Lomalla voi ottaa rennosti ja vetelehtiä hyvällä omallatunnolla. Toisille liikunta tai jonkin uuden taidon oppiminen tuottaa mielihyvää. Mikä on sinun reseptisi palautua työn ja kiireen aiheuttamasta kuormituksesta?
Kun forssalainen Jani Kalanen, 45, istahtaa tuhatkuutioisen moottoripyöränsä selkään, hän unohtaa arjen aikataulut ja suorittamisen. On vain mies, pyörä ja silmissä vaihtuvat maisemat.
– Viisi minuuttia pyörän selässä riittää, ja kaikki muu pyyhkiytyy mielestä. Silloin ajattelen vain ajamista, hän sanoo.
Yleensä Kalanen ajoittaa vuosilomastaan ainakin viikon pätkän toukokuun lopulle, pakkaa makuupussin ja teltan mukaan ja hyppää pyörän selkään.
– Viime kesänä kiersin hyvän työkaverin Hannu Kivirasin kanssa Saimaata ristiin rastiin. Yöt nukuimme teltassa tai vaatimattomassa mökissä, ja päivät olivat kiireetöntä ajamista ilman päämäärää. Pelkkää nautintoa!
Kalanen välttää reissuillaan moottoriteitä ja valitsee mieluiten asfaltoituja, luonnossa ja vesistön äärellä kiemurtelevia maisemareittejä.
– Ajamisessa parasta on vapaus.
Yöllä ajettaessa tunnelma on Kalasen mielestä lähes maaginen. Tyylinäyte siitä tässä.
Ajokausi käynnistyy maaliskuussa
Tavallisesti Kalasen moottoripyöräkausi alkaa jo varhain maaliskuussa, ja matkamittariin saattaa kertyä kauden aikana jopa 15 000 kilometriä ajoa.
Tänä vuonna kevät on ollut myöhässä, eikä katujen kunnossapidossa työskentelevä Kalanen pääse työ- ja pääluottamusmieskiireiden takia lomalle ennen juhannusta.
– Saatan lähteä ajamaan töiden jälkeen joko yksin tai porukalla.Jani Kalanen
– Mutta onneksi on illat ja viikonloput. Saatan lähteä ajamaan töiden jälkeen joko yksin tai porukalla. Välillä kyydissä on joku kolmesta pojastani, hän kertoo.
Myös yhteisöllisyys ja samanhenkisten ihmisten tapaaminen ovat osa Kalasen moottoripyöräharrastusta. Niinpä hänellä on tapana käydä kavereineen moottoripyöräkisoissa ja muissa alan tapahtumissa. Tänä kesänä hän suuntaa ainakin Imatranajoihin, joka viettää 60-vuotisjuhlaansa.
Katso miltä maalaismaisema näyttää moottoripyörän selästä. Videon on ottanut Jani Kalanen kypärään kiinnitetyllä kameralla.
Illat kuluvat pyörää tuunaten
Jani Kalanen huolehtii palautumisesta ympäri vuoden rakentelemalla ja parantelemalla pyöräänsä talvi-illat ja viikonloput ja nauttimalla aherruksen tuloksista varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.
– Hankin ensimmäisen moottoripyörän 2016. Erosin silloin vaimosta, ja tuli tunne, että nyt toteutan sen, mihin ei kolmen lapsen isänä ollut aikaa eikä mahdollisuutta.
Ero oli sopuisa, ja pojat asuvat vuoroviikoin vanhempiensa luona.
– Omalla vuorollani keskityn ensi sijassa heihin. Mutta koska kaikki kolme tykkäävät moottoriurheilusta, puuhaamme usein yhdessä tallissa.
Kalasen Yamaha YZF 1000R Thunderace on hänen toinen moottoripyöränsä.
– Alkuperäistä 150-heppaisessa menopelissä on vain runko ja puolet moottorista.
