Näyttelijä Christoffer Strandberg on tehnyt rakettimaisen nousun suomalaiselle viihdetaivaalle, jossa häntä kannattelevat muutto juurille, luonto ja rakkaan mummin henkinen perintö.
Lauantaina 20. lokakuuta vuonna 2018 näyttelijä Christoffer Strandberg valloitti ensi kertaa suomalaisten olohuoneet. Hänen Putous-hahmonsa oli laittoman hersyvä, epäilyttävän mukava ja rikollisen tyylikäs Barbi de Voro.
– Julkisuus iski heti: kaupassa limsahyllyjen välissä pikkutyttö tuli varoittamaan poliisista. Ensin en tajunnut ollenkaan, mietin vain, etten ole tehnyt mitään pahaa. Seuraavaksi kassalla äiti pyysi kuittiin nimmaria lapsille, jotka piileksivät pylvään takana.
Putous oli 12-vuotiaan Christofferin unelman jatkumo.
– Jo tuolloin päätin tulla näyttelijäksi. Olin esiintynyt kesäteatterissa Siuntiossa jo 9-vuotiaasta asti. Ensin se oli pelkkä harrastus. Sai riehua nuorisoseuran lukaalissa kavereiden kanssa. Aloin kuitenkin viihtyä näyttämöllä, ja yleisökin tuntui tykkäävän. Unelma muuttui intohimoksi ja lopulta työksi ja monimuotoiseksi tekemiseksi.
Vaikka haave vaihtui ammatiksi, on intohimo alaan säilynyt. Sitä ruokkii positiivinen asenne elämään.
Esikuvana mummi
Positiivisuudesta Strandberg kiittää kasvatustaan ja ennen kaikkea äitiään. Toinen rakas ihminen oli mummi, jolta hän kertoo oppineensa lämpöä, pyyteettömyyttä ja avoimuutta.
– Kävin mummin luona lataamassa akkuja hänen läsnäolostaan. Hän oli esikuvani ja voimani. Tapasin puolisoni ja menetin mummini saman vuorokauden aikana. Oli outoa, kun rinnakkain olivat pähkähullu rakastuminen ja syvä suru.
Strandberg puolisoineen muutti juurilleen Siuntioon kolmisen vuotta sitten.
– Paluu kotikulmille tuntui hyvältä kymmenen vuoden Helsingissä asumisen jälkeen. En halua olla jöröjukka keskellä metsää, tykkään, että on naapureita, joita voi moikata. Mutta kyllä minusta on tullut hiukan maaseudun ja luonnon lähettiläs. Luonto ja juurilla oleminen vaikuttavat hyvinvointiin.
Vuoden siuntiolaiseksi valittu Strandberg haluaisikin Suomen kehittyvän niin, ettei kaikkien tarvitse asua ahtaasti kaupunkien humussa.
– On terveellistä tuntea itsensä pieneksi meren äärellä.
– Kansakunnan hyvinvointi voi kimmota myös toisenlaisista lähtökohdista.
Strandberg näyttää ranteestaan äiti ja tytär -faneiltaan lahjaksi saamaansa korua, jossa on sanat Sjundeå, skärgård ja hav eli Siuntio, saaristo ja meri.
– Meri on mielenterveyteni perusta, tarvitsen sitä. On terveellistä tuntea itsensä pieneksi seisoessaan meren äärellä. Kun oma arki on kiireinen, ja kuvittelee sen tärkeäksi, huomaakin, että on ihan mitätön tyyppi kaikkeuden keskellä.
Suosiostaan huolimatta Strandbergissä on siis aimo annos vaatimattomuutta.
Työtarjouksia ropisee
Putouksessa Strandberg saavutti suomenkielisten suosion. Ruotsia taitaville hän oli tuttu jo entuudestaan. Ruotsinkielisellä linjalla Teatterikorkeakoulussa opiskellut nuorimies sai jo ennen valmistumistaan työtarjouksen Teatteri Viiruksesta.
– Kirjoitin, ohjasin ja näyttelin. Viiruksessa vierähti 2,5 vuotta, ja kiertelimme esityksen kanssa liki kaikki suomenruotsalaiset kunnat läpi. Tuolloin vahvistui se, että haluan olla osa prosessia eli myös käsikirjoittaa ja ohjata.
Osaksi prosessia Strandberg ylsi jo kymmenvuotiaana, kun hän esitti Punahilkassa jänistä. Hän ehdotti, että jäniksellä voisi olla heinänuha. Läpi meni.
– Tykkään luoda itse olosuhteet esiintymiselle.
Lisäksi kun lentokoneessa istuu oikean ihmisen viereen, voi saada työtarjouksen. Strandbergia pyydettiin juontamaan Yle X3M -aamulähetyksiä, mutta kello neljältä herääminen ei ollut ihan haaveissa. Aamuankkurina hän viihtyi puolitoista vuotta, ja kuulijat saivat osan juontajan imitaatiotaidoista.
– Minusta tuli omanikäinen, ja sain tehdä nuorille sisältöjä. Ylellä tein myös somesisältöjä Areenaan samalla, kun keikkailin, imitoin, käsikirjoitin ja tein teatteria. Työtahti on ollut alusta asti sama. Alussa oli enemmän kaikkea, nytkin töitä on hirveästi, mutta voin paremmin keskittyä.
Strandbergin mukaan kaksikielisyydestä on hyötyä, koska työmahdollisuuksia tulee enemmän. Keikalla yritysmaailmassa on tarvittu myös englantia.
Katso video Christoffer Strandbergin ikimuistoisista bileistä.
