Nollatuntisopimuksella on huono maine. Monille se aiheuttaa pulmia toimeentuloon ja elämänhallintaan, mutta henkilökohtaisena avustajana työskentelevälle Nea Lehdelle se sopii kuin nenä päähän.
Henkilökohtainen avustaja Nea Lehti teki maaliskuun alussa lomasuunnitelmia. Ajatuksena oli ottaa huhtikuussa kolme viikkoa vapaata töistä. Hänen miesystävänsä työskentelee muusikkona ja oli lähdössä kiertueelle. Pariskunnan yhteinen koira jäisi Lehden hoitoon. Koira tarvitsi vielä koulutusta, koska se haukkui yksin jäädessään.
Lehti aikoi lähteä perheensä mökille, jossa koiran haukkuminen ei haittaisi naapureita, toisin kuin kotona Helsingissä. Mökillä pääsisi myös nauttimaan luonnosta ja tekemään vapaaehtoistyötä läheisessä eläinsuojelukeskuksessa.
Vapaan ottaminen töistä olisi helppoa, koska Lehdellä on niin sanottu nollatuntisopimus. Sopimuksen mukaan hän on tarvittaessa työhön kutsuttava. Työajaksi on merkitty 0–116,5 tuntia kolmen viikon jaksolle.
– Jo sunnuntaina ahdisti, koska huomenna täytyi taas mennä töihin.
Hän ei kuitenkaan halua tehdä täyttä viikkoa vaan tekee yleensä kahdesta viiteen vuoroa viikossa. Yksi vuoro kestää viidestä kahdeksaan tuntia. Omia lomia pystyy pitämään silloin kun haluaa. Nollatuntisopimuksilla on huono maine, mutta Lehti on tyytyväinen.
Laissa edelleen aukkoja
JHL:n sopimustoimitsija Kalle Honkanen tietää, että monelle muulle nollatuntisopimus aiheuttaa ongelmia toimeentuloon ja elämän suunnittelemiseen. Esimerkiksi jos joutuu tekemään useampaa kuin yhtä työtä, vuorojen aikatauluttaminen voi olla vaikeaa. Lastenhoitoa voi olla vaikea järjestää, jos vuorot vaihtelevat ja tulevat tietoon lyhyellä varoitusajalla. Jotkut joutuvat hakemaan sosiaaliturvaetuuksista täydennystä toimeentuloonsa.
– Parhaassa asemassa ovat varmasti he, jotka työskentelevät osa-aikaisesti opiskelun tai eläkkeellä olemisen takia.
Honkasen mukaan työtä teetetään nollatuntisopimuksilla silloinkin, kun työnantajilla on kiinteä työvoiman tarve. Tällä pyritään kiertämään työsuhdeturvaa.
Pari vuotta sitten tehtiin lakimuutoksia, jotka paransivat nollatuntisopimuksilla työskentelevien asemaa, mutta laki ei ole nytkään aukoton. Lainsäädännössä puhutaan vaihtelevasta työajasta. Sillä tarkoitetaan niin nollatuntisopimuksia kuin muitakin sopimuksia, joissa työmäärä on vaihteleva, esimerkiksi 10–30 tuntia viikossa. Osa vaihtelevan työajan sopimuksista on sellaisia kuin Nea Lehdellä. Niissä työntekijä kutsutaan työhön tarvittaessa.
Nyt vaihtelevasta työajasta ei lain mukaan saa sopia, jos työnantajan tarve työvoimalle on kiinteä. Tämä tarkoittaa sitä, että vähimmäistyöaikaa ei saa sopia todellista tarvetta pienemmäksi. Esimerkiksi jos tarve vaihtelee 10 ja 30 tunnin välillä, sopimukseen ei voi määritellä työmääräksi 0–30 tuntia viikossa.
Enää työnantaja ei myöskään voi vaatia vaihtelevan työajan tekijältä suostumusta lisätyön tekemisestä määrittelemättömäksi ajanjaksoksi, vaan suostumus tarvitaan lähtökohtaisesti aina erikseen. Työvuoroluetteloa laadittaessa työntekijä voi ilmoittaa määräaikaan mennessä, minkä verran hän voi tehdä sovittua vähimmäistyöaikaa enemmän töitä.
– Tehdyt muutokset jäivät kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta aika pieniksi, ja edelleen lainsäädännössä on paljon aukkoja, Honkanen sanoo.
Hänestä esimerkiksi seuraukset eivät ole kovin kummoiset, jos työnantaja sopii vaihtelevasta työajasta, vaikka tarve työvoimalle olisi kiinteä.
