Oopperalaulajan työ ei ole pelkkää hohtoa ja juhlaa, vaan raakaa duunia, jossa ei ole varaa pettää odotuksia. – Yleisöä ei saa koskaan aliarvioida, toteaa laulaja Waltteri Torikka.
Maaliskuu 2020. Laulaja, baritoni Waltteri Torikka, 35, on Lontoossa hakemassa oppia laulunopettajaltaan Ryland Daviesilta. Tarkoituksena on jatkaa vielä New Yorkiin tapaamaan toista laulunopettajaa.
Suunnitelmat muuttuvat nopeasti, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kieltää koronaepidemian vuoksi matkustamisen Euroopasta Yhdysvaltoihin. Torikka palaa Suomeen ja ymmärtää nopeasti, että korona pilaa hänen keikkakalenterinsa kuukausiksi ja esiintymiset on tällä erää esiinnytty. On pakko hidastaa vauhtia satasesta lähes nollaan.
Laulujen sanat välittävät tunteita
Jo lapsena Waltteri Torikka rakasti esiintymistä. Kylään saapuneet vieraat eivät saaneet rauhaa, ennen kuin viisivuotias Waltteri oli saanut esiintyä. Repertuaarissa oli muun muassa Matin ja Tepon sekä Kikan lauluja. Pieni Waltteri svengasi jo kuin tuleva tähti, ja yleisö hurrasi lämpimästi.
Pieni Waltteri esitti lapsena Mattia ja Teppoa sekä Kikkaa.
Sama esiintymisvietti valtasi hänet myös tarhassa. Yhden tai kahden laulun jälkeen tarve oli tyydytetty ja loppupäivä sujui rauhallisesti.
– Uskon, että ilmensin jo tuolloin tulevaa uraani.
Musiikkiopinnot Torikka aloitti alle kouluikäisenä, ensin musiikkileikkikoulussa ja sitten pianotunneilla. Lukiossa mukaan tulivat myös laulutunnit. Ura olisi tässä vaiheessa voinut avautua myös klassisen musiikkimaailman ulkopuolelta: lukioaikainen Postiklubi-bändi nimittäin voitti Waltterin sanoittamalla laululla rocklyriikan SM-kilpailut ja esiintyi muun muassa Seinäjoen legendaarisen Provinssirockin lavalla.
Lukion jälkeen Torikka pääsi opiskelemaan kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiaan. Laulu veti kuitenkin puoleensa, ja viimeistään armeijassa uravalinta selkeni. Torikka siirtyi laulumusiikin osastolle.
– Musiikki on aina tuonut minulle voimaa, ja laulaminen on tuntunut omimmalta. Laulun kautta pystyn parhaiten välittämään tunteitani ja ajatuksiani; sanat ja tekstit tuovat musiikkiin ihan uuden ulottuvuuden – oli sitten kyse kevyestä tai klassisesta musiikista, Torikka pohtii.
Glamouria, silti raakaa työtä
Luciano Pavarotti, Jose Carreras. Maria Callas. Suuria diivoja ja glamouria, hohdokasta, jopa loisteliasta elämää.
– Klassisen laulajan työhön liittyy tiettyä juhlavuutta varsinkin silloin, kun saa pukea roolivaatteet ylle ja pääsee oopperan lavalle. En silti koe, että ammattini olisi glamouria, pikemminkin tosi raakaa duunia, Torikka kuvailee.
Hänen mukaansa laulaja ei tule ammatissaan koskaan valmiiksi – vuosienkin jälkeen on aina opittava uutta. Lisäksi oma instrumentti vaatii jatkuvaa huoltenpitoa. On laulettava paljon myös lavojen ulkopuolella, jotta ääni pysyy vireessä.
– Itselleni kaksinkertaisia haasteita tuo vielä se, että teen hyvin monenlaista musiikkia ja esiinnyn erityyppisillä areenoilla. Erityisesti klassisella puolella minun pitää yrittää olla vielä kaksi kertaa parempi kuin muut, jotta saan vakuutettua kaikki taidoistani. Olen koko ajan suurennuslasin alla.
Torikan ääniala on baritoni eli toiseksi matalin miesten ääniala matalan basson ja korkean tenorin välissä. Usein matalat miesäänet kypsyvät iän myötä – näin Torikka toteaa käyneen myös hänelle. Hän sanookin naurahtaen siirtyvänsä nyt 35-vuotiaana baritonien aikuisten sarjaan.
– Tähän asti olen ollut sellainen baby-baritoni, mutta nyt ääneni alkaa selkeästi jämäköitymään. Kuulostan pikku hiljaa isolta pojalta.
– Tähän asti olen ollut sellainen baby-baritoni, mutta nyt ääneni alkaa selkeästi jämäköitymään. Kuulostan pikku hiljaa isolta pojalta.
Äänenvärin jämäköityminen merkitsee myös uusien ja raskaampien roolien avautumista. Torikka korostaa, että siirtyminen pitää tehdä järkevästi ja vähitellen eikä kertarysäyksellä.