Inhimillisyyttä maailmaan
Nuoriin Strandberg on ollut lähemmässäkin kosketuksessa kuin vain eetterin välityksellä. Hän vierailee kouluissa kannustamassa nuoria uskaltamaan, hyväksymään itsensä ja luottamaan muihin.
– Haluan edistää inhimillisyyttä ja valaa uskoa nuoriin.
Strandberg on puhunut avoimesti puolisostaan Janne Strandbergista. Muutoinkin hän haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Julkisuus tuo vaikutusvaltaa. Vaikka Christoffer Strandberg on monen silmissä noussut niin seksuaali- kuin kielivähemmistöjen edustajaksi, hänelle yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei tarkoita nousemista barrikadeille.
– En ole kiinnostava ihminen, mutta toivottavasti työni kiinnostaa.
– Tietysti voisin pysyä mysteerinä, mutta jos pikkuisen antaa yksityiselämästään, ei ole niin paljon urkittavaa. En ole kiinnostava ihminen, mutta toivottavasti työni kiinnostaa.
Työstään Strandberg on saanut lähinnä myönteistä palautetta. Muutaman kerran hän on tosin joutunut ihmettelemään, kuinka luovasti ihmiset osaavat olla ilkeitä. Hän myöntää, että sosiaalisen median lynkkauskulttuuri ahdistaa ja tuo mielipahaa.
– Jos sanoo jotain typerää, aina voi pyytää anteeksi. Haluan ajatella, että niin positiivinen kuin negatiivinen palaute johtuu siitä mitä teen, ei minusta. Eli mitä annan, saan myös takaisin. Olen positiivinen ja suhtaudun samoin muihin ihmisiin.
Uskottavuus tärkeintä
Strandberg toteaa olevansa intuitiivinen mutta määrätietoinen. Oudosti haaveet ovat muuttuneet todeksi: Putous toteutui ja Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailukin.
– Ylellä aloin jo kaivata haasteita näyttelijänä.
Koekuvausten jälkeen Putous tuli kuin salama taivaalta, ja samaan aikaan alkoi Kinky Boots -musikaali Kaupunginteatterissa.
– On ihanaa olla välillä vähän hirveä ja itsekäs.
Sittemmin Putous-hahmoja on kertynyt kaksi lisää, Nöpö-Felix ja Salon Seija. Hahmot syntyvät joko pitkän pohdinnan tai hetkellisen oivalluksen tuloksena. Näyttelijä tunnustautuu tarkkailijaksi – ympäriltä voi napata aineksia. Salon Seijassa hän kertoo toteuttaneensa omia pimeitä puoliaan.
– On ihanaa olla välillä vähän hirveä ja itsekäs.
Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelma sopi näyttelijälle, joka on aina haaveillut tanssimisesta.
– Pääsin pois omalta mukavuusalueeltani tanssimaan paritanssia ammattilaisen kanssa. Jutta Heleniuksesta tuli sielunystäväni. En mennyt voittamaan kilpailua vaan itseni.
Tekeepä mitä hyvänsä Strandbergin mukaan tärkeintä on olla uskottava tai ainakin antaa illuusio siitä. Hahmo tai rooli on yleensä kehollisella tasolla ja kiinnittyy rekvisiittaan. Kun näyttelijä ajaa töistä kotiinsa, Nöpö-Felix hampaineen ei seuraa mukana.
Komiikkaa kontekstissa
Strandberg luotti etukäteen siihen, että Putous sujuu hyvin. Improvisaatio antoi työkaluja selviytymiseen.
– Vahvuuteni ja taitoni on se, että voin olla hetken ilmassa ja tiedän laskeutuvani maanpinnalle. Olen aina ollut heittäytyjä ja halukas hyppäämään uuteen. En olettanut onnistuvani, mutta luotin siihen.
– Ennakkoluulot sulavat huumorilla, ja sen avulla pääsee ihmisten sydämiin.
Näyttelijä toteaa olleensa lapsena epävarma, ja selviytymiskeinona olivat äänekkyys, vitsailu ja itseironia. Huumori kimpoaa vuosien takaa.
– Ennakkoluulot sulavat huumorilla, ja sen avulla pääsee ihmisten sydämiin. Huumori on myös loistava tapa käsitellä yhteiskunnallisia asioita ja herättää keskustelua. Nauru sinänsä on arvo, joka on universaalia ja yhdistää ihmisiä.
Strandbergin mukaan kaikesta voi tehdä komiikkaa, mutta konteksti ratkaisee. Perheohjelmassa pitää ymmärtää, että katsojissa on myös lapsia.
Korona kosketti
Koronavuosi on vaikuttanut jokaiseen, eikä Salon Seijakaan päässyt juoruilemaan yritystilaisuuksiin.
– Oli hyvä, että olin ollut niin monessa mukana, joten liki kuukauden totaalisen pysähdyksen jälkeen kaikki lähti taas rullaamaan. Touko- ja kesäkuussa töitä riitti, heinäkuussa pystyin lomailemaan.
Televisiotöihin korona ei ole vaikuttanut. Strandberg kiittelee tuotantoyhtiöitä, jotka ovat hoitaneet turvallisuusasiat kunnialla. Pikkujoulujuontoja ja yritysseminaareja taas on pystynyt hoitamaan etänä.
– En voi valittaa, mutta monet kollegat ovat pulassa. Huolestuttaa, miten poikkeusajasta selvitään. On silti hienoa, miten asiasta on otettu poliittista vastuuta.
Hän näkee viime vuodessa myös hyvää.
– Vuosi opetti, ettei itseään kannata peilata vain työn kautta. Maaseutu ja hyvät ihmissuhteet pitävät hengissä.