Motiivi Kuopion hätäkeskuksessa:
Päivystäjä auttaa, kun hätä on suurin

JHL:läinen Jouni Lindqvist vastaa noin 5 500 hätäpuheluun vuodessa. Kiireisimpiä ja kuormittavimpia ovat viikonloppuillat ja -yöt sekä juhlapyhät. – Vaikein päätös on olla hälyttämättä apua, mutta silloin on oltava varma, että avuntarvitsija pääsee omin avuin hoitoon, Lindqvist sanoo.

Linja-auto syöksyi sillalta rautatiekiskoille perjantaina 24. elokuuta Kuopiossa. Turma laukaisi mittavat pelastustoimet, jotta vakavasti loukkaantuneet matkustajat saatiin pikaisesti sairaalahoitoon.

Kuopion hätäkeskus sai ensimmäisen puhelun onnettomuuspaikalta kello 14.47.43 ja antoi viranomaishälytyksen minuuttia ja viittätoista sekuntia myöhemmin. Pelastuslaitoksen johtoyksikkö sai tiedon hälytyksestä 14.49.05, ja ensimmäinen ensihoitoyksikkö saapui kohteeseen vain nelisen minuuttia myöhemmin. Samaan aikaan Kuopion yliopistollinen sairaala nosti toimintavalmiuttaan ja valmistautui jo potilaiden vastaanottoon.

hätäkeskuksen logoNappisuoritus kaikilta osapuolilta, niin hätäkeskukselta, Pohjois-Savon pelastuslaitokselta kuin sairaalalta!

– Päivystäjän kannalta elokuisen bussiturman kaltainen onnettomuus on aika helppo hoidettava. Kun mittasuhteet ovat tuollaiset, paikalle hälytetään kaikki mahdollinen apu ja yksiköt, jotka ovat käytettävissä, hätäkeskuspäivystäjä Jouni Lindqvist sanoo.

Hän oli onnettomuushetkellä vielä kesälomallaan. Seuraavalla viikolla alkoivat työt, ja ensimmäisessä työvuorossaan Lindqvist vastasi hätäpuheluun, jossa henkilö uhkasi hypätä katolta.

– Soittajan puoliso oli kuollut hiljattain, ja soittaja oli masentunut ja ilmeisen itsetuhoinen. Tällä kertaa puhelu sisälsi poikkeuksellisesti myös huumoria, sillä soittaja kertoi seisovansa rivitalon katolla ja epäili, että tuskinpa hypyssä kuitenkaan henki lähtisi. Tein hälytyksen ja pidin puhelun auki niin kauan, että ambulanssi ehti paikalle ja vei henkilön terveyskeskukseen.

Turvallisuusala kiinnosti

hätäkeskuksen päivystyssali
Päivystyssali on hermokeskus, jossa hätäkeskuspäivystäjät työskentelevät. Siellä vastaanotetaan hätäpuhelut ja hälytetään ensihoitoyksiköt, poliisi tai palokunta apuun.

Jouni Lindqvist valmistui hätäkeskuspäivystäjäksi Kuopiossa sijaitsevan Pelastusopiston toiselta päivystäjäkurssilta, häke-kakkoselta, vuonna 2000.

– Koulutus on kehittynyt sen jälkeen huimasti, sillä silloinen muistutti enemmän palomieskoulutusta. Oli meillä letkunvetoakin, hän muistaa.

Häke-päivystäjän koulutus on kehittynyt huimasti.

Ammatinvalintaan vaikutti nuoren miehen kiinnostus turvallisuusalaa kohtaan. Lindqvist oli hakenut armeija-aikanaan poliisiksi, mutta pääsykokeessa ei tärpännyt. Sen jälkeen hän työskenteli tovin vartijana ja joutui silloin tällöin soittamaan hätäkeskukseen saadakseen poliisit paikalle.

Päivystäjän ura alkoi kotipaikkakunnalta Kouvolasta. Muutto Kuopioon tuli ajankohtaiseksi, kun kaikki Pohjois-Karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon ja Kaakkois-Suomen hätäpuhelut ohjattiin neljän keskuksen sijasta Kuopioon vuoden 2012 lopulla.

