Pikavippifirmat kauppaavat meille helppoa rahaa: yksi napinpainallus, niin satanen tai pari on tililläsi. Ei siis ihme, että suomalaiset kotitaloudet ovat velkaisempia kuin koskaan. Tässä jutussa kolme JHL:läistä kertoo suhteestaan rahaan, säästämiseen ja kuluttamiseen. Mistä he haaveilevat ja kuinka saavat palkan riittämään?
Suomen kieli on pullollaan rahaan ja rahankäyttöön liittyviä sananlaskuja, kuten Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, Rahaa kuin roskaa, Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa ja Raha ei kasva puussa.
Siitä puhe, mistä puute. Vuoden 2020 lopussa maksuhäiriömerkintöjä oli 392 000 kuluttajalla. Myös kotitalouksien velkaantuminen on jatkanut keskeytymätöntä kasvua vuosituhannen alusta lähtien.
– Vuoden 2020 lopussa kotitalouksien velat suhteessa käytettävissä oleviin vuosituloihin olivat 133 prosenttia. Me elämme velaksi, sanoo Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar.
Tähän juttuun on haastateltu kolmea eri elämäntilanteessa olevaa JHL:n jäsentä, jotka kertovat rahankäytöstään. Kaikilla heillä on lainaa, mutta ne ovat hallinnassa.
Haaveena omakotitalo
Rahalla saa ja mersulla pääsee on Monica Haapalan, 21, rahan käyttöön liittyvä motto. Hän nojailee auton kylkeen. Ei tosin mersun, vaan Volkswagen Polon.
Viime marraskuussa Haapala muutti yhteen poikakaverinsa kanssa, ja pariskunta harjoittelee nyt ensimmäistä kertaa yhteistä elämää ja rahankäyttöä.
– Muutin suoraan vanhempieni luota Villen luo. Moni tuttavistani sanoi, että kannattaisi ensin opetella itsenäistä elämää, mutta näin on parempi. Lisäksi se tulee halvemmaksi kuin kahden asunnon vuokra.
Ensiasunnokseen pari hankki rivitalokaksion Vantaan Nikinmäestä. Vuokra on 1 080 euroa kuussa, ja sen kaksikko maksaa puoliksi.
– Olen asunut koko elämäni vuokrakerrostalossa. Täällä olen ihastunut pihaan ja alkanut haaveilla omakotitalosta.
Puolileikillään avopari on puhunut ASP-tilin perustamisesta, mutta korkotukilainan ja valtiontakauksen saadakseen on raavittava kokoon kymmenen prosenttia asunnon hankintahinnasta. Juuri nyt se tuntuu ylivoimaiselta.
– Kun muutimme yhteen, minulla oli säästötilillä 2 000 euroa, mutta suurin osa siitä on mennyt kodin hankintoihin.
Ei koskaan pikavippejä
Haapala on parhaillaan lomautettu kokopäivätyöstään Helsinki-Vantaan lentokentältä ja tekee osa-aikatyötä Fazerin leipomossa. Käteen jää noin 1 500 euroa kuussa.
Poikakaveri Ville työskentelee automyyjänä ja ansaitsee paremmin, mutta tulot vaihtelevat, koska kokonaisansio muodostuu pohjapalkasta ja autojen myyntiin perustuvasta provisiosta.
Palkkapäivänä Haapala pyrkii siirtämään muutaman kympin säästötilille, mutta kuun lopussa hän joutuu yleensä siirtämään summan takaisin maksaakseen laskuja.
– Autolainan lyhennys on 180 euroa kuussa, bensiiniin menee hiukan runsas sata euroa, ruokaan, sähköön, matkapuhelinliittymään, vaatteisiin ja harrastuksiin loput. Tulemme toimeen, mutta tilanne stressaa enemmän kuin haluaisin.
– Teen osa-aikatyötä. En oikein keksi, mistä voisin säästää.Monica Haapala
Hän ei äkkiseltään keksi, mistä voisi säästää.
