Ay-toiminta avaa monia mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Tilaisuuteen tarttui myös Tiina Heikkinen. Koulutusmatka Kapkaupunkiin osoitti hänelle, että maailmantalous toimii kummallisesti. – Vaikka annamme apua Afrikan suuntaan, siellä väki köyhtyy samalla kun me täällä vain rikastumme!
Piikkiaitoja, jengiväkivaltaa, turvattomuutta, murhia. Korkea rikollisuusaste, rehottavat tuloerot ja ihonvärin perusteella jakautuneet sosiaaliluokat.
Sen lisäksi että Kapkaupunki on tunnettu turistikohde Etelä-Afrikassa, se on yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista. Suurkaupungissa asuu joidenkin arvioiden mukaan noin 4,5 miljoonaa ihmistä.
Kajaanilainen koulunkäyntiavustaja, JHL:läinen Tiina Heikkinen osallistui lokakuussa kansainväliseen YGAP-ohjelmaan Kapkaupungissa. Koulutuksessa oli mukana parisenkymmentä nuorta ay-aktiivia ympäri maailmaa. Suomessa ohjelmaa koordinoi Työväen Sivistysliitto.
Vuosittain järjestettävän YGAP-ohjelman teemat liittyvät demokratiaan, työelämään sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
Osallistujat vaihtavat näkemyksiä muun muassa siitä, miten ammattiyhdistysliike voi tukea positiivista kehitystä yhteiskunnassa. Pari viikkoa kestävään ohjelmaan sisältyy myös vierailuja työpaikoille sekä kolme päivää kestävä työharjoittelu.
Myös sinä voit hakea YGAP-ohjelmaan. Ammattiyhdistyksen kautta avautuu muitakin mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Tämän jutun lopussa kerromme niistä lisää.
Laki ei suojele työntekijöitä
Heikkinen, 36, sai huomata, että ihmiset elävät Kapkaupungissa loppujen lopuksi aika samanlaista arkea kuin Suomessa. He käyvät töissä, opiskelevat ja vievät lapsensa aamulla päiväkotiin.
– Vaikka olosuhteet olivat ihan hirveät, päiväkodissa näytti melkein samalta kuin Suomessa. Lapset ovat lapsia joka paikassa. Kirjastossakin oli kuin olisin kajaanilaiseen kirjastoon astunut, Heikkinen kertoo.
Epävakaassa valtiossa työntekijöiden oikeudet eivät ole prioriteettilistan kärjessä. Kansainväliset ay-aktiivit ovat tuoneet mukanaan länsimaista työelämätietoa ja kertoneet ammatillisen järjestäytymisen eduista. Työehdoissa ja työturvallisuuden huomioimisessa Etelä-Afrikka kulkee kuin etana.
– Työturvallisuudella ei voi kehuskella. Kun ajoimme rakennustyömaan ohi, siellä oli telineen pystyttäjiä ilman valjaita. Ei osata edes vaatia, että pitäisi olla turvavälineitä.
Laki ei suojele työntekijöitä. Kun ihmiset muuttavat kaupunkiin töiden perässä eikä sopivia töitä löydykään, he jumittuvat tekemään mitä tahansa työtä, millä tahansa ehdoilla.
– Uber-kuski kertoi minulle, ettei hänelle jää juuri mitään palkasta käteen, koska hän joutuu maksamaan auton omistajalle polttoaineet ja joutuu myös ajamaan koko ajan.
Ammattiyhdistystoiminta lapsenkengissä
Ammattiyhdistysliikkeen toimintaa ja järjestäytymistä häiritään Kapkapungissa tarkoituksenmukaisesti.
Työnantajana toimiva farmari saattaa ajoittaa palkanmaksun päivälle, jona työntekijöiden on tarkoitus kokoontua ammattiyhdistysliikkeen kokoukseen. Koska ostoksille pääseminen on rajoitettua, moni lähtee mieluummin ostoksille kuin kokoukseen.
Farmari väitti suomalaiselle työharjoittelijalle, että ammattiyhdistykset ovat terroristijärjestöjä.