– Onneksi minunkaltaiseni matalan miesäänen ura voi kestää pitkään. Saatan hyvinkin laulaa vielä 60-, jopa 70-vuotiaana.
Esimerkiksi samaa äänialaa edustava Jorma Hynninen konsertoi edelleen liki 80-vuotiaana.
En tee mitään puolivillaisesti
Esiintymisten ja harjoittelun lisäksi myös omien esiintymisten myyminen on osa laulajan työtä. Torikka on toiminut yrittäjänä viisi vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen uusi rooli pitää hankkia erikseen. Konkreettisesta myyntityöstä vastaa kaksi erillistä keikkamyyjää, mutta jokaikinen esiintyminen on tärkeä käyntikortti.
– Tässä työssä on tärkeää verkostoitua ja ymmärtää, että ihmisten odotuksia ei saa pettää. Yhdessäkään esiintymisessä ei saa aliarvioida yleisöä. Keikat loppuvat nopeasti, jos yleisö ei ole enää kiinnostunut.
– Keikat loppuvat nopeasti, jos yleisö ei ole enää kiinnostunut.
Torikan mukaan häntä on urallaan kannatellut ja vienyt eteenpäin kunnianhimoinen suhtautuminen esiintymisiin.
– En koskaan tee mitään puolivillaisesti, oli paikkana sitten Hartwall-areena tai esimerkiksi jokin pienehkö lava. Jokainen tilaisuus on yhä arvokas.
Viihdepuolelta oma fanikunta
Vaikka klassinen musiikki on yhä Waltteri Torikan leipälaji, tunnetaan hänet Suomessa erityisesti vuoden 2015 Tähdet tähdet -televisio-ohjelman voitosta. Kilpailussa eri tyylilajeja edustavat laulajat heittäytyivät kokeilemaan itselleen vieraita tyylejä ja yleisö äänesti suosikkejaan jatkoon. Alusta lähtien Torikka oli yleisön suosiossa.
– Muistan, miten ensimmäisen jakson jälkeen olin kahvilassa kaverini kanssa. Minusta tuntui koko ajan, että minua tuijotettiin ja kysyinkin kaveriltani, roikkuuko poskestani joku piirakan pala. Kaverini totesi, että nyt olet Waltteri ollut televisiossa, sinut tunnistetaan.
Viihdeohjelman voitto laajensi Torikan ohjelmistoa ja toi mahdollisuuden levyttää Suomen suurimmalle levy-yhtiölle. Lisäksi se lähensi laulajaa yleisöönsä.
– Klassisessa musiikissa esiintyjän ja yleisön välinen suhde on etäisempi kuin viihdemusiikissa. Nyt konserttien yhteydessä ihmiset tulevat tervehtimään, antamaan palautetta ja kertomaan ajatuksiaan. Tämä välitön suora kontakti on ollut erittäin arvokasta.
Välitön kontakti yleisön kanssa on erittäin arvokas.
Torikan hekumoiva eläytyminen latinorytmeihin heti ohjelman ensimmäisessä jaksossa toi hänelle myös seksisymboliasemaa, ja hän villitsikin lantionliikkeillään erityisesti naiskatsojia. Torikkaa asia naurattaa.
– Itseäni tämä jaksaa huvittaa. Julkisuuden kanssa olen onneksi selvinnyt vähällä. Olen pyrkinyt olemaan artistinakin oma itseni. Jos olisin lähtenyt rakentamaan erityistä artisti-minää, voisi tilanne olla vaikeampi. Nyt ei tarvitse esittää mitään.
Torikka uskoo, että hänen voittonsa Tähdet tähdet -kisassa on omalta osaltaan tuonut uusia ihmisiä klassisiin konsertteihin ja ehkä jopa poistanut joitain klassiseen musiikkiin liittyviä stereotypioita. Tämän vuoksi hän itse pitää lähes kaikkien konserttiensa ohjelmistossa klassisen musiikin helmiä mukana.
– Ainakaan vielä kukaan ei ole valittanut konsertin jälkeen, miten kamalaa se oli. Pikemminkin ihmiset ovat kertoneet, kuinka jännittävää oli kuulla, kun ääni soi ihan uudella tavalla. Monilla on jonkinlainen henkinen kynnys kuunnella klassista musiikkia, jos sitä ei ole aiemmin kuullut. Toivottavasti voin omalta osaltani vaikuttaa tähän.
Lauluopissa Lontoossa
Klassisen ja viihdemusiikin yhdistäminen vaatii laulajalta kuitenkin paljon. Tämän vuoksi Torikka on käynyt neljä viime vuotta säännöllisesti Lontoossa lauluopissa. Hän itse ei usko, että olisi kyennyt kaikkeen mahdolliseen yksin.
