Jokaisen yksityiselämässä sattuu ja tapahtuu iloisia ja surullisia asioita. Mutta kannattaako niistä kaikista kertoa työpaikalla?
Kotiasiat eivät kuulu työpaikalle. Näin meille on toitotettu kautta aikain, mutta ajat ja tavat muuttuvat. Siviili- ja työminän välinen rajakin on hälventynyt.
– Ihmiset arvostavat nykyään epätäydellisyyttä, ja siviilielämässä särmää voi riittää avioerosta sairauksiin. Täydellistä elämää elävän seura ei kiinnosta, sillä silloin oma minä alkaa tuntua huonolta, organisaatiososiologi Camilla Reinboth toteaa.
Yksityisasiat ovat kuitenkin aina läsnä työssä, sillä ihminen ei voi paloitella itseään kahdeksi erilliseksi yksilöksi. Siviilielämän tapahtumat näkyvät työpaikalla sekä käytöksessä että työpanoksessa.
– Työtovereilla on oikeus saada selitys kollegan muuttuneeseen käytökseen tai heikentyneeseen työpanokseen. Toisen kotiolot voivat välillisesti lisätä muiden työmäärää.
Kollegalle kyllä, esimiehelle ehkä
Koko työyhteisölle ei tarvitse selvittää, mitä mielen päällä on. Usein riittää, että kertoo lähimmille työtovereille. Ihmiset vetävät asioista herkästi omat, yleensä väärät johtopäätökset, jolleivät he saa tilanteeseen selitystä. Omista tulkinnoista on puolestaan lyhyt askel juoruihin.
– Omista asioista kannataa kuitenkin olla hiljaa, jos et luota työtovereihin, Reinboth huomauttaa.
Silloinkin on hyvä vaieta, jos työtiimin jäsenet vaihtuvat tiuhaan. Kiinnostavat asiat kun voivat kantautua siirtyvän ihmisen mukana paikasta toiseen.
– Lisäksi osa meistä kavahtaa sitä, että puolituttu alkaa avautua. Yleensä kerromme yksityisasioista vain niille, jotka tunnemme ja joihin luotamme. Siksi on hämmentävää, jos itse koemme olevamme tuttavia ja toinen käyttäytyy kuin luottoystävä. Koemme, että henkilökohtaisia rajojamme rikotaan.
Yksityisasioiden kertomista esimiehelle kannattaa miettiä vieläkin tarkemmin. Kertoiminen on perusteltua silloin, kun tiedolla on merkitystä työsuhteen ja työn sujuvuuden kannalta. Pahimmillaan kertomatta jättämisestä, mutta myös kertomisesta, voi olla työsuhteen jatkon kannalta ikäviä seurauksia.
– Jos työpaikalla on YT-neuvottelut tai uudelleen järjestelyjä tulossa, ei välttämättä ole järkevää paljastaa, että mielessä on työtä tärkeämpiä asioita.
Lyhyesti riittää
Sairausdiagnoosit ja parisuhdepulmat ovat monen arkea. Joskus harmaa arki saa kultareunansa veikkausvoitosta tai perinnöstä. Isoilla asioilla on kuitenkin vaikutusta myös muihin.
– Ne voivat herättää kateutta ja haitata työilmapiiriä. Esimerkiksi perintö ei vaikuta työntekoon, joten sen kertomista kannattaa harkita.
”Esimerkiksi perintö ei vaikuta työntekoon, joten sen kertomista kannattaa harkita.”
Siksi olisikin aina hyvä miettiä ensin itsekseen, miksi avata suunsa. Ellei hyvää syytä löydy, on parempi vaieta.
– Esimerkiksi lapsenlapsen syntymä on yleensä iloinen asia. Sen sijaan tasaiseen tahtiin tulevat kuvat pienokaisesta voivat työkavereista olla jo jotain ihan muuta.
Jos asioista päättää kertoa, kannattaa pysytellä otsikkotasolla. Eronnut voi sanoa, että oma alakulo tai kireys ei johdu työtovereista, vaan avioerosta. Jotta kukaan ei jäisi vatvomaan kuulemaansa, voi vakuuttaa olevansa kunnossa. Fiksu työtoveri ymmärtää eikä asiasta enää keskustella.
Toivota huomenta kaikille
Asioista kertominen helpottuu, jos työyhteisön ilmapiiri on avoin. Siitä huolehditaan esimerkiksi huomaamalla toinen ja antamalla hänen kokea, että on tullut nähdyksi. Yksinkertaisimmillaan muistetaan tervehtiä ja kiittää työtoveria. Jos yhdessä ollaan päivittäin, saa keskustelu tästä syventyäkin.
– Työtoverin siviilisääty ja rakkain harrastus ovat asioita, jotka tekevät työtoverista inhimillisen ja joiden tietäminen lähentää.
Kahvitauolla kerrottavien asioiden ei tarvitse olla suuria: television ohjelmasuosikit, ruokareseptit ja lempilenkkipolut voi jakaa muiden kanssa.
– Itselle tärkeiden asioiden kertomisesta tulee hyvä olo. Se vaikuttaa käyttäytymiseen ja luo työpaikalle myönteistä virettä.