Luontovalvoja Leo Parkkosen työ tuottaa iloa hänelle itselleen ja tuhansille retkeilijöille ja kansallispuistojen kävijöille. Onnellisimmillaan hän on, kun saa vetää metsurin kamppeet ylle ja vuolla kaarnaa männyn kyljestä.
Titityy! Eletään maaliskuun puoltaväliä, ja talitintti laulaa kevättä kuusenlatvuksessa. Pian pikkulinnun viserrys peittyy tasaiseen rummutukseen – liekö soitimelle valmistautuva pohjantikka? Sitten luonnonrauha rikkoutuu, ja äänimaiseman täyttää moottorisahan yksitoikkoinen pärinä ja papatus.
Ääni kuuluu hirsityömaalta, joka sijaitsee Pienen Haukiveden rantamaisemassa, noin 30 kilometriä Savonlinnasta pohjoiseen. Metsähallituksen Saimaan alueen kenttätiimi, Leo Parkkonen ja Markus Parviainen, pätkii mäntyjä, vuolee kaarnaa niiden kyljestä ja rakentaa kotalaavua.
– Työ on melkein millintarkkaa. Nurkkaliitos on tehtävä huolella, jotta ylempi hirsi istuu alemman päälle kuin hansikas, sanoo Parkkonen.
Kun viimeinen seinähirsi on paikallaan, pitää kaksikko tuumaustauon ja pohtii mihin kulmaan katon voisi rakentaa.
– Tästä ei tehdä kirkkoa. Liian jyrkkä katto erottuu ikävästi maisemasta, sanoo Parkkonen, ja Parviainen nyökyttelee.
Yksiön kokoisen kotalaavun on määrä valmistua kevään korvalla, sillä heti jäiden sulettua hirret numeroidaan, rakennelma puretaan ja puut ja valmis katto siirretään huoltoaluksella Koloveden Lohilahteen. Siellä se pystytetään uudelleen.
– Lohilahdessa on retkisatama, ja laavu tarjoaa hyvän levähdys- ja makkaranpaistopaikan kansallispuistossa retkeileville, sanoo Parkkonen.
Veneistä hydrokoptereihin
JHL:läinen Leo Parkkonen on työskennellyt kymmenen vuotta Metsähallituksen luontovalvojana Savonlinnassa. Kolmijäsenisen kenttätiimin toimialueeseen kuuluu usean kunnan alueelle levittäytyvät Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistot sekä Pihlaja– ja Puruveden ja Kermajärven ja Siikalahden luonnonsuojelualueet.
– Kesäaikaan huollossa on noin 50 kohdetta, ja silloin pyrimme olemaan mahdollisimman paljon maastossa ja retkeilijöiden käytettävissä. Näkyvyys on myös asiakasturvallisuutta lisäävä tekijä.
Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan Sipoonkorven kansallispuiston ulkokäymälöihin viedään vessapaperitkin valmiiksi, mutta Kolovedellä ja Linnansaaressa kävijöitä ei hemmotella huussipaperilla.
– Se palvelu loppui, kun keskellä yötä alkoi tulla puheluita maastosta, että tuokaa paperia.
Muuten luontovalvojat ovat todellisia jokapaikanhöyliä.
– Käymme siirtämässä polulle kaatuneen puun ja rantavedessä mätänevän eläimenruhon ja korjaamassa ja huoltamassa rappuja, laitureita ja muita kansallispuistojen rakennelmia.
Huollon kannalta Koloveden ja Linnasaaren puistot ovat haasteellisia, sillä kohteet ovat laajalla alueella ja useimmiten veden ympäröimiä.
– Käytössä on laaja kirjo kulkupelejä: pakettiautoja, pieniä ja isompia veneitä ja huoltoaluksia, kelkkoja, mönkijöitä, jopa hydrokopteri norppien pesälaskentaa varten.
Kevät kaikkein kiireisintä
Kevät on luontovalvojille vuoden kiireisintä aikaa, sillä sesongin käynnistyessä juhannuksena kaiken on oltava valmiina.
– Vielä tänä kesänä hoidamme Saimaan vesialueen retkisatamien huussi- ja polttopuuhuollon. Ensi kesänä ne annetaan yksityisen urakoitsijan hoitoon, kertoo Parkkonen.
