25.5.2017

Kisa liiton johtajuudesta

JHL:n puheenjohtajasta ja kahdesta toimialajohtajasta
päättää JHL:n uusi edustajisto ensimmäisessä kokouksessaan 5.-7. kesäkuuta Helsingissä. Edustajiston ja liiton johdon kausi on viisivuotinen. Millaisina puheenjohtajaehdokkaat näkevät liiton tulevat haasteet?

1. Miksi pyrit puheenjohtajaksi?

Päivi Niemi-Laine: Aktiivit pyysivät jatkamaan JHL:n puheenjohtajana. Suostuin, koska tuli sellainen tunne, että työni on ollut merkityksellisestä
ja palvellut aktiiveja, jäseniä ja liittoa oikealla tavalla. Erityisesti pyynnössä korostettiin rohkeuttani tarttua vaikeisiin asioihin ja uudistaa liittoa sekä yhteiskunnallista otettani. On tärkeää tietää, miten vaikutamme JHL:ssä jäsentemme työllisyyteen ja työsuhteen ehtoihin tärkeiden neuvottelu- ja sopimusjärjestelmien lisäksi. Laaja edunvalvonta on tämän päivän liittoedunvalvontaa.

Håkan Ekström: Olen ilmoittanut, että olen käytettävissä liiton puheenjohtajaksi. Työläisperhetaustaisena minulla syntyi aikaisessa vaiheessa kuva siitä, että kaikki eivät tähän maailmaan synny hopealusikka suussa. Minä valitsin aikanaan ammattiyhdistysliikkeen
kanavaksi toimia ja vaikuttaa. Ammattiyhdistysliikkeen puolustamien
perinteisten arvojen pohjalta tavoittelemme yhteiskunnassa ja työelämässä inhimillisyyttä, turvaa ja oikeudenmukaisuutta. Puheenjohtajana toimisin näiden tavoitteiden puolesta. Vaikka nyt haetaan liitolle johtoa tulevalle edustajistokaudelle, niin ay- toiminta –  jos mikä –  on kuitenkin joukkuepeliä.

2. Miksi olisit sopiva valinta tehtävään?

PN-L: Työni tärkein liikuttaja on oikeudenmukaisuuden levittäminen ja edistäminen. Olen periksi antamaton, mutta sovitteleva ja neuvotteleva. Jäsenille annetussa edunvalvontalupauksessa ja tavoitteissa on pysyttävä. Olen työskennellyt Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyssä Helsingin aluetoimiston vastaavana, valtion suurimmassa ammattiliitossa Palkansaajajärjestö Pardiassa edunvalvonnassa asiamiehenä ja yhteiskuntasuhteista vastaavana sekä JHL:ssä tutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan päällikkönä. Siitä tehtävästä olen noussut toimialajohtajan, eli puheenjohtajan varahenkilön tehtävään, ja nyt toimin JHL:n puheenjohtajana. Minulla on hyvät verkostot niin palkansaajajärjestöihin, työnantajajärjestöihin, poliittisiin puolueisiin sekä kansalaisjärjestöihin. Vaikuttamistyössä tämä kokonaisuus on erittäin tärkeä.

HE: Olen ollut KTV:n ja JHL:n jäsen 28 vuotta. Minulla on rivijäsenen tausta, jolla vuosien aikana on kehittynyt pitkäaikainen kokemus ja tuntemus tämän liiton toiminnasta. Liiton palvelukseen olen siirtynyt vuonna 1992, ja siitä lähtien olen toiminut liiton eri tehtävissä järjestötoiminnassa ja liiton neuvottelijana. Tämä polku on vienyt minut aluetoimitsijasta sopimustoimitsijaksi ja siitä edelleen muihin tehtäviin. Neuvottelupäällikön tehtävissä olen käytännössä vuodesta 2006 vetänyt ensin liiton yksityisen sektorin, ja sittemmin myös kunta-alan, neuvottelutoimintaa yhdessä kulloisenkin liiton puheenjohtajan kanssa.
Liiton puheenjohtaja vastaa liiton  neuvottelutoiminnasta. Olen toiminut liiton nykyisistä toimihenkilöistä pisimpään keskustason neuvottelijana. Pitkällä ay-kokemuksella liiton edunvalvontatoiminnasta on liiton johdossa käyttöä muuttuvassa toimintaympäristössä.

3. Mikä on JHL:n suurin haaste tulevalla viisivuotiskaudella?

PN-L: Ammattiliittojen asemaa on parannettava, ja lisättävä niiden uskottavuutta laajassa yleisössä. Liiton on oltava sellainen, että siihen halutaan liittyä ja kuulua. Palvelujen ja tuotteiden on vastattava aktiivien ja jäsenten tarpeita. Meidän onkin uudistettava edunvalvonnan osalta ajatus siitä, mitä se on palveluna. Sote-uudistuksessa on tärkeää, että olemme mukana kaikissa sopimuspöydissä. Työehtosopimukset ovat liittomme tärkein peruskivi. Työehtosopimusten on oltava laadukkaita ja on pidettävä huoli siitä, että niitä ei halpuuteta. Meidän on pystyttävä kehittämään nykyisiä työehtosopimuksiamme siten, että työntekijöiden työsuhteen ehdot paranevat ja vastaavat aikaa. Kiky-neuvotteluissa en toiminut neuvottelijana. Jäsenten ostovoima on turvattava palkankorotuksilla. On oltava siellä, missä jäsenet ja mahdolliset jäsenet tarvitsevat edunvalvontaapua. Paikallisen sopimisen osalta on annettava voimavaroja lisää aluetoimistoille ja yhdistyksille.

HE: Yhteiskuntaa ja työmarkkinoita myllerretään nyt perustuksia myöten. On selvää, että nämä muutokset vaikuttavat myös liiton jäsenistöön. Liiton rooli on toimia jäsenten tukena näissä muutoksissa ja sen koneiston pitää olla kunnossa, jotta voimme toimia jäsenlähtöisesti, rohkeasti ja oikeudenmukaisuutta vaalien. Se miten onnistumme järjestäytymisessä ja sopimuksellisessa edunvalvontatyössä, muokkaa liiton tulevaa suuntaa. Tässä emme saa epäonnistua. Paikallisen edunvalvonnan ja keskustason neuvotteluvoima perustuu edelleen jäsenmäärään. Liiton rakenteiden pitää pystyä vastaamaan muuttuvaan toimintaympäristöön kaikilla tasoilla. Kaikkiin ”risahduksiin” ei liiton tarvitse reagoida, kaikessa ei tarvitse olla mukana. Resurssit pitää pystyä keskittämään jäsenille tärkeimpiin asioihin ja panostaa niihin kunnolla. Joistakin asioista pitää tarvittaessa luopua. Monessa
kysymyksessä olemme osa laajempaa verkostoa. Näitä verkostoja on syytä vaalia ja yhteistyötä vahvistaa jatkossakin.

JHL:n toimaalajohtajiksi ovat ehdolla:

Teija Asara-Laaksonen (nyk. toimaalajohtaja), Minna Salminen (nyk. yhteiskuntavaikuttamisesta vastaava erityisasiantuntija), Anne Karjalainen (nyk. rehtori ja koulutuksen toimialueen päällikkö)

30.5.2017 klo 9.44: Kirjoitusvirhe korjattu toisen kysymyksen vastauksessa.