Michaël Fandi on nähnyt nuorisotyön kaikki puolet. Nyt ala on murroksessa, jonka keskellä monelta ammattilaiselta on Fandin mielestä unohtunut tärkein: nuori itse. Hänellä on ehdotus tilanteen korjaamiseksi.
Mitä nämä nuorisotalot oikein ovat, Michaël Fandi ihmetteli 2000-luvun puolenvälin tienoilla. Hän oli juuri muuttanut Ranskasta Suomeen ja aloittanut nuorisotyöntekijäksi valmistavat täydennysopinnot.
Ranskassa ei ollut vastaavaa systeemiä, jossa nuoret tulivat tiloihin tekemään, mitä mieleen juolahti. Fandi mietti, miksi paikalla olevat nuorisotyöntekijät eivät aina ottaneet nuoriin järin aktiivisesti kontaktia.
– Päähäni ei mahtunut tämä idea. Että on iso olohuone, jossa nuoret saavat käyttäytyä melkein miten vain, kunhan kukaan ei loukkaannu tai puhu rumasti, kuvailee Fandi, 47.
Pikkuhiljaa hän ymmärsi, että monelle nuorelle on tärkeää päästä tilaan, jossa voi vaikka vain katsella leffaa kavereiden kanssa. Kaikki eivät tarvitse selkeää ohjausta. Fandin mielestä nuorisotyö ei kuitenkaan saisi lähteä siitä, että tarvetta ei ole.
Taustalla voi olla ääneenlausumaton syy. Se jää piiloon, ellei kukaan kysy: mikä sai sinut tulemaan tänne?
Fandin uran aikana nuorison tilanne ja tarpeet ovat muuttuneet. Hänestä nuorisotyö yrittää joissakin tilanteissa vastata uusiin haasteisiin vanhoilla keinoilla. Osa ammattilaisista haluaa tehdä itsensä näkymättömäksi. Silloin unohtuu tärkein – mitä nuori tästä saa.
– Onko nuoren kanssa käyty keskustelua, mitä hän saa siitä, että on täällä meidän kanssamme? Onko ohjaaja osa ryhmää, vai istuuko hän ulkopuolisena tiskin takana ja keittää kahvia?
Fandin mielestä ohjaajan on tärkeää olla aktiivinen. Hänellä onkin nyt ehdotus. Jokainen nuorisotyöntekijä voisi nuoreen tutustuttuaan kysyä, mikä saa hänet tulemaan paikalle.
Muistutus nuorisotyöntekijälle: Nuori on muutakin kuin nuori
Michaël Fandi istuu Monikulttuurikeskus Glorian Persian-huoneessa Jyväskylässä. Hän aloitti täällä syksyn alussa yhteisöohjaajana. Gloria toimii muun muassa monikulttuurisena nuorisotilana, jossa kävijät osallistuvat aktiivisesti vaikkapa keskustelu- ja peli-iltoihin sekä käsityö- ja kieliryhmiin.
JHL:läinen Fandi on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja ja yhteisöpedagogi. Hän on tehnyt nuorisotyötä melkein 30 vuotta, ensin Ranskassa ja sitten Suomessa muun muassa lastensuojelussa, setlementissä, kouluissa ja viimeksi Laukaan perhekeskuksessa.
Hän on työskennellyt niin pikkulasten ja nuorten isien kuin Suomeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa.
– Onko ohjaaja osa ryhmää, vai istuuko hän ulkopuolisena tiskin takana ja keittää kahvia?
Jo Fandin ammattinimike kertoo alan murroksesta – siitä puuttuu sana nuoriso. Gloriassa kävijöitä kohdellaan yhteisön jäseninä ja yksilöinä enemmän kuin ikänsä edustajina.
– Nuorisotyö ei ole poistunut meidän talosta, mutta nyt mietitään, että nuoruus sisältyy isompaan kokonaisuuteen. Ikä on yksi asia, ja sen ympärillä on isompia palloja: perhe, yhteiskunta, kieliryhmä.
Nuorisotyön tehtävä on ehkäistä ongelmia ennalta ja antaa nuorelle tilaa kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Fandin mielestä etsivä nuorisotyö ja sosiaalipalvelut tavoittavat pääosin vaikeuksiin jo joutuneita.
Oletus on siis, että kaikki on hyvin tai on jo korjaussarjan aika. Väliltä ei löydy riittävästi vaihtoehtoja.
– Nykyinen tapa kohdata nuori ei ole minusta kovin usein ennaltaehkäisevä.
