9.8.2019

Lotta Söderlund lumoaa lapset luonnolla – ”Ainutlaatuiset keskustelut lasten kanssa ovat parasta työssäni”

Lotta Söderlund kalastaa pehmolelukaloja luontokeskuksen sisään rakennetulla laiturilla.

Lotta Söderlund osasi huonosti sekä suomen kieltä että tietokoneita. Hän ei kuitenkaan säikähtänyt haasteita ja nyt hän vetää sujuvalla suomella opaskierroksia Tammisaaren luontokeskuksessa.

– Kutsumme näitä harmaahylkeiksi, mutta miksi tämä on valkoinen? Osaako joku selittää? Lotta Söderlund kysyy ja näyttää pehmoleluhyljettä.

Innokkaita käsiä nousee pystyyn.

– Sillä on talviturkki!

JHL-läinen Söderlund, 47, on Tammisaaren luontokeskuksen hoitaja. Tammisaaren ruotsinkielisen Seminarieskolanin toimintaluokka on vierailulla luontokeskuksessa. Ryhmässä on 2. – 9. luokka-asteen oppilaita, joilla on erityistarpeita.

– Voikohan kalastaja myydä puoliksi syödyn hauen torilla?

Söderlund lupaa palata valkoisen hylkeen arvoitukseen myöhemmin ja kertoo, että hylkeitä on monenkokoisia. Jotkut ovat samanpituisia kuin toimintaluokan Liam, toiset Söderlundin mittaisia.

– Luin kirjasta tosi isosta isähylkeestä. Se oli näin pitkä, Söderlund sanoo ja vetää mittanauhan kahden ja puolen metrin pituuteen.

Hän astuu vaa’alle ja kertoo, että hylje voi painaa yhtä paljon kuin yksi tai kaksi Lottaa. Välillä hylkeet varastavat kalaa kalaverkoista.

– Voikohan kalastaja myydä puoliksi syödyn hauen torilla? No ei voi. Siksi kalastaja voi olla hyvin harmissaan hylkeen toiminnasta.

Lotta Söderlund kättelee pyörätuolissa istuvaa Julius Johanssonia, jota Nina Granström työntää ramppia ylös luontokeskukseen.
Lotta Söderlund toivottaa Julius Johanssonin ja Nina Granströmin tervetulleiksi luontokeskukseen.

”Kieltä voi oppia myös aikuisena”

Päiväkoti- ja koululaisryhmille luennoiminen kuuluu Lotta Söderlundin työtehtäviin Tammisaaren luontokeskuksessa, jonka toiminnasta vastaa Metsähallitus. Tässä tehtävässä hänellä on hyötyä koulutuksestaan. Söderlund on lastentarhanopettaja ja kasvatustieteiden kandidaatti.

Saadessaan kandidaatin paperit Söderlund oli töissä tammisaarelaisessa päiväkodissa. Pian kaupunki joutui säästämään ja hänelle osoitettiin työ päiväkodin lähihoitajana. Se tarkoitti pidempää työaikaa pienemmällä palkalla. Niinpä hän soitti Silja Linelle ja sai hyttiemännän paikan Silja Europa -alukselta.

– Sielläkin lastentarhanopettajan ammatista oli hyötyä, kun piti ohjata humalaiset ulos laivasta: Nyt puet vaatteet ja sitten lähdet ulos.

Silja Europalla Söderlund oli kuitenkin tarvittaessa töihin tuleva eikä epävarmuus työajoista sopinut perhe-elämään. Silti hän oli jo heittänyt pois sanomalehden, jossa oli ilmoitus työpaikasta luontokeskuksessa, kun ystävä kehotti häntä hakemaan paikkaa.

– Osasin suomea huonosti enkä ollut koskaan käyttänyt tietokonetta.

– Ilmoituksessa edellytettiin suomen kielen taitoa ja tietokonetaitoja. Osasin suomea huonosti enkä ollut koskaan käyttänyt tietokonetta. Kun aloitin täällä, pöydällä odotti vilkkuva tietokone.