– Tämä on todella härskiä toimintaa, Heikkinen puhahtaa.
– Kun yksi suomalainen oli työharjoittelussa, farmari väitti hänelle, että ammattiyhdistykset ovat terroristijärjestöjä. Aika rajua on vastustus!
Kapkaupunkilaiset eivät juuri osaa haaveilla paremmasta.
– Eräs nainen sanoi minulle, että ei kärsi valittaa. Täällä on vihdoin koulutusjärjestelmä lapsille, mahdollisuus asua sekä edetä uralla.
Vaikka esimerkiksi taksikuskit työskentelevät tukalassa ilmastossa ilman taukoja, he ovat Heikkisen mukaan kohtalaisen tyytyväisiä työoloihinsa.
Heikkinen kertoi paikallisille suomalaisesta työelämästä. Kummastusta herätti esimerkiksi se, että Suomessa yli 28 asteen helteessä työskentelevä saa pitää kymmenen minuutin tauon kerran tunnissa.
– Minulta kysyttiin, että mitä ihmettä, voiko tuollaista olla olemassa!
Uutta perspektiiviä kotimaan tilanteeseen
Vierailu Kapkaupunkiin on saanut Heikkisen katsomaan Suomen tilannetta uudesta näkökulmasta.
Viime vuosina Suomessa on noussut esiin mielipiteitä poliittisen lakko-oikeuden rajoittamisesta. Tällaiset näkemykset nostattavat Heikkisen ihon kananlihalle.
– Kysynpä vaan, että halutaanko me täällä mennä oikeasti ajassa taaksepäin! hän napauttaa.
Vaikka Suomi on täysin eri tilanteessa kuin Kapkaupunki, Heikkinen pystyy peilaamaan näkemiään asioita kotimaahansa.
– Koko ajan pienipalkkaisia poljetaan alas lomarahojen leikkaamisilla ja kiky-sopimuksilla. Huolettaa, että jos julkiset toimijat lakkautetaan ja kaikki siirretään yksityisille, kuka toimintaa pystyy mitenkään enää kontrolloimaan?
Yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista
Kapkaupungin jengiväkivaltaisuuksissa kuolee keskimäärin kahdeksan ihmistä päivässä. Rikolliset käyvät kauppaa huumeista ja aseista sekä laittomista eläinperäisistä tuotteista, jotka tulevat salametsästäjiltä. Jengien välienselvittelyissä myös sivulliset voivat joutua tulilinjalle.
Heikkinen osallistui matkan aikana yhteisöprojektiin jengiväkivallan varjostamalla Ocean View -alueella. Alue syntyi viitisenkymmentä vuotta sitten rotuerottelua tehneen hallituksen politiikan seurauksena.
Ihmisten luokittelu kahteen kastiin tuntui Heikkisestä pahalta ja käsittämättömältä.
Hallitus päätti ajaa värilliset ihmiset pois merenrantakodeistaan, niin sanotuilta valkoisilta alueilta. Kodeistaan häädetyt siirrettiin erilliseen kaupunkikylään, joka myöhemmin nimettiin Ocean View’ksi.
Alueella Heikkinen ja muut YGAP-ryhmäläiset tutustuivat muun muassa kehitysvammaisten ja erityislasten kouluun ja päivätoimintaan sekä päiväkoteihin.
– Ihmiset asuivat ahtaasti ja pihalla oli paljon roskia. Vaihtelu saman alueen sisällä oli kuitenkin voimakasta. Välillä oli siistiä ja välillä ränsistynyttä.
Ocean View -alueen tarkkaa asukasmäärää on vaikea arvioida, koska asukkaat liikkuvat paljon paikasta toiseen. Ocean View Youth -projektin työntekijöiden arvioiden mukaan alueella asuu noin 47 000 ihmistä.
– Se on vaarallista seutua. Rikosaste on korkealla ja jengejä paljon. Ihmiset toivovat, että väkivaltaisuudet loppuisivat, mutta eivät näe muutosta olevan tulossa.
