Mixu Laurosen tarina: Mieli sairastaa, työ kuntouttaa

Pienenä poikana Mika-Petri Lauronen halusi tähtitieteilijäksi, kirjailijaksi ja laivakokiksi. Hän on kaikkia niitä. Lisäksi Lauronen on mielisairas.

Onko ihminen se, joka hän kokee ja sanoo olevansa – vai se, jollaisena hänet näemme tai muistamme tai jonka diagnoosin tarkistamme tautiluokituksesta? Minä näen 47-vuotiaan takkutukkaisen miehen, korkean otsan ja hiukan tärisevät kädet, kun hän katsoo kohti kameraa. Ilme on tyyni, silmät aavistuksen väsyneet.

Taululla lukee suurin kirjaimin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on diagnoosi, jonka Mika-Petri Lauronen, tutuilleen pelkkä Mixu, sai hiukan yli kolmikymppisenä.

työvalmentaja Titta Niemonen
Työvalmentaja Titta Niemonen on työskennellyt Helsingin Klubitalolla vuodesta 2007 lähtien.

Ollaan Helsingin Sörnäisissä, tarkemmin sanottuna Helsingin Klubitalolla, keskellä Kurvin katuvilinää. Klubitalo on toiminut jo 20 vuotta mielenterveyskuntoutujien kohtaamis- ja tukipaikkana. – Täällä halutaan katsoa diagnoosin taakse ja nähdä ihminen sekä kaikki ne mahdollisuudet mitä hänessä on, sanoo työvalmentaja Titta Niemonen.

Klubissa on yli tuhat jäsentä, ja päivittäin siellä pyörii noin 70 kävijää. Kaksisuuntaisten lisäksi on masentuneita, skitsofreenikoita, eri tavoin ahdistuneita, persoonallisuus-, syömis- ja paniikkihäiriöisiä, yksinäisiä. Sekalaista seurakuntaa siis.

Tautiluokituksensa voi kertoa henkilökunnalle tai jättää kertomatta. Muutenkin klubin kynnys on matalalla.

– Ainoa pääsyvaatimus on 18-65 vuoden ikä, mutta jäsenyys jatkuu yläikärajan jälkeenkin. Tulokkaalla ei saisi olla myöskään akuuttia päihdeongelmaa, koska tilamme on päihteetön, Niemonen kertoo.

Ja mikä parasta: jäsenyys ei maksa mitään.

Masennuksesta maniaan

Kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä, eli bipolaarihäiriöllä, tarkoitetaan psykiatrista sairautta, jossa mielialat vaihtelevat masennuksesta hypomaanisiin jaksoihin ja maniaan. Aiemmin sairaus tunnettiin maanis-depressiivisyytenä.

Mixu Laurosen sairaus oireili ensimmäisen kerran viimeisenä lukiovuonna Oulussa. Aina niin sosiaalinen ja energinen abiturientti meni kuin sähköjänis, virtaa riitti kaikkeen muuhun paitsi koulunkäyntiin.

Kelan korvaamia masennuslääkkeitä määrättiin viime vuonna yli 400 000 suomalaiselle.

– Arvosanat tippuivat. Välillä höyrysin ympäriinsä, toisinaan olin hiljaisempi ja vetäytyvämpi kuin ennen, hän kertoo.

Perhe, etenkin äiti ja samassa huoneessa asunut pikkuveli, oli ihmeissään, mutta abivuoden jälkeen nuorukaisen mielialat tasoittuivat. Varusmiespalvelus meni hyvin, ja armeijan jälkeen Lauronen hankki datanomin koulutuksen. Pian hän sai määräaikaisen työpaikan eräässä nuorisoalan järjestössä, mutta uupui nopeasti.

– Aamut olivat vaikeita. Uuden projektin aloittaminen takkusi, enkä saanut sitä alkua pidemmälle. Lääkärin mukaan kyse oli burn outista. Sain pari kolme viikkoa lomaa, ja sen jälkeen hommat jatkuivat, hän muistelee.

Niin jatkui myös alkoholinkäyttö. Tehtäviin sisältyi muun muassa tapahtumien järjestämistä, ja noissa kuvioissa päihteet kuuluivat asiaan. Sitä Lauronen ei tiennyt, että hänelle alkoholi oli tavallista suurempi riskitekijä.

Voi tätä hullua kansaa!

liikennemerkkis varoittaa sekoamisvaarastaTilastojen valossa me suomalaiset olemme aika hullua kansaa. Pelkästään viime heinäkuussa soitimme Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen yli 20 000 kertaa, koska meillä tai jollain läheisellämme oli hätä. Vuosittain noita puheluja kertyy yli 180 000.

Eniten sairastamme masennusta ja syömme siihen tolkuttoman määrän lääkkeitä. Viime vuonnakin vuonna Kela-korvattuja masennuslääkkeitä popsi 426 234 kansalaista.

Masennus näkyy myös työkyvyttömyystilastoissa. Vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy masennuksen takia noin 3 000 henkilöä – kolmannes vähemmän kuin vielä 2000-luvun alussa, mutta silti kahdeksan joka päivä. Heistä kolme on alle 30-vuotiaita.