– Nikinmäki on syrjässä, ja ilman autoa työmatkaan menisi tunti. Lisäksi harrastan salibandya ja tarvitsen autoa treeni- ja kisamatkoihin.
Pikavippeihin Haapala ei ole koskaan sortunut, mutta muuten hän kuvailee taloustaitojaan köykäisiksi.
– Lapsuudenkodissa ei muistutettu säästämisen tärkeydestä. Lukiossa puhuttiin valtion taloudesta mutta ei koskaan oman rahan käytöstä tai edes siitä, kuinka laskut maksetaan.
Hän toivoo, että raha-asioista puhuttaisiin avoimemmin.
– Se, mitä on pankkitilillä, ei leimaa ketään ihmisenä.
Kotia ja koulua helppo syyttää
Juha Pantzar käyttää kansalaisten taloudellisesta kyvykkyydestä termiä talouslukutaito ja rinnastaa sen tavalliseen lukutaitoon.
– Valtaosa kansalaisista osaa lukea, mutta on eri asia, mitä he lukevat ja mitä luetusta ymmärtävät. Osaavatko erotella lukemastaan olennaisen ja oikean ja väärän tiedon ja tehdä sen pohjalta omaan elämäänsä liittyviä ratkaisuja?
Pantzarin mielestä ymmärtämistä pyritään tietoisesti hämärtämään – ja sitä sanotaan markkinoinniksi.
– Se on täysin laillista toimintaa, mutta sen tarkoitus on saada ihmiset tekemään nopeita ja harkitsemattomia päätöksiä.
Kenen vastuulla on huolehtia siitä, että me houkutuksille alttiit kuluttajat teemme rationaalisia ratkaisuja?
– Siinapä se pulma onkin. Ei kenenkään ja samalla kaikkien. Kun vastuu jakautuu, voi aina moittia muita laiminlyönneistä.
Helpointa on syyttää kotikasvatusta, sillä tutkimusten mukaan talouskäyttäytyminen periytyy ja mallit opitaan lapsuudessa.
– Tiedän omasta kokemuksesta, että rahasta puhuminen vaikkapa teini-ikäisen kanssa on vaikeaa. Jos taas vanhempien omat taloustaidot ovat hatarat, miten he voivat neuvoa lapsiaan.
– Kouluissa keskitytään liiaksi makrotalouden ilmiöihin eikä kotitalouksien rahankäyttöön.Juha Pantzar
Kouluissa taloustaitojen opetus on viime vuosina lisääntynyt. Sen laajuus ja sisältö kuitenkin vaihtelevat Pantzarin mukaan kunnasta, koulusta ja jopa luokasta toiseen.
– Lisäksi kouluopetus keskittyy liiaksi makrotalouden ilmiöihin eikä kotitalouksien rahankäyttöön.
Hän pelkää, että tulevaisuudessa opetus painottuu yrittäjyyteen, sijoitustoimintaan ja innovaatioihin, kun pitäisi puhua siitä, paljonko hoitaja saa palkkaa ja mihin se riittää.
Arki on tasapainoilua
Raha ei tuo onnea. Tätä mieltä on koulunkäynninohjaaja Sanna Riikonen, 42, Salosta.
Hänelle onni tarkoittaa tasapainoista perhe-elämää, johon kuuluu aviomies ja viisi lasta, 17-, 13- ja 11-vuotiaat sekä toisella luokalla olevat kaksospojat.
Toisin kuin useimmilla koulunkäynninohjaajilla Riikosella on kokopäivätyö. Aviomies työskentelee järjestelmätukihenkilönä lääkeyhtiössä.
– Tämän kokoisen perheen pyörittäminen on tasapainoilemista tulojen ja menojen kanssa. Se vaatii suunnittelua ja miettimistä, mutta olemme siinä aika taitavia, mies varsinkin, hän sanoo.
Arki rullaa, kun kaikki perheen säännöllisesti toistuvat maksut on laskettu könttäsummaksi ja jaettu kuukausieriksi.