– Ihmettelin, mikä tyyppi siellä vastasi puhelimeen. Otin selvää alasta, hain ja pääsin koulutukseen. Sillä tiellä olen.

– Pullikoin hiukan muuttoa vastaan, mutta nykyään niin minä kuin perhe viihdymme täällä, Lindqvist sanoo.

Yli 400 000 puhelua vuodessa

Apulaispäällikkö Sauli Jalonen ja hätäkeskuspäivystäjä Jouni Lindqvist.
Kuvassa Kuopion hätäkeskuksen apulaispäällikkö Sauli Jalonen (vas.) ja hätäkeskuspäivystäjä Jouni Lindqvist.

Kuopion hätäkeskukseen tulee vuosittain yli 400 000 puhelua, joista runsas puolet johtaa tehtäväilmoituksiin eri viranomaisille. Puheluiden määrässä mitattuna se on toiseksi suurin heti Keravan jälkeen.

Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla keskus välitti yli 123 000 tehtävää.

– Valtaosa tehtävistä välittyy terveydenhuollon ensihoitoyksiköille, toiseksi eniten poliisille ja kolmanneksi palo- ja pelastustoimelle. Sosiaalitoimen tehtävät ovat pienin ryhmä, mutta lisääntymään päin ja luonteeltaan haastavia, koska silloin tarvitaan useita viranomaisia, kertoo hätäkeskuksen apulaispäällikkö Sauli Jalonen.

Hätätäpuhelut kestävät keskimäärin 150 sekuntia, eli 2,5 minuuttia. Varsinkin kiireellisissä ensihoidon tehtävissä päivystäjä hälyttää apua jo puhelun aikana.

Hätäpuhelun keskimääräinen kesto on 150 sekuntia.

Kuopion hätäkeskuksen salihenkilöstön vahvuus on noin 90.  Hätäkeskuspäivystäjiä on 70, ylisalipäivystäjiä 12 ja vuoromestareita kuusi. Valtaosa päivystäjistä vastaanottaa hätäilmoituksia, lisäksi muutama työskentelee tehtäväseurannassa. Heidän vastuullaan on huolehtia viranomaisyhteistyöstä ja hälyttää tarvittaessa lisää yksiköitä kohteeseen.

Hätäkeskuslaitoksen tavoitteena on, että 97 prosenttiin hätäpuheluista vastataan 30 sekunnissa ja 92 prosenttiin alle kymmenessä sekunnissa.

Kuopion hätäkeskus on pärjännyt hyvin; ensimmäisen vuosipuoliskon aikana peräti 97:ään prosenttiin puheluista kyettiin vastaamaan alle kymmenessä sekunnissa ja 99 prosenttiin alle puolessa minuutissa. Näin siitäkin huolimatta, että päivystäjien määrää on vuosittain vähennetty.

– Tehokkuuden nousuun on vaikuttanut päivystäjille järjestetty sisäinen koulutus ja parantunut ammattitaitoa, sanoo Jalonen.

Myös salilogistiikkaan on kiinnitetty eritystä huomiota, eli vuoromestarit ohjaavat aiempaa jämäkämmin päivystäjien työskentelyä, puheluiden käsittelyä ja työn tauotusta.

– Lisäksi työvuorojen henkilöstövahvuudessa pyritään huomioimaan ruuhkahuiput ja sijoittamaan päivystäjiä viikonloppuiltoihin ja -öihin sekä juhlapyhiin ennustetun tarpeen mukaan, kertoo Jalonen.

Paikkatieto olennaisinta

Hätäkeskuspäivystäjän työ koostuu pääasiassa puheluihin vastaamisesta, tehtävien kirjaamisesta ja avun hälyttämisestä. Sitä varten päivystäjä kysyy soittajalta hyvinkin yksityiskohtaisesti, mitä on tapahtunut.

