Helsinkiläinen Kirsti Hanhirova on laihduttanut elämänsä aikana ainakin sata kiloa. Vasta lihavuusleikkaus lopetti kierteen. Nälkä jäi leikkauspöydälle, samoin tyypin 2 diabetes sekä korkea kolesteroli ja verenpaine.
Saatoin unohtaa nimeni mutta en koskaan unohtanut syödä. Näin kuvaa henkilökohtainen avustaja Kirsti Hanhirova, 64, suhdettaan ruokaan. Hänen lapsuudenkodissaan syötiin hyvin, sillä äiti rakasti Kirstiä ja hänen sisaruksiaan ruoalla.
Lapsuudenkodissaan Hanhirova oppi myös laihduttamaan, sillä pyylevyyteen taipuvainen äiti testasi kaikki 60- ja 70-lukujen muotidieetit.
– Kerran hän kelmutti itsensä muovilla ja meni lämpimään saunaan, jotta mahtuisi juhlamekkoon.
Ennen kouluikää Hanhirova oli laiha ruipelo mutta pyöristyi murrosikäisenä. Painonvartijoiden oven hän avasi ensimmäisen kerran parikymppisenä.
– En ollut lihava, sillä painoin silloin 53 kiloa. Mutta minut otettiin avosylin vastaan. Viesti oli, että aina voi pudottaa viisi kiloa.
Elämänsä aikana Hanhirova kertoo laihduttaneensa vähintään sata kiloa. Painonvartijoissa hän on ollut kymmenisen kertaa ja pudottanut kerralla jopa 23 kiloa. Tosin ne tulivat nopeasti takaisin.
Viisikymppisenä kiloja ei ollutkaan enää yhtä helppo karistaa. Enimmillään 162-senttinen Hanhirova painoi 99 kiloa. Siinä vaiheessa myös terveys alkoi olla vakavasti uhattuna.
– Monta päätöstä olen katunut, mutta lihavuusleikkaukseen menoa en kertaakaan, hän sanoo.
Lue lisää: Stressi vahingoittaa aivoja – Näin selätät kiireen ja pidät huolta pääkopasta
Lihavat kokevat ulkonäkösyrjintää
Usein ylipainoiset, etenkin naiset, joutuvat kuulemaan ikäviä kommentteja ulkonäöstään. Lisäksi ylipaino vaikuttaa naisten menestymiseen työmarkkinoilla: se lisää tutkimusten mukaan työttömyysriskiä, hidastaa uralla etenemistä ja vaikuttaa kielteisesti myös palkkaan. Johtavassa asemassa työskentelevien lihavien ja hoikkien naisten palkkaero voi olla jopa 20 prosenttia.
Hanhirova ei ole kokenut syrjintää tai ylipainoon liittyvää ihmettelyä työelämässä. Tai sitten se on ollut niin hienovaraista, ettei hän ole noteerannut sitä.
– Kukaan ei ole suoraan sanonut, että kamalaa, kun olet läski. Itse olen kyllä moittinut itseäni.
– Kukaan ei ole suoraan sanonut, että kamalaa, kun olet läski. Itse olen kyllä moittinut itseäni.
Hanhirovan mielestä yhteiskunnan suhde ruokaan on jotenkin kieroutunut. Hoikkuutta ihannoidaan mutta silti joka tuutista tyrkytetään karkkia, limuja ja muita herkkuja. Kuluttaja on ymmällään, ja ristiriidasta hyötyy vain laihdutusbisnes.
Lääkärikunnan suhtautuminen ylipainoisiin potilaisiin on oma lukunsa. Kerran eräs terveyskeskuslääkäri soitti Hanhirovan laboratoriotuloksista ja näkemättä häntä kysyi, onko kukaan puhunut tälle koskaan ylipainosta.
Hanhirova oli ollut hetken hiljaa ja todennut, että kerran terveyskeskuksen lattioita mopannut siivooja ei maininnut asiasta. Luurin päässä oli ollut sen jälkeen hiljaista.
Hanhirovan kokemuksen mukaan lääkärikunta tietää kovin vähän ylipainosta ja sen syistä, esimerkiksi perintötekijöiden ja hormonien vaikutuksesta.
– Vastaanotolla käydessäni kaipasin asiallista puhetta ylipainosta mutta en syyllistämistä. Sen osasin ihan itse.
”Mitä sinulle muuten kuuluu?”
Sitten tuli se kerta, jolloin Hanhirova meni terveyskeskuslääkäriin valittamaan jalkapohjan känsiä.
– Lääkäri oli käsittämättömän ihana. Kun oli käsitelty känsät, hän pisti kädet niskan taakse, katsoi minuun ja kysyi: ”Mitä sinulle muuten kuuluu?”
– Vastaanotolla käydessäni kaipasin asiallista puhetta ylipainosta mutta en syyllistämistä.
Silloin Hanhirova alkoi puhua ylipainostaan ja siihen liittyvistä huolistaan. Hänellä oli kaikki tyypilliset lihavuuden liitännäissairaudet: tyypin 2 diabetes, verenpainetauti ja korkea kolesteroli.
Lisäksi hänellä oli diagnosoitu sappihappojen imeytymishäiriö. Myös uniapneaa epäiltiin, ja polvetkin vetelivät viimeisiään raskaan painon alla.
– Kerroin lääkärille, että eräs samanikäinen kaverini oli ollut hyvin tuloksin läskileikkauksessa. Kysyin, pääsisinkö minäkin.