Nuorisotyö vaatii herkkyyttä nuoren identiteetille
Michaël Fandin mielestä nuorisotyöstä uupuvat yhteiset toimintatavat. Työ on erilaista koulussa kuin vaikkapa seurakunnassa, ja monipuolinen toiminta ja erityyppiset ammattilaiset ovatkin hyvä asia.
Nuorten pitäisi kuitenkin voida luottaa siihen, että saavat arvostavaa kohtelua keneltä tahansa.
Fandi painottaa, että moni kasvatusalan ammattilainen tekee hienoa työtä niin sisätiloissa kuin kentillä. Toimintatavat ovat kuitenkin liikaa kiinni yksilöistä. Jos ammattilainen ei itse ole avoin esimerkiksi monimuotoisuudelle, hän voi pahimmillaan suhtautua passiivisesti syrjintään, jota sateenkaari- tai etniseen vähemmistöön kuuluva nuori kohtaa.
Koulussa nuori ei esimerkiksi pääse osallistumaan tansseihin, koska kertoo, ettei ole poika eikä tyttö.
– Pitää omaksua uusia valmiuksia. Kouluissa ja nuorisotiloissa tytötellään tai pojitellaan nuoria, jotka eivät määrittele itseään niin. Nuoren täytyy saada olla sellainen kuin on.
Kaikkea ei tarvitse tietää. Tärkeintä on osata kehittyä. Fandi kokee, että vähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat opettaneet häntä.
– On tosi terveellistä olla joskus hämmentynyt. Ja osata pysyä hiljaa ja kuunnella. Myös nuori voi kouluttaa aikuista ammattilaista.
Nuorisotyön ammattilaisella on valta ja vastuu
Gloriassa Fandi on tekemisissä lähinnä täysi-ikäisten ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Samaistumispintaa luo hänen oma taustansa. Hän muutti Suomeen Ranskasta 19 vuotta sitten ja on kulkenut osin samaa polkua kuin moni tämän päivän maahanmuuttajanuori.
Nyt hän kiertää eriasteisissa kouluissa yhdenvertaisuuden ja monikulttuurisuuden asiantuntijana. Viesti ammattilaisille on, että näiden toiminta voi ratkaista, millaisia mahdollisuuksia nuori saa.
– Edellisellä viikolla kerroin yliopistolla liikunnanopettajille: voitte toiminnallanne pilata nuoren suunnitelmat, motivaation ja uskon itseen, mutta myös rohkaista nuorta, joka ei ole varma itsestään. Teillä on tosi paljon valtaa eli vastuuta myös.
– Nuorelle pitäisi antaa merkki, että olen sinua varten, anna tulla.
Monet maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat kertoneet hänelle, kuinka opinto-ohjaaja ei ole antanut heidän hakea unelmapaikkoihinsa vaan sanonut, etteivät nämä niissä pärjää kuitenkaan. Heitä pusketaan esimerkiksi hoiva-aloille, olivat omat haaveet mitä vain.
Yksikin tällainen tapaus on liikaa, Fandi huomauttaa.
– Tosi fiksuja nuoria, joiden pääsyä eteenpäin opettaja tai opo vaikeuttaa tai estää.
Oma persoona rohkeasti peliin
Michaël Fandilla on vielä yksi pyyntö. Hänestä nuorisotyöntekijöiden tulisi asennoitua uudella tavalla siihen, kuinka paljon antavat itsestään nuorelle. Kun nuoreen pitää liikaa etäisyyttä, ei ehkä tavoita todellista syytä avun tarpeeseen.
Fandi kasvoi teini-ikäiseksi suurkaupunki Lyonissa. Hän kuvailee lähtökohtiaan haastaviksi. Se antoi hänelle valmiudet nuorisotyöhön, eikä hän arastele laittaa itseään likoon.
Hänestä se, että aikuinen ammattilainen on mahdollisimman etäinen oman turvallisuutensa vuoksi, vie myös äärimmäisyyksiin.
– Loppujen lopuksi ei anneta mitään, mihin nuori voisi tarttua kiinni.
Nuoriso-ohjaaja ei voi kutsua nuorta kotiin tai mökille, mutta Fandin mielestä moni pelkää turhaan kertoa kotipaikan tai perhetilanteen tyyppisiä perusfaktoja. Fandi asuu Jyväskylässä ja on 9-, 16- ja 18-vuotiaiden lasten isä. Sen kertominen ei vaaranna mitään.
Nykyään esimerkiksi lastensuojelussa nuorilla on omaohjaajat. Fandi haluaisi, että joka ikinen nuoren kanssa toimiva olisi juuri tälle se oma ohjaaja.
– Nuorelle pitäisi antaa merkki, että olen sinua varten, anna tulla.
Valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen s. 1975 – k. 2023. Muistoa kunnioittaen, Motiivin toimitus