Pyörän katteet ja sen myötä värityksen Kalanen vaihtoi sinimustasta punahopeiseksi. Lisäksi hän purki etuiskunvaimentimet atomeiksi ja tilasi uudet osat Belgista.
Myös ohjaus ja ajovalot Kalanen on uusinut sekä asentanut uuden istuinpenkin sekä säädettävät jalkatapit – kaikki 190-senttisen miehen mittoihin ja makuun sopiviksi. Jopa pakoputkiston hän on kustomoinut.
– Älä edes kysy, montako tuntia olen pyörää tallissa rassannut!
Lue lisää: Tarvitset vain yhden muistisäännön kesälomalle: Tee mitä huvittaa – tai ole tekemättä!
Hifistelyä ja turvallisuuskasvatusta
Pyörän parantelu on tarjonnut Kalaselle riittävästi haasteita ja keinoja irtautua työpaineista. Toinen syy uurastukseen on halu varmistaa, että pyörä on ehdottoman turvallinen.
– Haluan opettaa pojille nuoresta pitäen turvallisen ajotavan.Jani Kalanen
– Joku pojista on toisinaan kyydissä, ja haluan opettaa heille nuoresta pitäen, että ajotavan on oltava turvallinen ja ajopelin kunnossa.
Myös varusteissa turvallisuus tulee ensin. Niinpä Kalasen ajotakin vuoreen on upotettu massiivinen selkäpanssari ja kyynärpääsuojat. Myös omat ja poikien ajokypärät menevät määräajoin vaihtoon, koska niiden pehmusteet alkavat murentua 5–6 käyttövuoden jälkeen.
Muutamat Kalasen hankkimat huippuvarusteet menevät kuitenkin puhtaasti välineurheilun ja hifistelyn piikkiin. Sellaisia ovat läpi tuulettuva kypärä ja nahkarotsi, joka maksoi maltaita.
Ajoasuun kuuluu myös kypärään kiinnitettävä videokamera ja matkapuhelin sekä viisi paria eri keleihin sopivia ajohanskoja. Talvihanskojen lämpötilaa ajajan ei tarvitse edes itse säätää, vaan se hoituu automaattisesti kännykkäohjauksella.
– Tämä on intohimo- ja varusteharrastus, Kalanen hekottelee esitellessään ajovermeitä.
Aamukahvi majan portailla
Helsinkiläinen palveluohjaaja Tony Less, 34, palautuu työstä lomailemalla perheensä kanssa Kivinokan kesämaja-alueella Helsingissä.
– Aloitan kesäaamut juomalla kahvit ulkoportailla. Kuuntelen linnunlaulua ja metroliikenteen vaimeaa kohinaa, hän kuvailee.
Lomaan sisältyy yleensä yksi tai kaksi kotimaan matkaa mutta muun ajan Less ja hänen avovaimonsa Tuulia Andersson, 34, sekä pojat Sasu, 8, ja Milo, 4, viettävät JHL:n kesämaja-alueella Herttoniemessä.
Jo ennen lomaa perhe poikkeaa iltaisin ja viikonloppuisin majalla ja säiden lämmettyä muuttaa kokonaan tänne.
– Kotona Viikissä käymme noin kerran viikossa kastelemassa kukat ja katsomassa postit, kertoo Andersson.
Perheen mielestä Kivinokassa yhdistyvät kaupungin ja maaseudun parhaat puolet.
– Kivinokassa voi nauttia luonnonrauhasta. Silti Helsingin keskusta on lyhyen metromatkan päässä. Kotiin hurauttaa vartissa autolla ja pyörälläkin parissakymmenessä minuutissa, sanoo Less.
Sosiaalisuus tärkeää
Kivinokan kesämaja-alue poikkeaa perinteisestä kesämökkeilystä siinä, että lähimmät naapurit majailevat vain 8–10 metrin etäisyydellä omasta asumuksesta. Majoja ei aidata, sillä kyseessä on Helsingin kaupungin omistama virkistysalue, jossa voi vapaasti käyskennellä.