Lue lisää: Nollatuntisopimus on nyt vaihteleva työaika – JHL:n työ nollatuntisopimuslaisten puolesta jatkuu
Monella tavalla onnekas
Vaikka Nea Lehti on tyytyväinen tilanteeseensa, hän ymmärtää, että aina nollatuntisopimuksella työskenteleminen ei ole ruusuista.
– Jos joutuu vaikka taistelemaan vuoroista ja on liian vähän töitä, totta kai siinä vaiheessa voi tulla taloudellista ahdinkoa, Lehti sanoo.
Häntä sopimusmuoto ei silti pelota, koska töitä on niin paljon tarjolla kuin vain jaksaa ja haluaa tehdä.
– Saan jatkuvasti kyselyjä, pystyisikö tekemään jonkun tietyn vuoron. Lisäksi moni asiakas etsii vakituisia avustajia. Pystyn myös valitsemaan, milloin teen töitä.
Lehti ymmärtää olevansa monella tavalla onnekas. Hän kertoo, että on päässyt aloittamaan työnteon 16-vuotiaana, tehnyt opiskeluaikana kolmea työtä kerralla, ostanut parikymppisenä asunnon ja myynyt sen voitolla. Siitä on kertynyt varallisuutta.
– Jos asuisin esimerkiksi vuokralla, ja kuukauden vuokra olisi 700 euroa, voisi tulla ongelmia.
Nykyisen asuntonsa hän omistaa puoliksi vanhempiensa kanssa, ja asumiskulut ovat hyvin pienet.
– Jos asuisin esimerkiksi vuokralla, ja kuukauden vuokra olisi 700 euroa, voisi tulla ongelmia, Lehti sanoo.
Hiipivästi kasvava trendi?
Nollatuntisopimukset näyttävät vakiintuneen osaksi työsopimusten valikoimaa Suomessa, arvioi erikoistutkija Anna Pärnänen Tilastokeskuksesta. Tilastokeskuksen mukaan työskenteli nollatuntisopimuksilla vuonna 2018 viitisen prosenttia kaikista 15–74-vuotiaista palkansaajista, eli noin 106 000 ihmistä.
– Ovatko nollatuntisopimukset hiipivästi kasvava trendi, vai sopivatko ne lopulta vain tietyille aloille?
– On mielenkiintoista nähdä, ovatko nollatuntisopimukset hiipivästi kasvava trendi vai sopivatko ne lopulta vain tietyille aloille, Pärnänen sanoo.
Työnantajille nollatuntisopimukset ovat keino lisätä työvoiman joustavaa käyttöä. Pärnänen katsoo, että osittain nollatuntisopimukset ovat saattaneet alkaa korvata määräaikaisia työsopimuksia, joiden ehtoja on tarkennettu lainsäädännössä.
Toisaalta jousto sopii monille työntekijöille. Vuonna 2018 noin 40 prosenttia nollatuntisopimuksilla työskentelevistä oli itse halunnut tällaisen sopimuksen. Pärnäsen mukaan nollatuntisopimuksilla työskentelevien joukkoon mahtuukin hyvin sekalaista sakkia.
– Parhaassa asemassa ovat varmasti he, jotka työskentelevät osa-aikaisesti opiskelun tai eläkkeellä olemisen takia, Pärnänen sanoo.
Heistä enemmistö oli itse halunnut nollatuntisopimuksen eikä kaivannut lisää työtunteja. Haavoittuvimmassa asemassa puolestaan ovat ne osa-aikaisesti työskentelevät, jotka kokevat oikeastaan olevansa työttömiä. Heitä oli kuutisen prosenttia nollatuntisopimuksella työskentelevistä vuonna 2018, kun eläkeläisiä ja opiskelijoita oli yhteensä noin 40 prosenttia.
Vähän yli puolet nollatuntisopimuksella työskentelevistä kertoi ansiotyön olevan heidän pääasiallinen toimintansa. Osa tästä joukosta työskenteli kokoaikaisesti ja osa Nea Lehden tapaan osa-aikaisesti. Heistä vähemmistö oli itse halunnut nollatuntisopimuksen, ja noin puolet osa-aikaisista olisi halunnut lisää työtunteja – toisin kuin Lehti.
Lue lisää: Epätyypillinen onkin tyypillistä
Kokoaikatyö ei maistunut
Lehti kokee, että nollatuntisopimus sopii hänen elämäntilanteeseensa hyvin: hän on 28-vuotias ja haluaa tehdä ja kokea asioita. Hän on koulutukseltaan tradenomi, joka teki toimistotyötä kahdeksasta neljään.
– Silloin tuntui, että ei ole vapaa-aikaa. Jo sunnuntaina ahdisti, koska huomenna täytyi taas mennä töihin, Lehti kertoo.