Elettiin maaliskuuta 2001. Sen jälkeen Söderlund on oppinut tulemaan toimeen tietokoneiden kanssa, ja hän on kirjoittanut pikaoppaita esimerkiksi siitä, miten videotykin saa toimimaan.

Suomea hän puhuu rohkeasti ja opastaa suomenkielisiä ryhmiä. Söderlund sanoo olevansa elävä esimerkki siitä, että suomen kieltä voi oppia myös aikuisena. Suomenkielisten pitäisi ymmärtää, että myös ruotsia voi oppia, hän miettii.

Lotta Söderlund puhuu puhelimeen.
Lotta Söderlundin työtehtäviin kuuluu myös Tammisaaren saariston kansallispuiston asiakaspalvelu.

Joskus kielen mutkat ovat johtaneet hassuihin tilanteisiin.

– Toivotin eräälle ryhmälle hyvää loppua, kun se oli lähdössä. Ryntäsin parkkipaikalle pyytämään ryhmänjohtajalta anteeksi.

Kerran Söderlund soitti kollegalleen kertoakseen, että maksupäätteen vika oli saatu korjattua ja sanoi: Tervetuloa höyläämään. Kollega oli hetken hiljaa.

– Sitten hän valaisi minua, että höyläämisellä tarkoitetaan muutakin.

JHL:n jäseneksi Söderlund löysi, kun hän alkoi miettiä, mihin ammattiliittoon hänen oikeastaan pitäisi kuulua. Lastentarhanopettajan ammattinsa takia hän kuului aikaisemmin OAJ:hin.

– JHL on aika laaja-alainen ammattiliitto. Se sopii minulle hyvin.

Tammisaaren luontokeskus sijaitsee 1840-luvun suolamakasiinissa.

Omaa kokemusta saaristolaiselämästä

Tammisaaren luontokeskus sijaitsee 1840-luvulla rakennetussa suolamakasiinissa satamalaiturilla legendaarisen Knipan-ravintolan läheisyydessä. Ennen luontokeskusta makasiinissa oli yksi Suomen ensimmäisistä diskoista, Gnägget, joka avattiin 1970. Luontokeskuksessa on 50 hengen auditorio, käsikirjasto ja Itämeren ja saariston luonnosta ja elämästä kertova näyttely.

– Tunnen itseni kivikautiseksi, kun kerron lapsille, millaista oli ennen vanhaan!

Näyttelyn keskellä on pienoismalli Sundharun saaressa sijaitsevasta Jussarön majakasta. Toisesta kerroksesta voi astua majakanvartijan paikalle tiirailemaan Suomenlahtea ulkosaaristosta esittävää panoraamateosta. Vierailijat voivat myös onkia pehmolelukaloja, leikkiä kalastajamajan keittiössä, etsiä vieraslajeja kuivasta vedenalaismaailmasta ja tutustua rämeikön luontoon.

Söderlund on työskennellyt oppaana Rödjanin kalastajatilalla ja luontotuvassa Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Hänellä on omaa kokemusta saaristolaiselämästä: hän vietti lapsuuden kesänsä siskonsa ja mummonsa kanssa kaukana saaristossa. Saarella ei ollut sähköä eikä vesijohtoa. Hän tunsi vanhoja kalastajia ja osaa kertoa heidän elämästään. Luontokeskuksen valokuvanäyttelyssä, jossa esitellään Kaj Dahlin saaristokuvia, on kuva myös Söderlundin isoisän sedästä.

– Tunnen itseni kivikautiseksi, kun kerron lapsille, millaista oli ennen vanhaan!

Lotta Söderlund kehottaa Ian Hedmania kuuntelemaan harmaahylkeen ääntä.

