28.1.2021

Kolumnisti Shadia Rask: Rivien välistä huokuu hiljainen epätoivo: miksi en kelpaa?

tutkija Shadia Rask

Suomeen muuttaneista työikäisistä naisista jopa 43 prosenttia on korkeasti koulutettuja, mutta heistä suuri osa on työmarkkinoiden ulkopuolella. THL:n tutkimuspäällikkö Shadia Rask pohtii kolumnissaan, miksi muualta Suomeen muttaneet korkeakoulutetut naiset eivät saa töitä yrityksistään huolimatta.

Eräs työviikko on lopuillaan. Istun mietteliäänä sähköpostini äärellä. Olen yhden päivän aikana saanut usean avunpyynnön töitä etsiviltä Suomeen muuttaneilta naisilta.

Kaikilla on korkeakoulututkinnot Suomesta ja pitkä lista erityisosaamista. Silti työpaikkaa ei ole löytynyt. Viesteistä välittyy palava halu päästä mukaan ja näyttämään kykynsä. Rivien välistä huokuu hiljainen epätoivo: miksi en kelpaa?

Tämä arkinen kokemus vastaa tutkimustietoa. Suomeen muuttaneista naisista vain joka toinen on töissä, kertoo vuonna 2020 julkaistu Kotoutumisen kokonaiskatsaus. Korkeakoulutus lisää naisten työllisyyttä vain vähän, ja moni työskentelee koulutustaan vastaamattomissa töissä.

Työelämän ulkopuolella oleviin ”maahanmuuttajanaisiin” liitetään herkästi kielteisiä stereotypioita matalasta koulutustasosta ja korkeasta lapsiluvusta. Tutkimustiedon valossa Suomeen muuttaneista työikäisistä naisista 43 prosenttia on korkeasti koulutettuja. Myös heistä suuri osa on työmarkkinoiden ulkopuolella.

Maahanmuuttoon liittyvistä aiheista uutisoidaan usein ongelmakeskeisesti. Syyllistä etsien kysytään kuka, kun ratkaisujen löytämiseksi pitäisi kysyä miksi. Tämän merkitys on tunnistettu myös prosessien kehittämiseen pyrkivässä Lean-ajattelussa.

Kielitaito näyttäytyy oikeutettuna vaatimuksena, mutta taustalle kätkeytyy myös ennakkoluuloja ja syrjintää.

Miksi Suomeen muuttaneiden naisten työllisyysaste on matalampi kuin naisilla valtaväestössä?

FinMonik-tutkimuksessa jopa puolet ulkomaalaistaustaisista arvioi kielitaidon puutteet työllistymisen esteeksi. Kielitaito on viheliäs este; puutteellinen kielitaito estää työllistymästä, ja samalla työpaikan puuttuminen estää kielitaidon kehittymistä. Kielitaito näyttäytyy oikeutettuna vaatimuksena, mutta taustalle kätkeytyy myös ennakkoluuloja ja syrjintää. Naisvaltaisissa ammateissa on erityisen kovat kielitaitovaatimukset.

Toiseksi yleisin koettu työllistymisen este on vähäiset suhteet kantasuomalaisiin, joilta saisi apua. Näin arvioi yli kolmannes ulkomaalaistaustaisista miehistä ja naisista. Ilman suosittelijoita ja sisäpiiritietoa on työmarkkinoilla altavastaaja. Myös suomalaisista korkeakouluista valmistuvat kansainväliset opiskelijat kuvaavat työpaikan löytämisen vaikeutta: pitää tuntea joku, joka tuntee jonkun.

Kokemukset koulutukseen, työkokemukseen ja tiedonsaantiin liittyvistä puutteista ovat nekin yleisiä. Jälleen hankala kierre, sillä työkokemusta ei kerry ilman töitä.

Syyllistä etsien kysytään kuka, kun ratkaisujen löytämiseksi pitäisi kysyä miksi.

Kysymykseen ei ole yhtä vastausta. Työmarkkinoilla on monenlaisia epäoikeudenmukaisesti suosivia ja syrjiviä rakenteita, joiden poistaminen on vaikeaa. Ratkaisuksi ei riitä se, että yksittäinen työnhakija päivittää CV:tään ja jatkaa sinnikkäästi työnhakua.

Vastaan sähköposteihin. En pysty tarjoamaan toivottua työpaikkaa, mutta lupaan käyttää ääntäni heidän tarinansa kertomiseksi. Yhteiskuntana meillä ei ole varaa jättää osaavia ja työhaluisia ihmisiä ulkopuolelle.

Lue Motiivin juttu Shadia Raskista: Tutkija tietää miten työelämän syrjintää suitsitaan – toisinaan kehuminenkin voi olla merkki rasismista

Shadia Rask työskentelee tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän johtaa Moninaisesti parempi -hanketta, joka pyrkii edistämään asiantuntijaorganisaatioiden moninaisuutta ja Suomeen muuttaneiden korkeasti koulutettujen naisten työuria.