossa keho päättää milloin hänen tulee kävellä, istua tai seisoa.

– Ja mistä sellaisen löytää? Onko sellaista ylipäätään olemassa? En kuitenkaan halunnut sairauseläkkeelle.

Hän työskenteli vuoden toimistossa, kunnes huomasi ilmoituksen, jossa Maarianhamina haki pysäköinninvalvojaa. Hän meni haastatteluun ja sai paikan. Mitään muodollista koulutusta ei tuolloin vielä ollut olemassa. Nyt sellainen kuitenkin on, ja ensimmäisillä koulutettavilla on vain lopputentti jäljellä. Rajavuori on yksi heistä.

Rajavuoren uutta elämää Maarianhaminan autoilijoiden parissa pohjustivat useat keskustelut, joita hän kävi lähinnä pysäköinninvalvojista vastaavan ylikomissaariin kanssa.

Poikii eniten työtä

Jokainen työpäivä on sekoitus toimistotyötä, valvontareissuja autolla lähiöihin ja partioimista jalan. Kantakaupungissa on alue, jossa pysäköintiä on rajoitettu ajallisesti ja pysäköintikiekko on pakollinen.

– Ylivoimaisesti eniten töitä teettävät alue ja pysäköintihallit, joissa saa viipyä vain tietyn ajan. Nykyään olen niin rutinoitunut, että luen nopeasti oikein asetetut pysäköintikiekot. Jos ne ovat huonosti esillä, minun täytyy pysähtyä ja katsoa tarkemmin.

Jotkut kirjoittavat saapumisajan lapulle. Se toimii Rajavuoren mukaan niin kauan, kuin aika on luettavissa. Käsipiirrettyjä kelloja hän ei suosittele, etenkin, jos molemmat viisarit piirretään yhtä pitkiksi.

Juuri tänään pieni, musta auto on selvästi ylittänyt kahden tunnin rajan.

– Taas tuo. Se seisoo usein parkissa liian kauan, Katja Rajavuori sanoo ja tulostaa 35 euron pysäköintivirhemaksun käsitietokoneellaan.

Sellaista on pikkukaupungissa. Hän tuntee suurimman osan autoilijoista ja heidän tavoistaan.

Käsin kirjoitettuja lappuja

Monet autoilijat käyttävät digitaalista parkkikiekkoa. Rajavuoresta se on hyvä apuväline, johon ei kuitenkaan aina voi luottaa.

Juuri digitaalisiin parkkikiekkoihin liittyy eräs Katja Rajavuoren omintakeinen tapa hoitaa työtään. Hän jättää autoilijoille käsin kirjoitettuja, kirkkaanvärisiä lappuja, joissa voi olla esimerkiksi merkintä siitä, että automaattinen pysäköintikiekko vilkkuu ja on aika vaihtaa patterit. Rajavuoresta on erittäin tärkeää, että laput on kirjoitettu käsin, sillä se tekee niistä henkilökohtaisempia.

Rajavuori jättää autoilijoille käsin kirjoitettuja
Rajavuori jättää autoilijoille käsin kirjoitettuja viestejä tuulilasiin.

– Kun aloitin, ajattelin pysäköinninvalvojiin kohdistuvia ennakkoluuloja – ”virkaintoinen paholainen, joka etsii vikoja, haluaa narauttaa ihmisiä ja metsästää proviisiota” – mutta täytyykö olla niin?

Ei Rajavuoren mukaan. Hän on ystävällinen, pyrkii ottamaan huomioon asiakkaiden näkökulman ja jakaa tietoa.

Aikaa kuunnella

Työnsä lomassa Rajavuori kuuntelee ihmisten kertomuksia bänät tehneistä poikaystävistä, kuolleista vaimoista ja kastetuista lastenlapsista.

– Eräs autoilija sanoi minulle kerran, että et ole vain meidän lappuliisamme. Olet kävelevä kanssaihminen.

Hän kantaa mustaa kassia, joka sisältää ”kaikkea mahdollista, jota muut voivat tarvita”, kuten koirankakkapusseja ja laastaria.

– Eikä minulla ole provisiota. Pystyn tarkistamaan, maksavatko ihmiset sakkojaan, mutten tee sitä. Se ei kiinnosta minua. Työni on saada ihmiset pysäköimään oikein.

Mutta tietysti on niitäkin, jotka haukkuvat ja päästelevät ilmoille ärräpäitä.

– Silloin yritän saada ihmiset rauhoittumaan ennen kuin he lähtevät tien päälle. On parempi, että he purkavat pettymyksensä minuun kuin ovat ärtyneitä ratin takana.

Yksittäinen tappouhkaus johti kerran oikeudenkäyntiin ja henkilö todettiin syylliseksi.

– Nuoret, joita usein moititaan, käyttäytyvät parhaiten, kuten myös turistit.