Suurin osa asioista tehtävä itse

Viime vuonna luontokeskus houkutteli 16 000 kävijää, vaikka aukioloaikoja oli supistettu. Vuonna 2017 kävijöitä oli 17 000. Söderlund kertoo, että hän ottaa vuosittain vastaan 50–60 ryhmää. Ne saattavat tulla aina Salosta ja Hyvinkäältä asti, mutta suurin osa on lähikouluista.

Tänä vuonna luontokeskus on auki ainoastaan tilauksesta, lukuun ottamatta paria kuukautta kesällä, jolloin Raaseporin kaupungin turistitoimisto majoittuu luontokeskukseen.

Aikaisempina vuosina luontokeskuksella on ollut kesäoppaita, mutta tänä vuonna niitä ei ole palkattu. Luonnossa tapahtuvia opastuksia hoitavat nyt freelancer-oppaat.

– Akkuväännin on paras ystäväni!

Luontokeskusta voi vuokrata myös muihin tarkoituksiin. Yhdistykset pitävät siellä vuosikokouksia, ja onpa luontokeskuksessa järjestetty häät ja kastajaisetkin.

– Erään pariskunnan osapuolet tapasivat ensi kertaa Gnägget-diskossa ja halusivat vihille täällä.

Koska Söderlund on luontokeskuksen ainut työntekijä, hänen on hoidettava kaikki byrokratia, ratkaistava kaikki ongelmat ja suunniteltava toiminta.

– Akkuväännin on paras ystäväni! Laitan hyllyjä seinille ja korjaan näyttelyä. Ompelen, liimaan, poraan, ruuvaan ja ostan astioita kirppareilta.

Kun Söderlund tuli töihin eräänä lauantaina viime keväänä, hätäuloskäynteihin opastavat valot olivat sammuneet, sähkökaapissa vilkkuivat punaiset valot ja piippasi kovaa. Silloin tarvittiin sähköasentajaa. Mutta kun kassajärjestelmä vaihdettiin, Söderlund ohjelmoi itse kaikki tuotteet uuteen järjestelmään.

Ian Hedman, Malin Skreslett ja Nils Pettersson etsivät vieraslajeja vedenalaisesta maailmasta Lotta Söderlundin opastamina.

Tärkein sana on ei

Luontokeskuksen ainoana työntekijänä Söderlund on opetellut asettamaan työmäärälleen rajat. Moni haluaisi, että luontokeskus osallistuu heidän järjestämiinsä tapahtumiin. Niinpä sanasta ”ei” on tullut hänen tärkein sanansa.

Moni tammisaarelainen haluaa puhua Söderlundin kanssa luontokeskuksesta missä hänet ikinä tapaakin.

– Olin lähellä palaa loppuun. Niin käy helposti, kun pitää työstään todella paljon. Minähän haluan, että ihmiset viihtyvät täällä.

Söderlund sanoo vaihtaneensa salaiseen puhelinnumeroon, kun ihmiset soittelivat jopa sunnuntai-iltaisin varatakseen luontokeskuksen tilat. Luontokeskus on tammisaarelaisille tärkeä, ja moni haluaa puhua Söderlundin kanssa luontokeskuksesta missä hänet ikinä tapaakin.

– Olen käynyt keskustelua luontokeskuksesta samalla, kun olen pessyt hiuksiani uimahallissa. Toivoisin sentään vähän yksityisyyttä.

Vapaa-ajallaan Söderlund rauhoittuu vesijumpan, kalusteverhoilun ja puuveneen korjauksen parissa. Lomansa hän viettää edelleen saaristossa.

Vieraslaji merirokko on vallannut ostoskärryt ja muita merestä siivottuja esineitä, Lotta Söderlund kertoo Nathalie Silfverille, Wilhelm Wikbergille, Felicia Bredenbergille, Nils Pettterssonille och Ian Hedmanille.