– Palkkapäivänä siirrämme kummankin tililtä kuukausierän verran yhteiselle säästötilille, josta kaikki talouden menot maksetaan.
Suurperheen isoin menoerä on ruoka.
– Kun menen kauppaan, ostan kerralla 15 litraa maitoa. Kuukauden ruokalasku on hiukan toista tonnia, vaikka teen paljon itse, sämpylätkin. Ruoasta emme tingi.
– Ruoasta emme tingi. Lisäksi panostamme lasten harrastuksiin.Sanna Riikonen
Lasten harrastukset ovat toinen asia, johon perhe panostaa. Riikosilla se tarkoittaa jääkiekkoa, jota kaikki viisi harrastavat ikään ja sukupuoleen katsomatta.
– Onneksi seura- ja jäämaksut ovat halvempia Salossa kuin vaikkapa Turussa. Jos asuisimme siellä, meillä olisi varaa vain yhden lapsen lätkäharrastukseen.
Lyhennysvapaata tarvittaessa
Monesta muusta suurperhe joutuu tinkimään. Esimerkiksi jääkiekkovarusteet kiertävät vanhemmalta nuoremmalle, ja vaatteet hankitaan enimmäkseen markettien ja nettikauppojen alennusmyynnistä tai kirpparilta.
– Ulkomaanmatkoja emme harrasta, eikä laskettelemaan tai huvipuistoon mennä koko porukalla. Huvittelun sijaan keksimme muuta yhteistä puuhaa, josta on iloa pidemmäksi aikaa.
Perhe asuu pankin ystävällisellä avustuksella hankkimassaan omakotitalossa.
– Kun oli asuttu vuosi, kaksoset ilmoittivat tulostaan. Isompaa ei kuitenkaan hankittu, vaan laitoimme huonejärjestelyt uusiksi. Hyvin mahdutaan näinkin.
Jos on hankittava jotain kallista, Riikoset pitävät hyvällä omallatunnolla muutaman lyhennysvapaan kuukauden asuntolainan maksuista. Se tuo hiukan väljyyttä taloudenhoitoon.
– Tuhansien eurojen säästöpuskuria ei tilillä ole, mutta miehelläni ja minulla on vapaaehtoinen eläkevakuutus, jota kartutetaan pikkuhiljaa.
Riikonen kasvoi yrittäjäperheessä ja arvelee sen vaikuttaneen rahankäyttötottumuksiinsa.
– Lapsuuteni osui 90-luvun lamavuosiin. Se leimaa suhdettani rahankäyttöön edelleen.
– Lapsuuteni osui 90-luvun lamavuosiin, ja muistan, että tuolloin kotona oli hetkittäin kireä tunnelma. Vasta aikuisena ymmärsin, että se johtui todennäköisesti taloushuolista.
Omien lastensa kanssa Riikonen on tehnyt korjausliikkeen ja sanoo puhuvansa perheen raha-asioista avoimemmin.
Taitekohdissa kyvyt punnitaan
Talouden kannalta haastavimmat tilanteet osuvat usein elämän taitekohtiin, kuten lasten syntymään, vakavaan sairastumiseen ja avioeroon. Myös lomautukset ja töiden loppuminen saavat talouden herkästi sakkaamaan.
Suomalaiset ovat varautuneet äkillisiin muutoksiin huonosti. Marttaliiton, Takuusäätiön ja Osuuspankki-ryhmän tekemän selvityksen mukaan 41 prosenttia ei ole varautunut yllättäviin menoihin millään tavalla.
Kriittisin vaihe on Pantzarin mukaan eläkkeelle jäänti.
– Lähivuosina eläkkeelle jää sukupolvi, joka on tottunut kuluttamaan ja käyttämään luottoja oman elämänsä rahoittamiseen. Kun palkkatulo muut-tuu eläkkeeksi, se ei riitä entisen elintason ylläpitämiseen, eikä välttämättä edes lainojen takaisinmaksuun.