Linnansaaren kansallispuistossa yksityinen on vastannut perushuollosta jo muutaman vuoden, jotta Metsähallituksen oma henkilökunta on voinut keskittyä muiden kiinteiden rakennelmien kunnossapitoon ja vanhojen uusimiseen.
Kesästä 2021 odotetaan kaikkien aikojen retkeilykesää.
– Reiteistä pyritään rakentamaan entistä helppokulkuisempia ja mahdollisuuksien mukaan esteettömiä, samoin laitureista, tulipaikoista ja vessoista. Vuosien varrella on kertynyt korjausvelkaa mutta onneksi viime vuosina on myönnetty rahaa korjausinvestointeihin, kiittelee Parkkonen.
Kävijämäärät reilussa kasvussa
Koronapandemia on lisännyt kansallispuistojen kävijämääriä. Viime vuonna Metsähallituksen hoidossa olevien suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä oli 9,2 miljoonaa. Pelkästään kansallispuistoissa käyntikerrat kasvoivat 23 prosenttia edellisvuodesta.
Myös Kolovedellä käyntimäärä kasvoi peräti 18 prosenttia. Viime vuoden kokonaiskäyntimäärä oli lähes 20 000.
Kävijöiden lisääntyminen näkyi esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa metelöintinä, roskaamisena ja muuna häiriökäyttäytymisenä. Myös poliiseja jouduttiin kutsumaan apuun.
– Täälläpäin käyttäydytään paremmin. Korkeintaan yksi prosentti kävijöistä pyrkii pilaamaan muiden maineen, sanoo Parkkonen.
Hiljaiseloa talvisin
Kansallispuistojen lisäksi luontovalvojille kuuluu alueen
perinnebiotooppien hoito.
– Viime vuonna kaskesimme ja seuraavan kerran luultavasti 2022. Se on pitkä prosessi, sillä puut pitää kaataa jo edelliskesänä, jotta ne ehtivät kuivua, kertoo Parkkonen.
Lisäksi luontovalvojat huolehtivat Linnansaaren vanhasta metsänvartijan torpasta ja parista Punkaharjulla sijaitsevasta kulttuuriperintökohteesta, ratavartijan ja palovartijan taloista.
– Palovartijan talolle valitaan joka kesä kymmenkunta lammaspaimenta tuhansien hakijoiden joukosta. On melkein helpompi voittaa lotossa kuin päästä paimeneksi!
Talvisin kansallipuistoissa puistoissa vietetään hiljaiseloa, sillä vain Linnansaaressaon huollettu luistelureitti. Yksi syy hiljaiseloon on uhanalaisiin eläimiin kuuluva saimaannorppa, jolle halutaan taata pesintärauha.
Tosin luontovalvojia norppa työllistää myös talvisin, sillä varsinkin vähälumisina talvina he kolaavat vapaaehtoisten kanssa lunta rantatöyräille pesiä varten. Kuuttien synnyttyä he osallistuvat pesäinventointiin.
Kirjoituspöydän ääreen
Leo Parkkosella on sekä metsurin että kirvesmiehen koulutus ja aiempaa työkokemusta kummastakin ammatista.
– On se kumma, miten olo on heti rennompi, kun päälle vetää metsurin kamppeet, hän ihmettelee.
Tulevaisuudessa hirren veistolle on entistä vähemmän aikaa, sillä Parkkonen aloitti helmikuussa Metsähallituksen määräaikaisena suunnittelijana.
– Hiukan stressaa se, onnistuuko tiimi minun vanhoissa hommissa ja minä uudessa työssäni.
Suunnittelijan tehtäviin kuuluu muun muassa kansallispuistojen palveluvarustuksen kunnostus- ja ylläpitotoimien suunnittelua, töiden kilpailutusta, käyntimäärien laskentaa ja analysointia sekä työnjohtotehtäviä, viestintää ja työryhmätyöskentelyä.
– Päätin tarttua tilaisuuteen, kun sellainen osui kohdalle. Eipähän sitten jälkeenpäin tarvitse narista, että jätin sen käyttämättä.
Parkkonen ei kuitenkaan halua hautautua kokonaan kirjoituspöydän taakse vaan aikoo aina tilaisuuden tullen tarttua vuolurautaan ja moottorisahaan.