Ei se pelaa joka pelkää. Vaikka monesti asia on aivan päinvastoin. Näin käy etenkin silloin kun pelaaminen muuttuu riippuvuudeksi. Rahapeliongelmien kanssa painiva on usein tilanteessa, josta on hankala päästä omin avuin kuiville.
Olemme todellista pelikansaa. Jopa neljä viidestä pelasi rahapelejä viime vuoden aikana. Ikävä kyllä, peliriippuvuus on myös yleistä. Ongelmalliseksi rahapelaaminen on muodostunut lähes 125 000 suomalaiselle. Tuolloin pelit vievät liiaksi rahaa, aikaa ja muukin elämä saattaa mennä alamäkeä.
Marketin aulassa eläkekolikkoja pelikoneelle syöttävä mummo tai pappa on varmaankin yksi yleisimmistä mielikuvista, kun puhutaan pelaamiseen koukkuun jääneestä?
– Ei rahapeliongelmaa pysty ulkoisesta olemuksesta, asemasta tai iästä päättelemään. Yli puolet peliriippuvuuden takia hoitoon hakeutuvista on työssäkäyviä taviksia, joilta pelaaminen on vain syystä tai toisesta lähtenyt lapasesta, Ehyt ry:n projektipäällikkö Tapio Jaakkola kertoo.
Hän jatkaa, että vaikka peliriippuvuus ei kenestäkään paista läpi, voi ihmisen käyttäytymisestä löytää siihen viittaavia tunnusmerkkejä.
– Toki kaikilla on omat käyttäytymismallinsa, ja rahapelaaminen voi olla osa esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmaa. Riippuvuudet myös kasaantuvat helposti.
Talous ja tunteet sykkyrässä
Tunnepuolella muun muassa keskittymisvaikeudet, raivonpuuskat, poissaolevuus, ailahtelevuus ja levottomuus voivat kieliä peliongelmasta. Samaten terveyshaitat, kuten unettomuus ja muut stressioireet saattavat olla oireina.
Jaakkola kertoo, että rahapeliongelmaisen taloustilanteesta pystyy usein päättelemään paljonkin. Pikavipit ja kulutusluotot koituvat monen kohtaloksi. Etenkin muiden rahoilla pelaaminen ja velkaantuminen ovat katkaisseet monia ystävyyssuhteita.
Hän muistuttaa, että yksittäisestä tunnusmerkistä ei vielä voi vetää yhtäläisyysmerkkejä rahapeliongelmaan, mutta useammasta voisi hälytyskellot jo alkaa soittelemaan. Työkaveriakin on lupa tarkkailla, ja puuttua tarvittaessa asiaan.
Rahapeliongelma ei haise, mutta haittaa
Alkoholinkäyttö ja siihen liittyvät ongelmat tunnistetaan työpaikoilla liikapelaamista helpommin. Jo ihan vaikka hajusta. Rahapelihaittoja on huomattavasti vaivattomampaa piilotella.
– Vaikka pelaaminen tapahtuisi vapaa-ajalla, heijastuu se usein ongelmatapauksissa työhön, Jaakkola huomauttaa.
Räikeimpiä ja näkyvimpiä ovat lehtiotsikoihin päätyvät jutut, joissa työpaikan ja omat rahat ovat sekoittuneet. Jopa miljoonien eurojen pelirahakavalluksista on uutisoitu.
Mutta pienemmällä tasollakin peliriippuvuudesta koituu työnantajalle haittoja. Pelaaminen tapahtuu nykyisin yhä useammin verkossa, ja työaikaa saattaa helposti kulua kuin huomaamatta pelaamiseen. Rahapeliriippuvainen miettii usein työaikanakin pelaamista, ja se ei tietenkään voi olla vaikuttamatta työpanokseen ja keskittymiskykyyn.
Kun työntekijän pelaaminen vaikuttaa työsuoritukseen, työkykyyn, tietoturvaan tai yleiseen ilmapiiriin, on asia syytä ottaa keskusteluun. Mutta miten edetä?
Yhteinen asia
Rahapeliongelmien tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen työyhteisöissä ollaan vasta pikkuhiljaa heräilemässä.
Sopiva paikka pelisääntöjen kirjaamiselle on työpaikan päihdeohjelma, joka voidaan liittää myös osaksi työsuojelun toimintaohjelmaa.
– Puheeksi ottamisen ja varhaisen välittämisen malli lähtevät käytännössä samoista periaatteista kuin jos käsiteltäisiin päihdeongelmaa. On esimerkiksi tehtävä ensin itselleen selväksi, mikä on tapausta lähestyvän oma suhde pelaamiseen, Jaakkola sanoo.
Aihe on herkkä, eivätkä riskipelaajat suin päin lähde avautumaan ongelmastaan, vaikka asia esitettäisiin kuinka hienotunteisesti hyvänsä. Jos huomaa työkaverin käytöksessä tai jaksamisessa muutoksia, voi osoittaa olevansa kiinnostunut hänen voinnistaan ja jaksamisestaan.
– Keskustelunavaus voi hyvin olla ihan vain työkavereiden välistä jutustelua. Vastuun sysääminen ensimmäisenä esimiehelle ei aina ole paras etenemisväylä.
Jaakkola jatkaa, että ongelmaa ei pidä käsitellä henkilön tietämättä tai hänen selkänsä takana.
Työpaikkojen rahapeliongelmien tunnistamisen ideaalimalli on kopioitu Norjasta. Malli sisältää niin ehkäisevää työtä kuin työpaikan sisäisen toimintaohjelman. Tähtäin on ongelman varhaisessa tunnistamisessa. Lisäksi kollegojen ja esimiesten rooli ja vastuu ovat avainasemassa. Mallissa korostetaan ennen muuta keskustelun, tuomitsemisen välttämisen ja kunnioittavan lähestymisen merkitystä.
Osaksi työterveydenhoitoa
Jos rahapelit ovat muodostuneet ongelmaksi, on seuraava askel hoitoon hakeutuminen.
Työterveyshuollon ulottuvilla on yli 1,5 miljoonaa suomalaista. Siellä ei aina välttämättä kuitenkaan tunnisteta rahapelihaittoja. Etenkin kun työpaikat voivat palvelujen tilaajana itse päättää – ja maksaa – siitä, kysyykö työterveyshuollon tuottaja rahapelaamisesta ylipäätään mitään.
Asiakkaat vain harvoin ottavat omasta aloitteestaan puheeksi pelaamisen. Jaakkola korostaakin sitä, että rahapelihaittojen tunnistaminen ja ehkäiseminen tulisi kuulua osana työterveyden edistämiseen.
– Tottahan se on, että työterveyspalvelut kattavat juuri sen, mitä sopimukseen on kirjattu. Mutta osana rutiinitarkastuksia olisi syytä kysyä myös pelaamisesta, jolloin löydettäisiin ne, joiden tilannetta voisi olla syytä lähteä seuraamaan.
Erillistä rahapeliongelmaisille suunnattua hoitojärjestelmää ei Suomessa vielä ole. Palvelut ovat maassamme edelleen melko hajallaan. Tukea ja hoitoa tarjoavat lähinnä järjestöt, sekä yksityinen sektori.