14.1.2021

Nämä miehet varmistavat, että sähkökatkot jäävät mahdollisimman lyhyiksi: Työssä säällä kuin säällä

”Epäreilua, sä saat leikkiä mudassa joka päivä”, Leo Holmlundin veljenpoika tokaisi sedälleen. Vaikka toisinaan pääsee myös kiipeilemään, on sähköverkkoasentajan työssä leikki kaukana.

Saappaat uppoavat lähes polvia myöten märkään saviseen peltoon, kun SEU:n sähköverkkoasentaja Leo Holmlund yrittää kaikin voimin kiskoa katkaistun kaapelin päätä maan pinnalle.

Mutta ei, ei se liikahda käsipelillä tuumaakaan. Eikä toimi myöskään kikka kakkonen: liinojen ja taljan kiinnittäminen kaapeliin ja rivakka veto pakettiauton avustamana. Auton moottori huutaa, mutta kaapeli vain jumittaa savessa.

Vantaan Keimolassa tuntuu olevan harvinaisen tiivis maaperä. Holmlundin työpari Jorma Heino puistelee päätään.

– Nyt ei auta muu kuin kutsua kaivinkone paikalle, työmaan kärkimies Holmlund toteaa tyynesti, riisuu työhanskat ja ottaa puhelimen kouraan.

Johdot suojaan

Tapani, Aapeli, Asta ja Mauri sekä viimeisimpänä marraskuinen Liisa. Siinä nimilistaa surullisen kuuluisista myrskyistä, joiden mukanaan tuomat lumimyräkät ja ukkospuuskat ovat katkoneet sähköjä vuosien varrella kymmeniltä tuhansilta talouksilta. Toisinaan ilman sähköjä värjötellään jopa usean vuorokauden ajan. 

Vuonna 2013 voimaan astunut sähkömarkkinalaki velvoitti sähkönsiirtoyhtiöitä parantamaan sähkönjakelun toimitusvarmuutta. Kaupunkialueilla sähkökatkojen edellytetään kestävän alle kuusi tuntia ja haja-asutusalueilla alle 36 tuntia.

Sähkötolppiin tarvitsee jatkossa kiivetä entistä harvemmin, kun ilmajohdot kaapeloidaan maan alle.

Häiriötilanteita pyritään vähentämään ennen muuta siirtämällä perinteisiä ilmajohtoja kulkemaan maan alla, jolloin myrskytuulten kaatamat tai lumikuormien taivuttamat puut eivät vaikuta sähkönjakeluun. 

Tätä ennakoivaa ja sähkökatkojen vähentämiseen tähtäävää työtä urakoivat Vantaalla Holmlund ja Heino.

Vanhan ilmajohtoverkon purkamisessa ollaan Vantaalla jo melko pitkällä. Kun urakka valmistuu, yli 95 prosenttia kaupungin sähköverkosta kulkee säiltä suojassa maan alla.

Tahdistettu työ

Palataan työmaalle ja siihen tiukassa olevaan kaapelin. Hetken odottelun jälkeen kaivinkone jyristää paikalle. Ongelma hoituukin isolla työkoneella melko sujuvasti. Ennakoimaton ja ylimääräinen työvaihe lisää silti todennäköisesti työpäivän kestoa loppupäästä.

Aikataulut ja työnvaiheistus on pitänyt suunnitella etukäteen tarkasti, koska sähköverkostojen rakentaminen on useamman tahon yhteistyötä. Tässä Vantaan kohteessa on sovitettava yhteen kolmen eri tekijän aikataulut: SEU:n eli Suomen Energia-Urakointi Oy:n, Vantaan Energian sekä alihankintana toimivan kaivuriyrityksen.

Sähköverkkotyöt ovat monen eri tekijän summa, aikataulut ja työn rytmitys pitää saada mahdollisimman sujuviksi.

– Jos meidän työmme alkaa mistä tahansa syystä tökkiä ja kaivurit ovat paljon edellä, niin monttuja on valmiiksi avattuna turhan paljon, Holmlund kertoo.

Se puolestaan tarkoittaa tiedusteluja, että mikä mättää, kun kuopat ovat auki päivätolkulla. Hommat pitää saada rytmitettyä niin, että ne etenevät tahdissa.

Sähkötöitä laajalla ja pitkällä skaalalla

Vantaan puolentoista vuoden loppu-urakkaan JHL:läiset Leo Holmlund ja Jorma Heino siirtyivät tänä syksynä. Tutuiksi he olivat tulleet jo aiemmin työskenneltyään samassa tiimissä ja samoilla työmailla Helsingin puolella. Holmlund, 38, on ollut alalla hieman vajaat kymmenen vuotta ja Heino, 59, puolestaan koko työuransa.

