Tässä kirjoituksessa JHL:läinen aikuisopiskelija kertoo, miten pulpetin ääreen on mahdollista palata täysipäiväisesti yli viisikymppisenä. Helsinkiläinen ensimmäisen vuoden opiskelija Sointu Condé painaa vauhdilla yhteisöpedagogin opintoja. Senegalissa hän suoritti niin innostavan työharjoittelun, ettei meinannut housuissaan pysyä.
Aloitin syksyllä 2019 kokopäiväiset yhteisöpedagogiopinnot Humanistisessa korkeakoulussa (HUMAK) Nurmijärvellä.
Täytän tammikuussa 57. Olen kaikkien kurssien vanhin oppilas ja ehkä vanhempi kuin kukaan koulun henkilökunnasta.
Mielestäni ihminen ei koskaan ole liian vanha opiskelemaan. Tosin kun meiltä koulussa kysyttiin, mikä on tärkein päämääräni opintojen suhteen, vastasin, että haluan valmistua ennen kuin jään eläkkeelle. Kaikki nauroivat. Myös lehtorimme.
Sointu Condé suoritti opintoihinsa kuuluvan työharjoittelun Senegalissa. Pääkaupunki Dakarissa hän nojaili hiphop-akatemia Africulturbanin graffitiseinään tavattuaan paikallisia räppäreitä.
Minulla ei ole aikaisempaa ammattitutkintoa vaan olen saavuttanut ammattitaitoni työssä ja erilaisilla kursseilla. Työskentelin ennen opintoja yli 20 vuotta tanssiopettajana ja ryhmäliikuntaohjaajana.
Tein työni freelancerina ja yhdeksän vuotta minulla oli yritys. Tuntiopettajan työ on kausiluontoista: keikkaa on yleensä tammikuusta toukokuuhun ja syyskuusta joulukuun alkuun.
Muu aika ollaan sitten työttömänä. Viime kesänä olin pakollisella kesälomalla yli neljä kuukautta. Minunlaiselleni toiminnan ihmiselle se oli aivan liian pitkä aika.
TE-toimisto suositteli tutkintoa
Liikunnallisia tunteja kertyi välillä jopa 28 per viikko ja aloin olla väsynyt matkaamaan paikasta toiseen aamusta iltaan. Aika ei riittänyt palautumiseen. Tuntui, että olen koko ajan töissä enkä ehtinyt tavata ystäviäni tai harrastaa mitään.
Hain työpaikkoja, joihin osaamiseni riitti mutta joihin vaadittiin tutkinto. En päässyt edes haastatteluihin.
Olen kaikkien kurssien vanhin oppilas ja ehkä vanhempi kuin kukaan henkilökunnasta.
Syksyllä 2018 TE-toimiston virkailija suositteli minua hankkimaan ammattitutkinnon, jotta voisin saada vakituisen kokopäivätyön. Aloin lämmetä ajatukselle uuden ammatin opiskelemisesta. Keväällä 2019 hain yhteishaussa sekä monimuoto-opintoihin että päiväopintoihin opiskelemaan yhteisöpedagogiaa.
Opintoja harkitseva miettii tietenkin, miten tulee taloudellisesti toimeen opiskeluaikana. Koska minulla ei ole ammattitutkintoa, TE- toimistosta kerrottiin, että minulla olisi mahdollisuus saada 400 päivän ajan ansiosidonnaista omalta liitoltani JHL:ltä.
Tämä oli iloinen yllätys, sillä olen tehnyt viime vuosina niin paljon töitä, että ansiosidonnainen työttömyyspäivärahani on hyvä. Tulen sillä toimeen, kun lisäksi teen ohjaustöitä parina iltana viikossa.
Kokemus vauhdittaa opintoja
Vanhemmalla iällä opiskelussa on se hyvä puoli, että kaikenlaista kokemusta on karttunut. Sitä voi hyväksilukea opinnoissa ja opiskeluaika saattaa lyhentyä oleellisesti.
Yhteisöpedagogin tutkinnon suorittaminen kestää yleensä kolme ja puoli vuotta. Minä tein valmentajani kanssa suunnitelman, jonka mukaan valmistuisin jo keväällä 2021. Valmistun siis reilusti ennen eläkeikää!
Opiskeleminen on helpompaa ja mielenkiintoisempaa kuin nuorempana. Nautin esimerkiksi asiatekstin kirjoittamisesta todella paljon. Myös kielten opiskelu on mielekästä eri tavalla kuin nuorena.
Jotkut asiat saattavat olla itsestään selviä, ja joskus luennolla istuminen turhauttaa. Silloin teen koneellani rästitehtäviä seuraten samalla opetusta. Toiminnallisena ihmisenä minulla on kyllä muutenkin joskus vaikeuksia istua koko päivä pulpetin ääressä.
