Osa työnantajista muistaa henkilöstöä joululahjoilla. Skaala ulottuu upeista kulttuurielämyksistä ilmaisiin lounaisiin. Nyt JHL:n jäsenet eri aloilta raottavat pomoilta saamiaan joulupaketteja.
Taas on se aika vuodesta, kun työnantajat muistavat henkilöstöä vuoden ahkeroinnista – jos muistavat.
– Viime vuosien trendi näyttää olevan, että entistä harvemmat työnantajat antavat työntekijöille jonkinlaisen joululahjan. Tuntuu, että etenkin julkisella puolella lahjojen antaminen on jäänyt, sanoo ammattialatoiminnan asiantuntija Sami Haapakoski ammattiliitto JHL:stä.
Taustalla vaikuttaa todennäköisesti ainakin osin taloudellinen tilanne. Monella hyvinvointialueella ja yksityisissä yrityksissäkin on käyty syksyn mittaan yt-neuvotteluita. Lahjojen antaminen voisi tuntua sopimattomalta, kun samaan aikaan vähennetään väkeä.
Lue lisää: 10 vinkkiä, joilla sinustakin tulee loistava Joulupukki
Haapakosken mukaan työntekijöiden kiittäminen ja jonkinlainen muistaminen on kuitenkin tärkeää. Muistamisen ei tarvitse välttämättä olla rahallisesti kovin arvokas.
– Esimerkiksi yhteinen joulupuurohetki, joululounas tai kahvi tuo jotain valoa synkkyyteen ja tähdentää sitä, että henkilöstö ja heidän tekemänsä työ on arvokasta. Tällainen muistaminen lisää työviihtyvyyttä ja pitovoimaa, Haapakoski toteaa.
Kun joulukortti pitää tulostaa itse
Liiallinen pihistely voi olla loukkaavaa. Joidenkin hyvinvointialueiden työntekijät saivat joulukortit, jotka heidän piti itse tulostaa.
Haapakosken mukaan tulostettavat kortit voi tulkita kettuiluksi. Tämänkö arvoista on vuoden ahertaminen ollut?
Arvokaskin lahja voi mennä pieleen. Urheiluvälineet voivat tuntua holhoamiselta. Joulukinkku ei sovi vegaanille eikä alkoholi absolutistille.
– Alkoholin antaminen tuntuu nykypäivänä aika vieraalta. Koskaan ei voi tietää, millainen suhde ihmisillä on alkoholiin. Onneksi tämä tapa on vähitellen jäänyt.
Varman päälle pelaava työnantaja antaa työntekijän itse valita lahjansa. Erilaiset lahjakortit ja vapaavalintaiset lahjat tietyllä summalla verkkokaupasta ovat viime aikoina lisääntyneet.
Monella JHL:läisellä alalla myös asiakkaat muistavat työntekijöitä. Esimerkiksi päiväkotien väki saa perheiltä pieniä paketteja.
– Tässä olisi hyvä muistaa tasapuolisuus. Lahja pitäisi osoittaa koko työyhteisölle, ei vain jollekin työntekijälle. Esimerkiksi itse tehdyt leivonnaiset tai suklaarasiat voivat lämmittää koko porukan mieltä, Haapakoski huomauttaa.
Yhteinen tekeminen ilahduttaa
Ritva Koponen, ruokapalvelutyöntekijä, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, Päijät-Hämeen Ateriapalvelut, Lahti:
– Päijät-Hämeen Ateriapalveluissa työskennellessäni olen saanut työnantajaltani joka joulu joko aineellisen tai aineettoman lahjan.
Tänä vuonna meillä oli yksityisnäytös Wicked-elokuvaan. Näytöksessä oli tarjolla poppareita ja kuohuviiniä. Viime vuonna kävimme katsomassa huumoriryhmä Kummelia.
Minusta tällaiset koko porukan yhteiset kokoontumiset ovat kivoja ja tärkeitä. Meidän toimipisteemme ovat niin hajallaan, ettei tule muuten nähtyä. Päiväkotien ja koulujen keittiöt ovat ympäri Lahtea.
Aineellisista lahjoista mieluisimpia minulle ovat olleet Pentikin astiat. Ne ovat meillä kotona käytössä. Samoin herkkukori on ilahduttanut.
Lahjat tai yhteiset tapahtumat osoittavat, että työnantaja on halunnut muistaa meitä jollain tavalla. Kyllä se vaikuttaa työmotivaatioon.
– Sain lahjaksi viinipullon, vaikka en käytä alkoholia.
Lahjoja antaessa pitäisi kuitenkin vähän miettiä, mitä antaa.
Eräässä pienessä yrityksessä sain lahjaksi viinipullon, vaikka en käytä alkoholia. Koin, ettei työnantaja tuntenut minua ollenkaan.
Toinen ikävä lahja oli lahjakortti samaan ravintolaan, jossa olin töissä.
Ajoitusta pitäisi myös miettiä. Lopetin eräässä työpaikassa juuri ennen joulua, mutta en saanut lahjaa, vaan sen sai seuraajani, joka oli ollut vasta muutaman päivän töissä.
