10.12.2020

Kolumnisti Joonas Pesonen: ”Pojat kaipaavat hyväksyntää ja tukea löytääkseen tavan kasvaa miehiksi”

Kolumnisti Joonas Pesonen nojaa seinään.

Bloggaaja Joonas Pesonen kirjoittaa mieheksi kasvamisen kivuista ja epävarmuudesta, että kelpaako ja riittääkö itsenään.

Moi äiti ja isä. Huomaan kehossani muutoksia. Samoin luokkakavereideni. Liikkatunnin jälkeen suihkussa näin, kuinka osalla pojilla oli alkanut kasvaa karvat ja lihakset. Luokkakaverini Otto on alkanut seurustella Mian kanssa. He ovat tehneet  ’sitä’. Tulenko itse koskaan löytämään ketään, jonka kanssa tehdä ’sitä’? Tai edes pitämään jotain kädestä kiinni. Kelpaanko tällaisena kenellekään?

Poikien on toisinaan vaikeaa hyväksyä omaa kehoaan. Kapeat reidet, siimanohuet kädet, liikaa tai liian vähän karvoja, kohollaan oleva rintakehä, kaljuuntuminen, paksu vyötärö. Vastaukset ovat Instagram-seuraajiltani, kun kysyin millaisia kehopaineita miehet kokevat.

Pojat kaipaavat hyväksyntää ja tukea löytääkseen tavan kasvaa miehiksi. Sanotaan, etteivät pojat puhu. Tämä harvoin pitää paikkaansa. Kyse on enemmän siitä, ettei heille osata antaa tilaa ja aikaa tunteistaan puhumiseen. Emme osaa kohdata nuoria miehiä arvokkaina yksilöinä ja kuulla heidän tarpeitaan. 

Koolla on toden teolla väliä silloin, kun pyritään keskivertoon.

Murrosiässä poikia askarruttaa eniten se, muuttuvatko he ”normaaliksi”. Poikien riittämättömyyden tunne konkretisoituu ajatuksissa eri ruumiinosista, etenkin peniksestä, jonka toiminnallisia ulottuvuuksia on helppo havaita ja mitata. Koolla on toden teolla väliä silloin, kun pyritään keskivertoon.

Myös Väestöliiton Poikien Puhelimen suosituin puheenaihe on penis. Koon lisäksi mieltä painaa toiminnallisuus. Seksissä isompi on toimivampi – näinhän pornossakin osoitetaan. Kentuckyn yliopiston vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan 85 prosenttia naisista on tyytyväisiä kumppaninsa penikseen, joten vaikuttaisi siltä, että koolla on väliä vain pojille ja miehille itselleen. Seksuaalista aktiivisuutta pidetään usein maskuliinisuuden merkkinä. Pojat ja miehet torjuvatkin usein feminiiniset piirteet itsessään, ja tavoitetila on maskuliininen alfa. Naisellisuus tulkitaan usein homoseksuaalisuudeksi, mikä taas sotii normaaliuden tavoittelua vastaan ja on monelle siksi uhkakuva.

Tosimiehen muotti on kapea ja ahdas.

Miten paljon ihmisyyttä jääkään piiloon, kun yritämme peittää meille ominaisia piirteitä. Tosimiehen muotti on kapea ja ahdas. Entä jos meidät nähtäisiinkin kokonaisuutena, tunneälykkäinä, herkkinä ja kunnioitettavina ihmisinä, vartalotyyppiin katsomatta. Miehisyyttä on monenlaista, ja sen sanominen ääneen on tärkeää.

Olen ilahtuneena seurannut, miten asia on viime aikoina noussut enemmän myös julkiseen keskusteluun. Yle Areenasta löytyvä Luuserit-sarja on kuitenkin ensimmäinen laatuaan, joka käsittelee poikien seksuaalisuutta. Häpeää, ihastumista ja riittämättömyyttä. Kaikkea sitä, mihin olisin voinut 16-vuotiaana samaistua. On tärkeää, että Luuserit avaa keskustelua poikien seksuaalisuudesta.

Kukista ja mehiläisistä puhuminen saattaa teistä, äiti ja iskä, tuntua kiusalliselta. Siltä se tuntuu minustakin. Kaiken tämän myllerryksen keskellä tuntuu, että kehoni ja mieleni muuttuvat jatkuvasti. Riittäisi kuulla, että olen ok. Riitän tällaisena. – Joonas.