– Tulotason laskuun on syytä varautua jo hyvissä ajoin ennen eläkkeelle siirtymistä.Juha Pantzar
Ylivelkaantuminen ei olekaan enää leimallisesti vain nuorten ongelma, vaan yhä useampi eläkeläinen on maksuvaikeuksissa ja ulosotossa.
Ihmekös tuo, sillä suomalaisten keskieläke on vain 1 762 euroa kuukaudessa (2020), ja monella vielä tuntuvasti vähemmän.
Pantzarin esimerkki on karu: Jos kulutusluottoa on kertynyt noin 20 000 euroa, sen takaisinmaksu vie 2 500 euron mediaanitulolla keskimäärin viisi vuotta. Tuona aikana eläminen on sovitettava velkajärjestelynormiin. Se tarkoittaa, että rahaa on vain ruokaan, asumiseen ja aivan välttämättömiin menoihin, ei mihinkään ylimääräiseen.
– Jos on entuudestaan velkaa, pitäisi eläkkeelle siirtymisestä johtuvaan tulotason laskuun alkaa varautua jo kymmenen vuotta aikaisemmin, hän neuvoo.
Espoon yksiöstä lukaaliin
Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Näin kuvailee hyvinkääläinen ruoka- ja puhtauspalvelutyöntekijä Taina Karjalainen, 54, rahankäyttöään.
– Taloustaidot opin isältä jo 70-luvulla. Hän neuvoi maksamaan aina ensin vuokran, sähkölaskun ja muut välttämättömät menot. Vasta sitten tulevat muut huvit ja houkutukset.
– Kilpailutin juuri kaksi puhelinliittymää. Säästöä tulee 60 euroa joka kuukausi.Taina Karjalainen
Isän oppeja Karjalainen soveltaa vertailemalla tuotteiden laatua ja hintaa. Lisäksi hän kilpailuttaa säännöllisesti palvelut.
– Kilpailutin juuri kaksi matkapuhelinliittymää, ja säästöä tulee 60 euroa joka kuukausi, hän iloitsee.
Karjalaisen perheeseen kuuluu aviomies ja 17-vuotias poika, joka opiskelee kaupallista alaa ja asuu vielä kotona.
Ensimmäisen pankin kanssa yhteisen asunnon, pikkuyksiön, perhe osti Espoosta.
– Sitten muutimme Hyvinkäälle, josta saimme Espoon yksiön hinnalla lähes sadan neliön kerrostaloasunnon. Siinä asumme edelleen.
Kahden työssä käyvän palkalla yhtiövastike, muut laskut ja perheen välttämättömät menot hoituvat ilman suurempia ongelmia. Samoin mökki-lainan lyhentäminen.
– Hankimme mökin muutama vuosi sitten Vääksystä Päijät-Hämeestä. Siihen saa uppoamaan rahaa niin paljon kuin haluaa.
Mökin lisäksi rahaa kuluu perheen kahteen autoon. Uudempi on pidemmän työmatkan takia Taina Karjalaisen käytössä, ja aviomies joutuu tyytymään Tainan ikivanhaan rämään.
– Tavoitteena on, että lainat on maksettu, kun eläkepäivät aikanaan koittavat.
Käteinen vaihtui korttiin
Karjalainen on käteisihminen, joka on opetellut korttien käyttöä vasta pari vuotta. Pankkia vaihtaessaan hän otti myös verkkopankkitunnukset laskujen maksua varten.
– Nykyään maksan enimmäkseen kortilla, mutta luotto-ominaisuutta käytän tosi harvoin.
Normaalin käyttötilin lisäksi Karjalaisella on säästö- ja sijoitustili, johon hän siirtää kuukausittain 75 euroa etelänmatkaa varten.
– Tavoitteena ei ole kartuttaa kymppitonnien pääomaa, vaan sen verran, että voimme matkustaa etelän lämpöön.