”Kiitos kuluneesta vuodesta!” luki lahjan mukana tulleessa kortissa.
Lue lisää: Minttu Markkanen pääsee jouluaamuna kotiin 24 tunnin työvuorosta
Lahjoitus hyväntekeväisyyteen lämmitti
Minna Impola, lastenhoitaja, Oulun kaupunki, Oulu:
– Oulun kaupunki tiedotti jo marraskuussa, että se ei jaa työntekijöille joululahjoja. Näin on ollut koko kolmen vuoden ajan, minkä olen kaupungilla työskennellyt.
Ainoa muistaminen on se, että saamme syödä päiväkodissa ilmaiseksi työpäivän aikana saman jouluaterian kuin lapsetkin. Muina päivinä maksamme lounaastamme.
Jonkinlainen kiitos vuoden päätteeksi olisi mukava, vaikkapa 10–20 euron lahjakortti. Meidän palkat ovat niin pienet, että tuonkin summan voisi käyttää jouluruokaostoksiin.
Aiemmin työskentelin 15 vuotta yksityisissä päiväkodeissa. Niissä lahja kuului joulunaikaan.
Yhtenä vuotena saimme joulupöytään puna- ja valkoviinipullot. Toisena saimme itse valita lahjan muutaman vaihtoehdon joukosta. Jos mieleistä ei löytynyt, sai lahjoittaa yrityksen rahoista pienen summan hyväntekeväisyyteen.
Lahjoittaminen oli aivan ihanaa.
– Saamme syödä ilmaiseksi saman jouluaterian kuin lapsetkin.
Joskus lahja on myös loukannut. Kerran sain jumppakepin ja kuminauhan. Tuntui, että eikö tämä raskas työ riitä, vaan työnantaja velvoittaa vielä työpäivän jälkeenkin jumppaamaan.
Itse kyllä liikun ilman patistamistakin. Poljen pyörällä töihin ja käyn uimassa.
Kaikkein paras kiitos ovat minusta perheiltä saadut muistamiset. On aivan ihanaa, jos lapsi tuo silmät loistaen itse vanhempiensa kanssa leipomiaan pipareita lahjaksi.
Karkkipussi sai nauramaan
Johanna Andersson, Kouvolan kaupungin hallintosihteeri ja JHL:n Tietotyö- ja hallinto -verkoston valtakunnallinen edustaja Kaakkois-Suomesta:
– Tänä vuonna Kouvolan kaupunki muistaa työntekijöitä joulupuurohetkellä. Kesällä kaupunki järjesti meille virkistysillan tanssilavalla, jossa esiintyi Virve Rosti ja Menneisyyden vangit.
Muistaminen on vaihdellut vähän vuosittain. Joskus saamme jotain, joskus emme. Kiitos voi tulla myös muulloin kuin jouluna.
Minusta parhain tapa kiittää henkilöstöä on yhteinen tekeminen. Vaikkapa teatteriesitys, yhteinen ruokailu tai sitten tuommoinen tanssilavakeikka.
Joku vuosi saimme joululahjaksi 80 gramman pussin kovia polka-karkkeja. Se vähän ihmetytti. Että miksi tämmöinen? Jälkikäteen lahja jopa nauratti.
Karkit olivat ihan hyvänmakuisia, ja kyllä se pussillinen tuli syötyä.
Muistamisen ei minusta tarvitse olla rahallisesti arvokas, mutta kannattaa miettiä, millaisen viestin lahja antaa. Joskus on parempi olla antamatta mitään.
Työnantajan ei kuulu antaa joululahjoja
Rami Hansen, mielenterveysohjaaja, luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, Esperi Care, Tampere:
– Joka vuosi olen jotain saanut Esperiltä lahjaksi. On tullut torkkupeittoa, reppua, kaulaliinaa, leffalippuja. Kaikkiin lahjoihin olen ollut tyytyväinen.
Minusta työnantajan ei kuitenkaan tarvitsisi antaa mitään lahjaa. Olen huomannut, että lahjoihin liittyy paljon jonkinlaista vertailua ja kilpailua. Osalle ihmisistä niistä on tullut jopa pahan mielen lähde.
Joka vuosi joku valittaa intrassa, miten huono joululahja tänäkin vuonna oli ja kertoilee, kuinka it-firmassa työskentelevä puoliso on saanut lahjaksi niin ja niin kalliin lahjan.
Uskon, että ihan asiallisista lahjoista valittaminen kumpuaa jostain. Onko työyhteisössä huono henki tai onko yksityiselämässä meneillään jotain raskasta?
Vaikka työnantaja ei lahjoja antaisikaan, niin jotenkin työntekijöitä pitää kuluneesta vuodesta kiittää. Ja kiitoksen pitäisi mieluusti olla henkilökohtainen.
Aivan upeaa olisi, jos pomo kirjoittaisi jokaiselle alaiselleen joulukorttiin kiitoksen jostain vuoden onnistumisesta. Se, jos mikä ilahduttaisi.