Taukotilan matto tai työkaverin hajuvesi voi olla tuoksuherkälle hankala paikka. Pahimmillaan tuoksuherkkyys estää normaalin elämän. Se on monioireinen ja hankala vaiva, mutta sen oireita voi helpottaa.
Päivän postien mukana oli tuore Motiivi-lehti. Kuivaniemellä asuva koulunkäyntiavustaja Satu Väänänen, 54, vei sen välittömästi toiseen huoneeseen. Siellä se saisi odotella muutaman kuukauden, että pahin haju haihtuisi.
– Uusimmassa Motiivi-lehdessä olisi ollut taas paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta en pystynyt lukemaan sitä voimakkaan painomusteen hajun vuoksi, Väänänen kertoo.
Väänäsestä on mukavampaa selailla painettua lehteä kuin lukea sen juttuja verkkosivuilta. Harmillinen tilanne sai Satun ottamaan yhteyttä Motiivin toimitukseen. Nyt musteen vaihtamisen mahdollisuuksia selvitellään.
Elinpiiri pienenee
Satu Väänänen on kärsinyt hajuherkkyydestä jo pitkään. Noin 12 vuotta sitten hänellä todettiin nivelreuma ja sairauteen kokeiltiin erilaisia lääkityksiä. Samoihin aikoihin hän huomasi, että kaupan kynttilähyllykön äärellä silmät alkoivat vetistää ja ääni tuntui lähtevän.
Hänen on vaikea käydä sekatavarakaupoissa, sillä joillakin osastoilla oireet yltyvät hyvinkin voimakkaiksi. Rakennustarvikeliikkeissä kumikaapeleiden ohi kävellessä hänestä tuntuu kuin henki salpaantuisi. Oireet rajoittavat hänen elinpiiriään. Hän ei voi mennä esimerkiksi elokuvateattereihin, koska siellä on niin paljon tuoksuja.
Väänänen työskentelee Iin kunnassa, joka on ohjeistanut kaikkien kunnan tilojen olevan tuoksuttomia. Hän on kiitollinen siitä, että kollegat ja esimiehet ovat ottaneet tilanteen vakavasti.
Lapsia säädökset eivät koske mutta aikuisia kylläkin. Jos lapsi tai nuori tuoksuu voimakkaasti, hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan poistumaan tämän välittömästä läheisyydestä hetkeksi, jotta saa oireensa tasaantumaan.
– Korona-aikana maskin käyttö on helpottanut hajuoireita niin töissä kuin kaupassa, hän kertoo.
Tuoksuherkkyys on hankala todentaa
Tuoksuherkkyys ei ole allergia, eikä sitä voida mitata tai todentaa. Se luetaan toiminnallisiin häiriöihin ja diagnosoidaan ympäristöyliherkkyydeksi. Kyseessä on siis jatkuva ja toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille.
– Kukaan ei synny tuoksuherkkänä. Asiantuntija Katariina Ijäs
– Oireet ovat kuitenkin todellisia ja usein voimakkaita. Tuoksuherkän ihmisen keskushermosto reagoi erilaisiin tuoksuihin ja hajuaistimuksiin. Usein reaktio on refleksimäinen ja automaattinen eli ihmisen kannalta hallitsematon, kertoo Allergia-, Iho- ja Astmaliiton asiantuntija Katariina Ijäs.
Yleisimpiä tuoksuherkkyyden oireita ovat nuha, silmäoireet, huonovointisuus, aivosumu, päänsärky, migreenin puhkeaminen ja ahdistava olo. Tuoksuherkkyys voi pahimmillaan estää normaalin elämän.
– Kukaan ei synny tuoksuherkkänä. Osa ihmisistä herkistyy vuosien mittaan pikkuhiljaa, ja toisella oireet voivat alkaa yllättäen esimerkiksi homealtistuksen myötä.
Esihenkilö avuksi
Joku käyttää runsaasti parfyymiä tai huuhteluainetta, toinen tuoksahtaa pistävältä hieltä. Kolmannen vaatteista lehahtaa toistuvasti homeen haju, mutta voiko työkaverille sanoa, että hänen tuoksunsa häiritsee?
Ijäksen mukaan kyllä, mutta asiassa kannattaa olla hyvin hienotunteinen ja empaattinen.