Heikkinen ja muut YGAP-osallistujat tuottivat matkansa aikana Youtubeen sarjan videoita. Heikkinen haastatteli videolleen Ocean View -projektin edustajaa Alvin Castroa. Tämä kertoi, että alueen jengiväkivaltaisuuksissa kuolee keskimäärin kolme–neljä lasta joka toinen viikonloppu.
Katso Alvin Castron haastattelu alla olevalta videolta.
”Voidaanko me oikeasti olla noin pahoja?”
Kapkaupungissa sosiaaliluokat ovat edelleen eriytyneet ihonvärin perusteella. Valkoisia ei näy kauppojen kassoilla tai siivoojina. Sen sijaan heitä näkyy ostoksilla, opiskelijoina ja esimerkiksi baarien omistajina.
Heikkinen kertoo kuulleensa, että Kapkaupungissa on alettu rakentaa uusia asuinalueita rikkaille.
– Valkoiset tulivat tänne, ottivat orjia ja tekivät omia jälkeläisiään, ja rantoja asuttavat yhä valkoiset eurooppalaiset.
Ihmisten luokittelu kahteen eri kastiin tuntui Heikkisestä pahalta ja käsittämättömältä.
– Se pysäytti, että voidaanko me oikeasti olla noin pahoja! Elämäni on vapaampaa kajaanilaisena koulunkäyntiavustajana Suomessa kuin valkoisena omistajana Kapkaupungissa!
Uudenlaisen apartheidin aika
Kun ensimmäiset mustat pääsivät vihdoin Etelä-Afrikassa valtaan, olivat odotukset kovat. Vallan vaihtumisesta huolimatta ongelmat eivät ole poistuneet.
– Korkea työttömyys, korruptio ja rikollisuus rehottavat, kertoo JHL:n kehitysyhteistyöhankkeista vastaava Eveliina Petälä.
Eriarvoistuminen sekä tuloerojen räjähdysmäinen kasvu johtavat rikkaiden ja köyhien asuinalueiden eriytymiseen. Ilmiö ei koske ainoastaan Kapkaupunkia vaan näkyy myös muissa kehittyvissä maissa.
– Eletään uudenlaisen apartheidin aikaa. Aikaisemmin Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa oli mustat vastaan valkoiset, mutta tänä päivänä alueelta löytyy myös rikkaita tummaihoisia. Epätasa-arvo ei pohjaudu enää pelkästään rotuun vaan tuloihin: vastakkain ovat rikkaat ja köyhät, Petälä kuvailee.
Maailmassa on paljon maita, joissa sisäinen talouskasvu on kovaa, mutta tästä huolimatta eriarvoisuus lisääntyy. Asioihin voisi parhaiten vaikuttaa poliittisilla päätöksillä.
Petälän mukaan kyse on yksinkertaisesti siitä, löytyykö tahtoa muutokseen ja mitkä poliittiset puolueet pääsevät valtaan.
– Olennaista on myös, miten oppositio puuttuu politiikkaan ja ketkä saavat kansan tuen taakseen. Olisiko Etelä-Afrikassakin jo aika siirtyä valtaapitävän ANC-puolueen yksinvallasta moniäänisempiin koalitiohallituksiin?
Köyhyys luo turvattomuutta
Köyhyys luo yhteiskuntaan turvattomuutta. Se heijastuu myös niihin, joilla menee hyvin. Tämä oli merkittävin oivallus, joka Heikkiselle syntyi matkan aikana.
– Olimme koko ajan metalliaitojen ja rautalankojen takana. Päiväkodit olivat omalla alueellaan, mutta jengiläiset varastivat myös päiväkodeista ja kouluista.
Edistysaskeleitakin on otettu sosiaalisessa integraatiossa eli eri kulttuuritaustoista tulevien ryhmien yhteisöllisyydessä.
Kapkaupungin koulut eivät enää jaa mustia, valkoisia ja värillisiä oppilaita eri ryhmiin ihonvärin perusteella. Rikkaimmilla alueilla on tosin edelleen omat yksityiskoulunsa.
– Lapset eivät erottele toisiaan ihonvärin perusteella. Sekin on edistystä.