Play del Inglés on koko perheen suosikkikohde. Koronavuonna Espanjan matka jäi väliin, mutta Karjalaisella on passi ja hammasharja valmiina seuraavaa reissua varten.
Matalan kynnyksen palvelua
Taina Karjalainen on toiminut pitkään pääluottamusmiehenä ja tietää, että moni pienipalkkainen elää velaksi.
– Varsinkin nuoret ja määräaikaisessa työsuhteessa olevat hyötyisivät, jos heillä olisi parempia työkaluja oman talouden hallintaan, hän sanoo.
Juha Pantzar kehottaa ammattiliitoja tarjoamaan jäsenilleen matalan kynnyksen talousneuvontaa.
Juha A. Pantzar suosittaa ammattiliittoja tarjoamaan jäsenilleen matalan kynnyksen talousneuvontaa.
– Liitoilla on hyvä kosketus jäseniinsä. Miksi ne eivät tarjoaisi sähköiseen ympäristöön rakennettua kurssia siitä, miten pääset eroon veloista?
JHL järjesti ensimmäisen jäsenille suunnatun Oman talouden ABC-webinaarin maaliskuussa 2021. Webinaarissa neuvottiin, kuinka pienistäkin tuloista voi kartuttaa vuodessa muutaman sadan euron puskurin pahan päivän varalle.
Lisäksi jäsenet saivat kuukaudeksi käyttöönsä maksuttoman Oman talouden personal trainer -sovelluksen, joka auttaa tasapainottamaan tuloja ja menoja.
Myös työnantajien tulisi Pantzarin mielestä havahtua palkansaajien talousongelmiin ja omaksua nykyistä aktiivisempi ote.
– Talousvaikeudet korreloivat usein mielenterveysongelmien kanssa, ja niillä on vaikutusta henkilön työkykyyn ja työssä jaksamiseen. Talous-neuvonta pitää nähdä osana ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa.
Lue lisää: Helppoa kuin heinänteko sitten, kun sen osaa: Talousviisaan seitsemän vinkkiä säästämiseen
Kun korttipakka hajoaa
Parinkymmenen viime vuoden aikana kuluttamisen tavat ovat muuttuneet radikaalisti. Aiemmin ensiasunnoksi hankittiin yksiö, nykyään pankki-lainaa haetaan hulppeaan omakotitaloon.
Myös kodin hankinnat ja harrastukset rahoitetaan erilaisilla luotto- ja maksuaikajärjestelyillä.
Asia on ihan ok, niin kauan kuin on tuloja. Kun tulovirta katkeaa, korttipakka hajoaa.
Pantzar on erityisen huolissaan vakuudettomien kulutusluottojen ja pikavippien määrästä.
– Talousvaikeuksissa olevan on vaikea vastustaa perjantai-iltana kännykkään tai tablettiin kilahtavaa tarjousta, jossa luvataan “helppoa” rahaa. Kuitenkin niin yksilön kuin kansantalouden kannalta olisi tärkeää saada kotitalouksien holtiton velkaantumiskehitys poikki mahdollisimman varhain, hän sanoo.
Valoa tunnelin päässä
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen puoliväliriihessä haettiin ratkaisuja kotitalouksien velkaantumiseen. Hallitus päätti seuraavista toimista: selvittää kulutusluottojen enimmäiskoron pysyvää madaltamista ja pikavippifirmojen markkinoinnin rajoittamista, valmistella velkajärjestelyyn pääsyn helpottamista, nostaa pienituloisten ulosoton suojaosuutta ja lyhentää maksuhäiriömerkintöjen säilymisaikoja.
Pantzarin mielestä toimet ovat oikeansuuntaisia.
– Nykyinen velkajärjestelylainsäädäntö on 90-luvun lamavuosien perua, ja sitä onkin syytä uudistaa. Vastuunjako kuluttajan ja luotonantajan välillä ei ole nykytilanteen tasalla, koska laki suoja liian yksipuolisesti luoton myöntäjää.