Se on paljon hukattuja mahdollisuuksia.

Kolmen viikon muistikatko

Mika-Petri Lauronen
Ihminen on muutakin kuin tautiluokituksensa, muistuttaa Mixu Lauronen.

Mutta palataanpa Mixu Lauroseen. Kun määräaikainen pesti nuorisojärjestössä loppui, hän päätti toteuttaa yhden lapsuudenhaaveistaan, opiskella tähtitiedettä.

Lauronen pääsi Oulun yliopistoon ja opiskeli kolme vuotta, melko hitaasti mutta hyvin arvosanoin. Häntä kiinnostivat aurinkokuntamme kuut, etenkin Europa ja Titan.

– Sitten Kela puuttui asiaan. Opintotuen maksatus päättyi, koska olin käyttänyt osan tukeen oikeuttavista kuukausista datanomiopintoihin.

Lauronen luopui opiskeluoikeudesta saadakseen työttömyyskorvausta. Pian löytyi projektiluontoinen työpaikka yliopiston julkaiseman tiedelehden toimitussihteerinä, ja kun se päättyi, hän muutti Tampereelle.

– Kolmekymppisenä oli aika toteuttaa toinen lapsuudenhaave, hankkia hotelli- ja ravintola-alan tutkinto, jotta voisin toimia kokkina.

Tampereen vuosina Laurosen vireystila vaihteli, mutta koska masennusjaksot eivät olleet syviä, ei kukaan osannut epäillä mielisairautta. Kunnes hän loppukesästä 2004 joutui psykoosiin.

– Vaimo oli lähtenyt opinnäytetyönsä takia muutamaksi kuukaudeksi Intiaan, ja olin yksin kotona, tai oikeastaan notkuin baareissa aamusta iltaan. Jossain vaiheessa muistan lymynneeni kaksi vuorokautta metsässä, mutta muuten ne kolme neljä viikkoa ovat pyyhkiytyneet mielestä.

Klubilla ei laiskotella

Tilastot ovat ikäviä, mutta kokonaiskuvan hahmottamisen takia niitä kannattaa vilkaista. Yksi fakta on, että mielenterveyssyistä työelämän ulkopuolella on noin 110 000 suomalaista. Heistä noin puolet haluaisi töihin ja lähes yhtä moni arvioi kykenevänsä ainakin osa-aikatyöhön.

Helsingin Klubitalolla luotetaan työn kuntouttavaan merkitykseen. Siksi klubilla tehdään lähes kaikki itse tilojen siivouksesta päivittäisiin lounaisiin ja kirjanpidon valmisteluun.

– Mutta kun se on tehty niin vaikeaksi! Meillä ajatellaan hyvin mustavalkoisesti, että joko annat työlle sadan prosentin panoksen tai sitten et ollenkaan, sanoo Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck.

Samaa ihmettelee työvalmentaja Titta Niemonen.

– Pitkän työuran aikana jokaisen työkyky vaihtelee. On hyviä aikoja, jolloin intoa riittää, ja on erilaisia kriisejä niin työssä kuin sen ulkopuolella, jolloin motivaatio voi heiketä ja jaksaminen hiipua, hän sanoo.

Osa-aikainen sairausloma on ollut mahdollista vuodesta 2007 lähtien, mutta jostain syystä sitä käytetään Suomessa paljon vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

– Kuitenkin monelle mielenterveyden häiriöstä kärsivälle se voisi olla pelastus. Säilyisi ote työhön ja työyhteisöön, eikä henkilö eristäytyisi niin herkästi pilleripurkin kanssa kotiin, Niemonen perustelee.

Mixu Lauronen ja Elina Okko
Helsingin Klubitalon kahviossa työvalmentaja Elina Okko ja Mixu Lauronen.

Juuri yhteisöllisyyttä ja vertaistukea Suomen 25 klubitaloa tarjoavat jäsenilleen.

– Kolmas toiminnan kivijalka on usko työn kuntouttavaan merkitykseen. Työ voi sairastuttaa, mutta yhtä lailla sillä on tärkeä rooli kuntoutumisessa, tietää Niemonen.

– Kolmas on työ- ja opintoyksikkö, joka organisoi jäsenten koulutusta, järjestää opintomessuja ja kartoittaa opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksia, eli etsii jäsenille polkuja työelämään, kertoo Niemonen.Esimerkiksi Helsingin Klubitalolla tehdään lähes kaikki itse. Jäsenistä koostuva ravintolayksikkö hoitaa ruokatilaukset, valmistaa lounaat ja pyörittää kahvilatoimintaa. Hallintoyksikkö vastaa kolmesti vuodessa ilmestyvästä klubilehdestä, sähköisestä viestinnästä ja kirjanpidon valmistelusta.

Onni onnettomuudessa

kyltti psykiatrian poliklinikalleKun Nixu Laurosen vaimo palasi Intiasta, hän komensi miehensä A-klinikalle. Keskustelu klinikan lääkärin kanssa poiki toisen vastaanottoajan, sillä kertaa psykiatri oli mukana.