Lue lisää: Saako töissä raivota ja polkea jalkaa? Viisi vinkkiä, joilla voit hillitä kiukkuasi
Ensin painonhallintaryhmään
Sama lääkäri varasi Hanhirovalle ajan toisen lääkärin vastaanotolle, ja elokuussa 2021 hän pääsi HUS-yhtymän painonhallintaryhmään. Ryhmän tavoitteena oli omaksua terveelliset ruokailutottumukset ja sitoutua niihin. Lisäksi leikkaukseen haluavien piti laihtua viisi prosenttia lähtöpainosta.
– Ymmärrän hyvin, että leikkaukseen pääsy edellyttää painon pudottamista. Leikkaus on kallis yhteiskunnalle, vaikka säästääkin pidemmän päälle terveydenhoitokuluissa.
Hanhirova aloitti niukkaenergisen dieetin ja söi kymmenen viikkoa pelkkää pussiruokaa.
Hanhirova aloitti ENE- eli erittäin niukkaenergisen dieetin ja söi kymmenen viikkoa pelkkää pussiruokaa. Leikkaukseen mennessä vaaka osoitti 83 kiloa. Painoindeksi (BMI) oli tuolloin 31, mikä tarkoittaa lihavaa.
Ennen leikkausta on yleensä psykologin haastattelu, jossa kartoitetaan henkilön motivaatiota ja psyykkistä tasapainoa. Leikkaus on iso elämänmuutos, ja siihen pitää olla henkisesti valmis.
Lisäksi leikkausjonoon hyväksytyille tehdään mahalaukun ja paksunsuolen tähystykset. Niillä voidaan sulkea pois vatsan ja suolen mahdolliset kasvaimet ja muut vakavat sairaudet.
Noin 1 300 leikkausta vuodessa
Suomessa tehdään vuosittain noin 1 300 lihavuusleikkausta. Monen lääketieteen asiantuntijan mielestä tarvetta olisi noin 4 000:lle, jotta lihavuuden liitännäissairauksien riski pienenisi ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus vähenisi.
Lihavuusleikkaukseen voidaan yleensä ryhtyä, jos henkilöllä on lihavuudesta johtuvia liitännäissairauksia ja painoindeksi on 35. Fyysisesti terveiden painoindeksin on oltava vähintään 40.
Valtaosa lihavuusleikkauksista on vatsalaukun ohitusleikkauksia, jolloin mahalaukku katkaistaan yläosasta läheltä ruokatorvea. Sen jälkeen ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Operaation jälkeen ruoka ohittaa mahalaukun ja siirtyy ruokatorvesta pienennetyn mahalaukun kautta suoraan ohutsuoleen.
Suomessa tehdään myös mahalaukun kavennusleikkauksia. Tällöin vatsalaukusta poistetaan osa, ja se muuttuu pussimaisesta putkimaiseksi.
Leikkaus oli ohi tunnissa
Huhtikuussa 2022 Kirsti Hanhirova makasi leikkauspöydällä. Vatsalaukun ohitusleikkaus tehtiin tähystyksellä, ja se oli ohi tunnissa.
– Leikkauksen jälkeen sai nauttia vain nestettä mutta liikkeelle kehotettiin lähtemään heti. Kotiin pääsin jo seuraavana päivänä ja työhön palasin neljän viikon kuluttua.
Leikkauksen jälkeen Hanhirova kävi kerran ravitsemusterapeutilla ja noin kolmen kuukauden kuluttua erikoislääkärillä. Toukokuussa 2023 on seuraavat kontrollikäynnit ravitsemusasiantuntijalla ja erikoislääkärillä, ja sen jälkeen terveyskeskus huolehtii vuositarkastuksista.
– Syömiseen on pakko kiinnittää huomiota elämän loppuun asti. Syön samaa kuin muut mutta pienempiä annoksia, noin kaksi desiä kerrallaan, Hanhirova kertoo.
Lisäksi ohitusleikkauksen läpi käyneet joutuvat syömään vitamiini-, kivennäis- ja hivenainelisiä, koska ruoansulatuselimistöön tehtyjen muutosten takia ravintoaineet imeytyvät aiempaa huonommin.
Nälkä jäi leikkauspöydälle
”Herra jumala, kun olet kuihtunut.” Näin kommentoi Hanhirovan poika äitinsä muuttunutta ulkomuotoa. Pienentyneiden ruoka-annosten myötä painoa on pudonnut leikkauksen jälkeen rutkasti lisää, ja nyt hän painaa 63 kiloa.
Parasta muutoksessa on kuitenkin se, että veren sokeri- ja kolesteroliarvot ovat normaalit, samoin verenpaine. Myös sappihappojen imeytymishäiriö ja siitä aiheutunut ripulointi ovat taakse jäänyttä elämää.
– Nälän tunne jäi leikkauspöydälle. Saatan hiukan maistaa omia leivonnaisia, mutta suklaata en kaipaa.
Leikkauksen jälkeen Hanhirova on myös paljon energisempi ja jaksavampi niin työssään kuin vapaa-ajalla.
– Huojentaa, kun tiedän että pääsen vielä kymmenen vuoden kuluttua itse ylös vuoteesta ja jaksan kävellä, jumpata ja käydä vesijuoksussa. Ne ovat olleet minulle aina tärkeitä.
Myös työ neljän vammaisen henkilökohtaisena avustajana saattaa jatkua vielä virallisen vanhuuseläkeiän jälkeen.
Nykyään peilistä katsoo hiukan erilainen ihminen, jonka mittasuhteita Hanhirova ei uusia vaatteita hankkiessaan aina itsekään hahmota. Mutta elämää lihavuusleikkaus ei ole perustavalla tavalla muuttanut.
– Ihan samaa arkea tämä on, iloa ja surua vuorotellen. Ja kun on huono päivä, on huono päivä.