– Helsingin sähköverkkojen kimpussa ehdin olla ”vasta” 39 vuotta. Työ oli siellä samankaltaista kuin täällä Vantaalla, tosin enemmän oli asfalttia jalkojen alla, Heino kertoo ja osoittaa nyt niin mutaisia saappaita.

Kaksikolla on kokemusta monenlaisista sähkötöistä. Ansioluettelosta löytyy muuntamorakentamista ja -saneerauksia, sähköverkkojen, katuvalojen, liikennevalojen, puhelinkaapeleiden sekä erilaisten mittareiden asentamista.

Sekä Holmlund että Heino ovat tehneet lisäksi päivystystyötä. Eli he ovat olleet valmiina singahtamaan paikalle, kun on tarvittu asiantuntijaa sähkökatkojen korjaamiseksi.

– Porukan kesken on hyvä henki. Sen huomaa siitä, että firmassa on pitkiä työsuhteita.

– Päivystin Helsingin verkkoa yli 30 vuotta, ja se saa riittää yhdelle ihmiselle. Nyt ne hommat on osaltani loppu, Heino toteaa.

Holmlund kertoo, että päivystyslisät toivat kyllä mukavan lisän tilinauhan loppusummaan, mutta hänkin päivystää enää vain kerran viikossa.

– Eipä tarvitse olla koko ajan valmiudessa. Nukkuminen on rauhallisempaa ja pystyn suunnittelemaan omat menot paremmin. 

Uutta verta kehiin

Sähköasentajan työ – etenkin ulkohommissa – on äärimmäisen fyysistä. Työergonomiaan on onneksi vuosien varrella kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Silti monella pitkän uran tehneellä sähkömiehellä löytyy jos jonkinmoista kremppaa.

– Työssä vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa, ja on tosi tärkeää, että oppii alusta asti oikeat työasennot, Holmlund korostaa.

Hän jatkaa, että selkä- ja muut tukielinvaivat ovat valitettavan tuttuja etenkin ikääntyneemmillä konkareilla. Heinolla on asiasta omaakin kokemusta.

– Etenkin polvet olivat tosi lujilla, kun aiemmin joutui sähkötolpissa työskentelemään monta tuntia päivässä. Onneksi se työ on vähentynyt huomattavasti.

SEU:n sähköasentajien keski-ikä on melko korkea, ja aika moni tekee työtään kevennettynä juuri kropan kulumisen vuoksi. Holmlundin toiveena on, että alalle saataisiin houkuteltua myös nykyistä nuorempaa väkeä. Alkupalkkaus on ihan kohtuullinen, ja sen voisi kuvitella toimivan yhtenä vetovoimatekijänä.

– Työssä ihan parasta on ulkoilma. Eipä tarvitse kärsiä homeongelmista.

Holmlundia ihmetyttää, kuinka moni nuori asentaja ei syystä tai toisesta halua työskennellä ulkona. Siistit sisätyöt vetävät puoleensa.

– Kun omasta mielestäni tässä työssä parasta on just se, että saa olla ulkoilmassa. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni missään pölyisessä kellarissa, koska kärsin lievästä homeallergiasta. Olenkin vähän niin kuin meidän firman ikioma homekoira, Holmlund toteaa.

Uutta verta alalle kaivataan, varamiesreserviä ei juuri ole. Sellaista tarvittaisiin. Tosinaan hyvin pikaisestikin, kuten haastattelupäivänä.

Töitä pitää toisinaan järjestellä uusiksi ihan lennosta. Silloin kärkimies Leo Holmlund tarttuu luuriin vaikka kesken kaapeliasennuksen.

Ensin tuli mutka matkaan jumittuneen kaapelin kanssa. Eikä aikaakaan, kun kärkimies Holmlund saa puhelun toisesta työkohteesta. Siellä on asentajan koronavilkku hälyttänyt. Kaksi miestä karanteeniin ja poissa vahvuudesta ainakin kymmenen päivän ajan.

Holmlund alkaa kiireesti selvittää, miten asiassa edetään ja kuinka mahdollinen altistus vaikuttaa ennalta suunniteltujen töiden etenemiseen.

– Ainakaan tälle päivälle ei saada lisävoimia. Tosi huonosti on porukkaa mistään irrottaa. Mutta kyllä tästäkin selvitään, Leo Holmlund sanoo ja hörppää nopeasti taukokahvin loppuun ja tarttuu toimeen.