Epävarma tulevaisuus

Tammisaarelaisten kiintymys luontokeskusta kohtaan näkyy myös siinä, että vetoomus luontokeskuksen säilyttämiseksi keräsi 766 allekirjoitusta. Luontokeskuksen tulevaisuus joutui vaakalaudalle viime vuonna, kun Raaseporin kaupunki suunnitteli nostavansa suolamakasiinin vuokraa 200 eurosta vuodessa 2 000 euroon kuussa. Samaan aikaan Metsähallituksella on säästöpaineita. Vuokrasopimus päättyi viime tammikuussa, mutta luontokeskus sai jäädä vielä vuodeksi vanhan vuokran hintaan.

Jos Metsähallitus sulkee Tammisaaren luontokeskuksen, sillä ei ole yhtään luontokeskusta jäljellä lounaisimmassa Suomessa. Kemiönsaaren Kasnäsin luontokeskus suljetiin 2016 ja Teijon kansallispuiston luontokeskus Salossa 2017. Lähimmät luontokeskukset löytyvät Espoon Nuuksiosta sekä Tammelasta Hämeestä.

Mestähallituksella on nyt 24 luontokeskusta, joista kolmea pyörittävät ulkopuoliset toimijat. Merenkurkun maailmanperintöportissa Metsähallitus tekee yhteistyötä monen toimijan, muun muassa viiden maailmanperintökunnan, kanssa.  Luontokeskuksista 14 sijaitsee Oulun pohjoispuolella. Merenkurkun alue pääsi Unescon maailmanperintölistalle 2006.

Lotta Söderlund istuu kahvipöydän ääressä ja katselee ikkunasta merelle.
Lotta Söderlund ei vielä tiedä, miltä hänen työnkuvansa näyttää tammikuun jälkeen.

– Minun on löydettävä sydäntäni lähellä oleva työ, jossa voin toimia lasten kanssa.

Lotta Söderlund ei vielä tiedä, miltä hänen työnkuvansa näyttää tammikuun jälkeen. Hän toivoo saavansa selvyyttä asiaan kesäloman jälkeen.

– Nähtäväksi jää, mitä elämä tarjoaa. Minun on löydettävä sydäntäni lähellä oleva työ, jossa voin toimia lasten kanssa. En voi istua tietokoneen ääressä päivästä toiseen.

Hänestä tuntuu hyvältä, että hänellä on pätevyys toimia lasten kanssa ja hän uskoo, että asiat järjestyvät.

– Toivon luontokeskukselle jatkoa jossain muodossa, jotta näyttely säilyisi – se on niin hieno.

Lotta Söderlund kertoo maakotkasta Freja Svennbladille, Ian Hedmanille, Malin Skresletille, Annika Lundellille,Wilhelm Wikbergille och Nathalie Silfverille.

Kuutit ovat valkoisia koska…

Auditoriossa oppilaat kysyvät, voiko kalaverkkoon sotkeutuneen hylkeen pelastaa ruokkimalla sitä kalalla ja voiko hylkeitä pitää lemmikkeinä.

Lotta Söderlund rakastaa ainutlaatuisia keskusteluja lasten kanssa.

– Hylkeillä on todella terävät hampaat ja kynnet, ja ne voivat olla todella vihaisia, Söderlund vastaa.

– Ja lemmikkinä pitäminen olisi eläinrääkkäystä, eräs poika lisää.

Söderlundin mielestä parasta hänen työssään on saada lapset ajattelemaan ja nähdä, kuinka heille valkenee, miten eri asiat luonnossa liittyvät toisiinsa. Ja ainutlaatuiset keskustelut lasten kanssa ja vastaukset, jotka heille on pystyttävä antamaan.

Entä valkoisen hylkeen salaisuus? Vastaus löytyy kuvasta, joka esittää hyljettä ja sen poikasta, kuuttia.

– Kuutilla on valkoinen turkki, joka suojaa sitä, kun se on pieni ja liikkuu jään päällä. Isompana se liikkuu vedessä ja makoilee rantakallioilla. Silloin harmaa väri suojaa sitä paremmin.

Lotta Söderlund uskoo kaiken järjestyvän. Lastentarhanopettajan tutkinto tuo turvan tunnetta.