– Vain harva ymmärtää, miten haastavaa on viihdemusiikkikiertueen jälkeen palauttaa asetukset klassiseen, esimerkiksi oopperan tyyliin. Tällöin vaaditaan paljon teknisiä valmiuksia, minkä lisäksi oma instrumentti tulee tuntea todella hyvin. On ollut todella tärkeää, että apunani on hyvä opettaja, jolla on hyvät korvat.
Siirtyminen viihdemusiikista klassiseen tyyliin vaatii laulajalta hyvää teknistä osaamista.
Torikka kertoo, että suurimmat tekniset erot klassisen ja niin sanotun viihdeklassisen välillä ovat fraseerauksessa sekä laulutekniikan keventämisessä. Fraseerausta on muun muassa rytmin, voimakkuuserojen ja muiden tulkintakeinojen käyttö.
Esimerkiksi oopperassa laulajan tulee tietää, miten oman instrumenttinsa saa soimaan niin, että 1 000–2 000 hengen yleisön edessäkin laulu kuuluu orkesterin yli.
– Viihdekonserteissa tämä ei ole niin tärkeää, vaan usein käytetään mikrofonia. Tällöin korostuvat toiset asiat – kuten esimerkiksi se, miten laulat mikrofoniin.
Shokissa koronasta
Waltteri Torikan tuleva kesä poikkeaa suuresti alkuperäisistä suunnitelmista. Kesäkuun alussa hänen piti tehdä ensiesiintymisensä Naantalin musiikkijuhlilla yhdessä Sinfonia Lahden kanssa. Heinäkuussa taas kalenterissa oli Savonlinnan oopperajuhlat sekä yksi Sevillan parturin päärooleista. Molemmat tapahtumat siirtyivät koronaviruksen vuosi.
Edelleen ohjelmistossa on elokuun lopussa kolme esitystä tanssitaiteilija Jorma Uotisen kanssa Helsingin Temppeliaukion kirkossa. Toteutuminen on vielä epävarmaa. Lisäksi syykaudelle on sovittu päärooli Kansallisoopperan Iloinen Leski -operetissa, mikäli kulttuurielämä jälleen pyörähtää käyntiin.
Myös haastattelu toteutetaan koronan vuoksi poikkeuksellisin keinoin – videoyhteyden välityksellä. Torikka istuu rennosti kotonaan keittiön pöydän ääressä ja vastailee kysymyksiin lounaaltaan. Laulajan hiukset ja parta ovat normaalia pidemmät. Vaikka hän nauraa juttelun lomassa usein, nopeasti käy selväksi, että koronan aiheuttama tilanne on ollut hänelle shokki.
– Tuntuu siltä, kuin olisin jäänyt työttömäksi. Melkein puolen vuoden työt ovat pyyhkiytyneet pois – ja saattaa olla, että jopa tätäkin enemmän. Kenelle tahansa on iso kolaus, jos puolen vuoden palkka viedään yhtäkkiä pois.
Korona opetti nöyryyttä
Voimaa Torikka sanoo saavansa ulkoilusta rakkaan villakoira-Caruson kanssa.
– Olin ajatellut, että harjoittelisin tänä aikana paljon, mutta olenkin ollut vähän lamaantunut. Toisaalta on tehnyt hyvää, että ääneni on saanut levätä, koska viime vuodet olen laulanut tosi paljon.
– Olen nauttinut keväästä ja luonnossa oleminen on ollut voimaannuttavaa. Olen nähnyt ystäviäni etäyhteyksillä ja olemme ulkoilleetkin turvavälit huomioiden.
Lisäksi Torikka on kokeillut vaihtoehtoisia esiintymismuotoja, esimerkiksi Facebookin kautta. Silti hän ei usko, että koronan jälkeen virtuaaliset konsertit korvaisivat aitoa kulttuurielämää.
– Taiteilija janoaa yleisön eteen ja luulen, että myös yleisö kaipaa konsertteihin. Kulttuuriin kuuluu vahvasti sosiaalinen ulottuvuus, jossa sama hetki koetaan yhdessä satojen tai tuhansien muiden kanssa. On mielenkiintoista nähdä, miten digitaaliset ympäristöt kehittyvät, mutta uskon, että pääosin palaamme takaisin konserttisaleihin ja lavoille.
Torikka on samalla huolissaan monista kollegoistaan.
– Itselläni on hyvä tilanne, sillä varoja on jäänyt jonkin verran säästöön. Selviän, vaikka moni asia pitää budjetoida uudestaan. Sen sijaan moni muu taiteentekijä elää kädestä suuhun ja joutuu miettimään, miten selviytyä ja pitääkö vaihtaa jopa ammattia.
Torikka myöntää, että hänellä koronan haasteet ovat valtaosin henkisiä.
– On elänyt ja hengittänyt musiikin ja taiteen tekemistä viime vuosina 24 tuntia 7 päivänä viikossa. Nyt on pitänyt oppia ajattelemaan asioita uudestaan. Olen oppinut arvostamaan paljon monia sellaisia asioita, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä, nöyryyttä on tullut lisää.