Maailman innostavin harjoittelumahdollisuus
Kun syyskuun alussa aloitin opinnot, näin Whatsapp-ryhmässämme tutorin viestin: Lasten ja nuorten säätiö (LNS) haki opiskelijoita viestinnän työharjoitteluun Senegaliin.
Innostuin heti niin, etten meinannut housuissani pysyä. Oli kuitenkin vasta kolmas koulupäivä ja mietin, tohdinko kysyä lehtoreiltamme, voisinko lähteä jo nyt työharjoitteluun.
Rohkaisin mieleni ja lehtorit kannustivat hakemaan. Neljäntenä koulupäivänä laitoin hakemuksen, viidentenä sain kutsun haastatteluun ja haastattelun lopuksi sain tiedon, että minut on valittu.
Senegal kutsui jo opintojen alkumetreillä
Olin käynyt viisi viikkoa koulua, kun lähdin lokakuun alussa työharjoitteluun Senegaliin.
Matkustin yhdessä neljännen vuoden viittomakielen tulkkiopiskelija Outi Varppeen kanssa. Tehtävämme oli valokuvata, videoida ja tehdä haastatteluja LNS:n Naatange Art La -hankkeesta. Ulkoministeriön rahoittamaan hankkeeseen kuuluu avoin tiedottaminen siitä, mitä hanke pitää sisällään ja mitä siinä tapahtuu.
Naatange Art La (Taide on hyvinvointia) on LNS:n nelivuotinen hanke, jota koordinoi Senegalissa LNS:n pääkumppanijärjestö Synapse Center. Alla mainittujen kumppanijärjestöjen puitteissa toimii neljä erillistä taideopetusohjelmaa, joissa 16–29-vuotiaita nuoria koulutetaan aktiivisiksi toimijoiksi taiteen keinoin.
Opiskelupaikat ovat
- La Factory, jossa nuoret opiskelevat musiikin ammattilaisiksi oppiaineinaan muun muassa musiikin teoria ja historia, soitin ja laulu, audiovisuaalinen viestintä, studiotyöskentely.
- Africulturban, paikallinen hiphop-akatemia, jossa opiskellaan graafista suunnittelua ja audiovisuaalista viestintää.
- SenCirk, jossa opiskellaan isossa Suomesta tuodussa sirkusteltassa akrobatian ja jonglöörauksen ohella ”sosiaalisen sirkuksen” taitoja.
- HandiEco, jossa on oppiaineina ovat muun muassa kankaanpainanta ja maalaus, muotisuunnittelu ja ompelu, ja jonka opettajat ovat liikuntavammaisia.
Kaikille kurssipaikoille yhteiset opinnot ovat elämäntaidot, kansalaistaidot, yrittäjäopetus ja taiteen soveltava käyttö. Lisäksi oppilaat tekevät työharjoittelun kouluissa.
Kaikkien kurssien tavoitteena on, että 5 prosenttia opiskelijoista on vammaisia ja 50 prosenttia naisia, mutta tämä ei aina ole toteutunut.
Työharjoittelussa Senegalissa vietimme kiireiset pari viikkoa kuvaten ja haastatellen viidessä eri paikassa opiskelijoita ja opettajia.
Koska emme puhu juurikaan ranskaa, meille oli hankittu kaksi paikallisen mediakorkeakoulun opiskelijaa tulkkaamaan. Tulimme mainiosti toimeen heidän kanssaan.
Opin paljon uusia asioita kuvaamiseen liittyen matkakumppaniltani, jolla on yli 30 vuoden kokemus televisio- ja elokuvatuotannoista. Lisäksi oivalsin, että hanke piti sisällään juuri sellaista työtä, jota toivon saavani tehdä valmistuttuani yhteisöpedagogiksi.
Työharjoittelumme sujui lopulta niin hyvin, että paikallisen pääkumppanijärjestön Synapse Centerin perustaja ja johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ensi syksynä osallistumaan hankeen loppuraportin tekoon assistentin ominaisuudessa.
Tämä ei ehkä ole mahdollista, sillä koulumme varmasti haluaa tarjota mahdollisuuden työharjoitteluun muillekin opiskelijoille. Tulevan puolentoista opintovuoden aikana pääsen silti toivottavasti tutustumaan moneen muuhun kiinnostavaan hankkeeseen.
Koko ikä on oppia
Vuoden loppuun mennessä minulla on kasassa 98/210 opintopistettä ja olen syksyn aikana suorittanut niistä 28.
Jos nyt joku minun ikäiseni lukija harkitsee opiskelemista, haluan sanoa tämän: siitä vaan hakupapereita täyttämään, koskaan ei voi olla liian vanha oppimaan uutta. Oppia ikä kaikki!
Kevään ensimmäinen yhteishaku korkeakouluihin alkaa 8. tammikuuta. Tarkemmat tiedot yhteishauista löytyvät täältä. Ammattikoulujen ja lukioiden yhteishausta löydät tietoa täältä.