Lehti irtisanoutui koeajalla, koska hän halusi kokeilla toisenlaista elämää. Vapaaehtoistyö vammaisen nuoren kaverina sai hänet kiinnostumaan henkilökohtaisen avustajan työstä. Se tuntui mielekkäämmältä kuin koneella istuminen.
Lehti pääsi töihin kolme vuotta sitten Onni hoivaan ja on siellä edelleen töissä. Välissä koti ja samalla työt ovat vaihtuneet Tampereelta Helsinkiin. Nykyään Lehdellä on vakituinen avustettava.
– Haluan nauttia arjestani.
Lehden mukaan he katsovat yhdessä avustettavan kanssa kolmen viikon välein, mitkä vuorot hän pystyy tekemään seuraavalla kolmen viikon jaksolla. He ilmoittavat nämä vuorot työnantajalle. Lisäksi Lehti tekee tuurauksia muille avustettaville henkilöille. Muuten hän viettää aikaa miesystävän, koiran, vanhempien ja kavereiden kanssa. Hän urheilee ja tekee toisinaan vapaaehtoistyötä.
Lehti kertoo tulevansa hyvin toimeen pienillä tuloilla. Turha kuluttaminen tuntuu ahdistavalta, eikä hän osta kuin tarpeeseen. Häntä eivät houkuta työntäyteinen arki ja pään nollaaminen viikonloppuisin.
– Haluan nauttia arjestani, Lehti sanoo.
Paremmat ehdot tessissä
Nollatuntisopimuksella työskenteleviä on erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan, terveys- ja sosiaalipalveluiden sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan toimialoilla.
JHL:n jäsenistössä nollatuntisopimuksia on paljon yksityisellä sosiaalipalvelualalla muun muassa henkilökohtaisilla avustajilla, lähihoitajilla ja ohjaajilla.
JHL on pyrkinyt edistämään heidän asemaansa tes-neuvotteluissa. Vuonna 2018 yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimukseen saatiin perusteettomia nollatuntisopimuksia ja muita vaihtelevan työajan sopimuksia rajoittava kirjaus. Sen mukaan voi työsuhteessa edeltävän 12 kuukauden keskimääräinen tuntimäärä tietyin reunaehdoin vakiintua uudeksi vähimmäistuntimääräksi.
– On tosi tärkeää, että työntekijä ottaa selvää, mitä sopimus tarkoittaa ennen kuin laittaa nimensä alle.
JHL:n Honkanen kertoo, että osa-aikaisten työntekijöiden aseman parantaminen on iso teema parhaillaan meneillään olevissa tes-neuvotteluissa.
Hän kehottaa työntekijöitä olemaan tarkkoina työsopimuksia tehdessään.
– On tosi tärkeää, että työntekijä ottaa selvää ja kyselee, mitä sopimus tarkoittaa ennen kuin laittaa nimensä alle, Honkanen sanoo.
Tunne elämänhallinnasta
Nea Lehti muistelee, että nollatuntisopimus oli aluksi työnantajan toive. Nyt hän ei enää huolisi vakituista kokoaikaista työtä, vaikka sellaista tarjottaisiin.
– Tuntuu, että palaisin ihan loppuun, Lehti sanoo.
Hänelle nollatuntisopimus ja mahdollisuus valita työvuorot tuovat tunteen elämänhallinnasta. Toisaalta hän ei ole ollut elämänhallintaa sotkevissa tilanteissa, esimerkiksi joutunut viikkojen tai jopa kuukausien sairauslomalle. Hän ei tiedä, miten palkanmaksun silloin kävisi. Lehti on ollut sairauslomalla vain joitain päiviä kerrallaan, ja silloin sovituista vuoroista on saanut korvauksen.
Nollatuntisopimuksilla työskentelevien sairaus- ja irtisanomisajan palkan maksamiseen tuli täsmennyksiä vuonna 2018, kun lainsäädäntöä muutettiin.
Nyt sairausajan palkka pitää maksaa, jos työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon tai voidaan muuten pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut töissä. Jos irtisanomisaikana tarjotun työn määrä alittaa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.
Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus varmistaa asianmukaisen sairausajan palkanmaksun myös työvuoroluettelon päättymisen jälkeiseltä ajalta.
Yhtä epäselviä kuin sairausajan korvaukset Lehdelle ovat perhevapaakorvaukset. Hän ei tiedä, minkä verran saisi rahaa, jos jäisi perhevapaille. Ainakaan tällä hetkellä hän ei haaveile lapsista. Häntä ei huoleta edes oma eläkkeen kertyminen. Hän epäilee, onko silloin olemassa mitään eläkkeitä, kun hän joskus mahdollisesti tulee eläkeikään. Sitä paitsi tuleehan hän nytkin toimeen pienillä tuloilla.