Koronavirus ei lajittele ihmisiä, mutta ohjeet, rajoitukset, kiellot ja päätökset osuvat eri ryhmiin eri tavoin. Vaikka sulkutoimien tarkoitus on suojata riskiryhmiä, ihmisapina sietää huonosti sosiaalista eristämistä.
Palautin kirjoja lähikirjastoon. Viereen saapui iäkkäämpi ihminen kangaskassi täynnä niteitä. Palautusautomaatti neuvoi laittamaan palautuksen lattialla sijaitsevaan laatikkoon. ”Miksi se sinne pitää laittaa?”, ihminen kysyi. Seuraavan kohdalla ohje oli siirtää kirja oikealla sijaitsevaan hyllykköön. ”Äsken sanoit, että lattialle!”
Kun kassi oli tyhjä, ihminen huokaisi maskinsa takaa kyllästyneensä automaatteihin. Hän sanoi kaipaavansa lukusalia, avoimia kerroksia ja kiertelyä. ”Enhän minä kirjastoon tullessani tiedä, mitä haluan lukea. En jaksa puhua koneille!”
Kotimatkalla mietin, että keskuudessamme liikkuva virus ei lajittele ihmisiä. Sitä ei kiinnosta olemmeko rikkaita, köyhiä, nuoria, vanhoja, miehiä, naisia, muita, somerolaisia tai nairobilaisia. Kännissä vai selvin päin. Yhteiskunnat, kaupungit ja kunnat sen sijaan lajittelevat. Ohjeet, rajoitukset, kiellot ja päätökset osuvat eri ryhmiin eri tavoin.
Elämänpiiri kaventuu, liikunta vähenee, olo huononee.
Itselleni kasvaneet etäisyydet, vähentyneet ihmisjoukot ja puhekielto sopivat mainiosti. Saan verkosta kirjat, kahvit ja elektroniikan. En kaipaa satunnaisia ihmiskontakteja, sosiaalisuuden tarpeeni täyttyy perhe-elämässä. Pääsen harrastamaan, koska yksityiset tennishallit ovat auki ja minulla on mahdollista maksaa tunneista. Pääsen hiihtämään Lappiin ja mökille touhuamaan. Uimassa voin käydä kaupallisessa kylpylässä. Jos haluan juoda tuopin kapakassa, se on mahdollista 09-22.
Kun julkinen puoli suljetaan, suljetaan kaikki se mikä on auttanut tätä kylmää, pimeää ja kurjaa maata pärjäämään maailmassa. Verovaroin tuettu toiminta ylittää yhteiskunta- ja sosiaaliluokkien rajat, mutta nyt juuri se puoli mahdollisuuksien maailmasta on rajattu.
Sulkutoimien tarkoitus on suojata riskiryhmiä. Paradoksaalisesti se tapahtuu sosiaalisen eristämisen kautta, jota ihmisapina sietää huonosti.
Kotiinsa opiskelemaan jätetty koululainen saattaa pudota koko yhteiskunnasta.
Kotiinsa opiskelemaan jätetty koululainen saattaa pudota koko yhteiskunnasta. Roudarilta loppuvat työt, koska tapahtuma-ala on kiinni. Hammassärky hoidetaan buranalla, sydänsairas välttelee ensiapua.
Lue lisää: Tuomas Kyrö: Herätkää ihmiset – meillä on oikeasti sairaan hyvä yhteiskunta
Onko minulla tähän ratkaisu? Ei, en ole epidemiologi enkä ministeri. En missään nimessä tarkoita, että nyt yksityinen puolikin on suljettava.
Olen kirjailija, teen havaintoja ja yritän ymmärtää. Samoja havaintoja tulkitaan eri tasoilla eri tavoin. Lasketaan tässä hetkessä säästettyjä ihmishenkiä ja keuhkoja. Lasketaan tulevaisuudessa menetettyjä työvuosia ja mielenterveyksiä. Lasketaan rahaa sekä voitettuja ja menetettyjä äänisaaliita. Tulokset näkyvät vuosien, ehkä sukupolvien kuluttua.
Tuomas Kyrö on palkittu kirjailija, kolumnisti, käsikirjoittaja ja tv-panelisti. Hänet tunnetaan erityisesti luomastaan hahmosta Mielensäpahoittaja.