– Ihmisen, jolla ei ole tuoksuherkkyyttä, voi olla vaikea ymmärtää, miten voimakkaita reaktioita tuoksut voivat toisessa aiheuttaa. Moni ei myöskään tiedosta aiheuttavansa toiselle tahattomasti ongelmia. Se tekee tilanteesta hyvin herkän.
Suoran lähestymisen sijaan Ijäs arvelee, että viisainta on edetä asiassa oman esihenkilön avulla. Työnantaja voi ohjeistaa yleisesti, ettei työtiloissa käytetä ylimääräisiä hajusteita tai hajuvesiä. Voimakastuoksuisten pyykinpesuaineiden tai hajustettujen ihovoiteiden käyttämistä ei kuitenkaan saa kieltää. Myöskään hien tai homeen hajuun ei voida puuttua, mutta asiasta voidaan silti keskustella.
– Asia kannattaa ottaa puheeksi, koska monella työpaikalla voidaan tehdä järjestelyjä ja neuvotella etätöistä ja työhuonekohtaisista sopimuksista. Mitään ei tapahdu, jos ongelmaa ei nosteta esille.
Tuoksuton työpaikka
Miksi toisen tuoksuun puuttuminen on niin vaikeaa? Pelätään, että toinen loukkaantuu, joten hajun kanssa yritetään vain tulla toimeen.
– Kyse on niin henkilökohtaisesta asiasta, että siihen puuttuminen on hyvin hankalaa. Ei kukaan halua mennä sanomaan toiselle, että tämä tuoksuu kamalalta tai että hänestä lähtevä haju aiheuttaa voimakkaita fyysisiä oireita.
– Missään nimessä hajuherkästä ei saa tehdä silmätikkua.
Ijäs on seurannut lukuisia onnistuneita tapauksia, joissa tilanne on ratkennut julistamalla työpaikka tuoksuttomaksi. Se on vaatinut avointa keskusteluyhteyttä ja hyvää tahtoa.
– Ohjeistuksia voi olla hankala hyväksyä, jos ne tulevat määräyksinä ilman perusteluja. Missään nimessä hajuherkästä ei saa tehdä silmätikkua ja osoittaa, että uudet ohjeet ja hajusteiden kieltäminen johtuvat juuri tästä tietystä ihmisestä.
Valitettavasti Ijäs on nähnyt myös tilanteita, joissa ratkaisut ovat jääneet puuttumaan. Eräs työntekijä ei voinut olla työpaikallaan kokolattiamaton hajun vuoksi. Hän irtisanoutui.
– Pahimmillaan tilanne voi olla sellainen, ettei työntekijälle voida mahdollistaa terveellisiä ja turvallisia hajuttomia työoloja.
Lue lisää: Stressi vahingoittaa aivoja – Näin selätät kiireen ja pidät huolta pääkopasta
Yksin ei kannata jäädä
Ennen radikaaleja ratkaisuja työpaikalla on syytä kääntyä työterveyshuollon puoleen. Tuoksuherkkyydestä kannattaa keskustella työterveyshuollossa myös silloin, jos työpaikalla kukaan ei ota ongelmaa vakavasti ja keskusteluyhteydet tökkivät.
– Työterveyshuollon avulla voidaan järjestää työkykyneuvotteluja ja toimenpiteitä, jotka auttavat työntekijää jatkamaan työskentelyään, Ijäs neuvoo.
– Jotkut kokevat psykologiset hoitomuodot vähättelevinä, mutta itse antaisin niille mahdollisuuden. Katariina Ijäs
Tuoksuherkkyyden taustalla olevia syitä ei voida kokonaan poistaa. Nykytiedon valossa kannattavin toimintamalli on hakea keinoja, joilla oireet saadaan hallintaan. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä (Hus) on toiminnallisten häiriöiden hoitoon keskittynyt poliklinikka. Siellä hoitona keskushermostoa opetetaan vähentämään reagointia tuoksuihin.
– Jotkut kokevat psykologiset hoitomuodot vähättelevinä, mutta itse antaisin niille mahdollisuuden.
Pahimmillaan tuoksuherkkyys rajoittaa arkea paljon, kun elinpiirit kapenevat.
– Yksin ei kannata jäädä. Tärkeintä on hakea apua ja selvittää oman sairaanhoitopiirin mahdollisuudet asian helpottamiseksi, Ijäs kannustaa.