– Avunsaanti perustuu päivystäjän tekemään riskinarvioon. Sen mukaan tehdään kiireellisyysluokitus ja hälytetään apua kohteeseen, Jouni Lindqvist selittää.

Tyypillinen päiväajan puhelu tulee kotihoitajalta, joka arvelee, ettei yksinään asuva vanhus pärjää kotona vaan tarvitsee ambulanssin.

– Jos kyse ei ole sairauskohtauksesta, ei tehtävä ole kaikkein kiireellisin. Jos taas potilas on tajuton tai vaikuttaa hengettömältä, on tosi kiire. Hälytys menee jonon kärkeen ja samanaikaisesti päivystäjä antaa soittajalle elvytysohjeita.

Päivystäjän työ on vastuullista, kuormittavaa ja pakkotahtista.

Hankalia tilanteita tulee päivittäin – ja varsinkin viikonloppuvuoroissa, jolloin keskimäärin joka toinen soittaja on enemmän tai vähemmän päihtynyt.

– Tapahtumapaikan sijainti on olennainen tieto avunsaannin kannalta, eikä sitä ole aina helppo nyhtää soittajalta.

Onneksi tekniikka on tullut avuksi. Android-puhelimella soitettaessa paikkatieto välittyy automaattisesti hätäkeskukseen. Samoin soittamalla kännykkään ladatulla 112 Suomi -sovelluksella.

Vaikein ja samalla rohkein päätös, jonka päivystäjä joutuu toisinaan tekemään, on olla lähettämättä apua.

– Silloin pitää olla ehdottoman varma, että avuntarvitsija pääsee omin avuin hoitoon.

Vastuullista ja pakkotahtista

Jouni Lindqvist kahvitauolla
Kymmentuntiseen työvuoroon mahtuu ruokatauko sekä lyhyt kahvi- tai ulkoilutauko parin kolmen tunnin välein.

Päivystäjän työ on paitsi kuormittavaa ja vastuullista myös pakkotahtista, koska puheluiden määrään ei voi itse vaikuttaa. Kuormittavimpia ovat juhlapyhät ja viikonloput sekä kesät, jolloin henkilöstö on lomien takia niukin.

– Arkisin puhelujen välillä saattaa olla viiden, jopa kymmenen minuutin tauko. Silloin ehtii viimeistellä edellisen puhelun tehtävälapun tai räplätä kännykkää. Jotkut päivystäjät kutovat sukkia. Viime vuonna niitä lahjoitettiin yli 500 paria Lastenklinikalle, kertoo Lindqvist.

Raskaimpia ovat Lindqvistin mielestä 12-tuntiset, aamuseitsemästä iltaseitsemään kestävät vuorot. Näitä ”koko päivä pilalla” -työvuoroja osuu kohdalle vain harvoin.

Kotimatkalla polkupyörän selässä työasiat pyyhkiytyvät mielestä.

– Varsinkin pidemmän matkan takaa töissä käyvät päivystäjät suosivat 12 tunnin työrupeamaa, mutta minä tykkään kymmenen tunnin vuoroista. Kolmen viikon tasoittumisjaksolla kokonaistyöaika on kuitenkin sama.

Jouni Lindqvist pyörän selässä
Jouni Lindqvist taittaa seitsemän kiklometrin työmatkan maastopyörällä ympäri vuoden.

Työasiat pyyhkiytyvät Lindqvistin mielestä viimeistään silloin, kun hän nousee työvuoron päätteeksi maastopyörän selkään ja polkee seitsemän kilometrin kotimatkan.

– Nuorempana saattoi jäädä pohtimaan, ehtikö apu ajoissa. Enää sitä ei mieti, koska jälkikäteen asiaan ei voi mitenkään vaikuttaa.

Palkitsevinta on, kun voi kiireellisissä hätätilanteissa auttaa.

– Se motivoi ja auttaa jaksamaan myös ne työhän kuuluvat raskaat ja vähemmän mukavat asiat.

Niihin vähemmän mukaviin kuuluvat esimerkiksi perheväkivaltatilanteet, joista tulee ilmoituksia lähes joka työvuorossa.