– Kivinokassa naapurien kesämajat ovat lähellä. Se vaatii sosiaalista mielenlaatua.Tony Less
– Tämä vaati sosiaalista mielenlaatua, Less myöntää.
Naapureita ei ole ihan vähän: pelkästään JHL:läisten kesämajoja on yli 180, Kivinokka ry:n majoja 350 ja urheiluseura Ponnistuksen majoja 48. Lisäksi Vanhankaupunginlahdelle ulottuvalla niemellä on siirtolapuutarha-alue, jossa on 190 mökkiä.
– Kivinokassa on aika isot juhannusbileet!
Lessille tiivis rinnakkaiselo naapurien kanssa on tuttua, sillä hänen äidillään on ollut maja Kivinokassa jo 30 vuotta. Siellä Less vietti kaikki lapsuuden kesät. Oman, 50-luvulla rakennetun majan hän hankki 15 vuotta sitten.
Askeettisuus viehättää
Toinen kivinokkalaisuuteen liittyvät erikoisuus on askeettisuus. Minimalismiksikin sitä voisi kutsua, sillä majat ovat vain noin 14 neliön kokoisia.
– Yhteen huoneeseen mahtuu keittiö, ruokasali, olohuone ja makuusoppi, Andersson esittelee.
Sähköt sentään on ja jääkaappi, mutta ei omaa vessaa tai suihkua. Saunassa ja suihkussa voi käydä Kulosaaren kartanon sivurakennuksesta ja lähimpään yhteiskäytössä olevaan vessaan on 50 metriä.
– Silti vessareissut saattavat venyä, koska jään matkalla juttelemaan naapureiden kanssa, Less myöntää.
Kivinokkalaisuuteen kuuluu myös se, ettei joka korren tarvitse olla kohdallaan. Päinvastoin.
– Yhdistyksen säännöissä sanotaan, että piha on pidettävä mahdollisimman luonnonmukaisena. Täällä ei tarvitse hienostella.
Medialaitteet unohdetaan
Parin minuutin kävelymatkan päässä kesäasumuksesta perheellä on runsaan aarin kokoinen viljelypalsta yhdessä Lessin äidin kanssa. Siellä kasvaa perunoita, punajuuria, porkkanoita, purjoa, sipuleita ja tuuhea pehko raparperia.
– Käymme palstalla päivittäin napostelemassa. Viinimarjojen suhteen olemme omavaraisia, kertoo Andersson.
Kivinokkalainen elämisen rentous, mutkattomuus ja yhteisöllisyys vetoavat Tony Lessiin ja Tuulia Anderssoniin.
– Ruokaa teemme pihagrillissä ja yhdellä keittolevyllä. Kännykkä ja muut medialaitteet unohtuvat sisälle. Sekin irrottaa arjesta, sanoo Less.
Eivätkä lapsetkaan valita, sillä heillä on kesäkavereita ja kivaa tekemistä joka päivälle.
Pilvi taivaanrannassa
Ainoa pilvi taivaanrannassa on se, että Helsingin kaupunki ei ole vielä vahvistanut Kivinokan säilyttävää asemakaavaa. Myös Kulosaaren kartanon kaupungilta vuokrannut JHL:n Helsingin yhteisjärjestö on ottanut kantaa alueen kaavoitukseen viime vuonna.
Kaavaehdotuksessa kulttuurihistoriallisesti arvokas kartano- ja siirtolapuutarha-alue säilyy, samoin kesämajatoiminta saa jatkua. Palsta-alueen jatkosta ei ole varmuutta.
Kun kaava aikanaan vahvistetaan, se saattaa innostaa kesämajojen omistajia remontoimaan majojaan. Toistaiseksi useimmat ovat tyytyneet Lessin tavoin pieniin korjauksiin ja kohennuksiin.
– Tulevaisuus on epävarma niin kauan, kunnes kaupunginvaltuusto on vahvistanut asemakaavan. Siksi kesämajakin on jalaksilla, hän sanoo.