– Hän kuunteli minua puoli tuntia ja kirjoitti lähetteen psykiatrian poliklinikalle, josta sain melkein heti diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Häiriötä on kahta päätyyppiä. Ykköstyypissä esiintyy sekä vakavan masennuksen jaksoja että varsinaista maniaa. Kakkostyypissä masennusta seuraa lievempi mielialan kohoamisjakso, eli hypomania.

Laurosen diagnoosiksi tuli ensin kakkostyyppi, mutta se tarkentui myöhemmin ykköstyypin nopeasykliseksi sekamuotoiseksi kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

– Sekamuotoisuus tarkoittaa sitä, että masennus ja hypomania esiintyvät osin päällekkäin. On kuin pää olisi täynnä ajatuksia, mutta ne eivät voisi vähempää kiinnostaa, hän kuvailee oireita.

Monella tapaa Laurosella on kuitenkin käynyt tuuri. Ensinnäkin hän sai diagnoosin pian ensimmäisen psykoosin jälkeen ja pääsi heti hoitoon. Toiseksi hänellä on ympärillään ihmisiä, jotka välittävät. Ja kolmanneksi sairauden kurissapitämiseksi on löytynyt toimiva resepti.

– Säännöllinen elämä, vahva lääkitys eikä tippaakaan alkoholia. Juuri tästä syystä psykiatri kielsi minulta ravintolatyöt. Laivakokkina ehdin olla kaksi viikkoa.

Neljäs ja tärkein Laurosen hyvinvoinnille on klubitalo, ensin Tampereen Näsinkulmassa ja Helsinkiin muuton jälkeen Sörnäisissä.

– Psykoosi on uusiutunut kahdesti, mutta ei enää kertaakaan sen jälkeen kun löysin klubitalon. Monen muunkin jäsenen sairaalajaksot ovat lyhentyneet ja vähentyneet klubitoiminnan myötä, hän tietää.

Valmentaja tukee siirtymätyössä

Helsingin Klubitalolla ei käytetä alkoholia, mutta juhlia siellä osataan. Useimmiten pirskeet pistetään pystyyn jonkun jäsenen ammattiin valmistumisen tai opintojen päättymisen johdosta.

– Tänä vuonna on juhlittu yhtä gradunsa valmiiksi saanutta yliopisto-opiskelijaa. Lisäksi valmistuneissa on merkonomi, sosionomi ja puhtausalan ammattitutkinnon suorittanut. Ja tietenkin Mixu, joka sai valmiiksi nelivuotiset it-tradenomin opinnot Haaga-Heliassa, kehaisee Titta Niemonen.

Klubitalon varsinainen kruununjalokivi on siirtymätyöohjelma. Sen kautta työelämästä syrjään joutuneet mielenterveyskuntoutujat voivat saada osa- ja määräaikaisen työpaikan, josta maksetaan ihan oikea työehtosopimuksen mukainen palkka.

Siirtymätyöohjelmaan sisältyy työvalmentaja, joka auttaa kuntoutujaa perehdytysvaiheessa ja tarvittaessa myöhemminkin.

Samaan pakettiin kuuluu myös työvalmentaja, joka on mukana perehdytysvaiheessa ja tarvittaessa myöhemmin niin kuntoutujan kuin työyhteisön tukena.

Ympärivuotisia siirtymätyöpaikkoja on tänä vuonna yhdeksän ja kesäpaikkoja kaksi. Uusia kohteita etsitään kaiken aikaa.

– Helppoa se ei ole, sillä mielenterveyskuntoutujat kohtaavat edelleen monenlaisia ennakkoluuloja. Esimerkiksi työhönottotilanteessa joutuu tykönään päättämään, mitä taustoistaan ja sairaudestaan kertoo ja kenelle, jotta tie ei nousisi pystyyn heti haastattelussa, miettii Niemonen.

Kolmaskin haave toteutumassa

Mika-Petri Lauronen
Helsingin Klubitalo sijaitsee Kurvin katuvilinässä Helsingin Sörnäisissä.

Entä mitä kuuluu Mixu Lauroselle? Hyvää, kiitos kysymästä!

Hän aloittaa lokakuun alussa määräaikaisen siirtymävaiheen työn sosiaalialan kattojärjestön Sosten palveluksessa. Työhön kuuluu postitusta, kokoustarjoilujen järjestelyä ja muita avustavia toimistotehtäviä – ajan myötä ehkä it-hommiakin.

Lisäksi hän jatkaa klubitoiminnassa, muun muassa korkeakouluopiskelijoiden tukihenkilönä ja kirjoittajapiirin vetäjänä.

Myös Laurosen kolmannesta lapsuudenhaaveesta on tulossa totta, sillä tänä syksynä häneltä ilmestyy ensimmäinen oma kirja, rauta-aikaan sijoittuva novellikokoelma Kontiainen.

Elämä on unelmista tehty, mutta vain harvalla on voimia toteuttaa ne.

Mistä työpaikkoja mielenterveyskuntoutujille? Lue Eskot ry:n  joukkorahoituskampanjasta tästä.