Pääministeri Juha Sipilän hallituksen valmistelemat varhaiskasvatuksen heikennykset astuivat voimaan elokuussa 2016. Nyt henkilöstömitoitukset, suhdeluvut ja ryhmäkoot tuottavat runsaasti päänvaivaa päiväkotien työntekijöille ja lasten vanhemmille.
Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö uudistui vuosina 2015 ja 2016 ja toi muutoksia päiväkotien arkeen. Asetuksessa lasten päivähoidosta kunnille annettiin mahdollisuus kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoa seitsemästä lapsesta kahdeksaan yhtä aikuista kohden
3–5-vuotiaiden ryhmässä. Toinen merkittävä muutos oli subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen kokopäiväisestä puolipäiväiseksi, jos toinen vanhemmista on kotona. Samalla lasten päivähoidosta annetun lain nimi muuttui varhaiskasvatuslaiksi ja varhaiskasvatus korvasi käsitteenä lasten päivähoidon. Uudistus ei ole yksiselitteisen selkeä vaan sisältää ristiriitoja ja on hankala tulkittava
Jo ennen kuin laki astui voimaan, varhaiskasvatuksen asiantuntijat uumoilivat, että päiväkotien ryhmäkoot tulevat kasvamaan kohtuuttoman suuriksi tai ylilyönnit lisääntyvät. Opetustoimen ylitarkastaja (varhaiskasvatus) Marja-Liisa Keski-Rauska Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta kertoo, että hänelle ryhmäkoot ovat tulleet tämän vuoden aikana useammin esiin kuin viime vuonna.
– Asiasta valittavat sekä työntekijät että lasten vanhemmat. Ryhmäkokoasiasta ja henkilöstön mitoituksesta on tullut myös tämän vuoden aikana lisääntyvästi kysymyksiä. Kolmen aikuisen ryhmää ja sen mukaan lasten mitoitusta ei vielä ole monissa kunnissa muutettu siten, kuin lainsäätäjä sen on tarkoittanut. Osa-aikaisia lapsia on edelleen yhtä aikaa paikalla, ja silloin tulee päiväkohtaisia ryhmäkoon ylityksiä, hän sanoo.
JHL:n työehtotoimitsijan ja varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan jäsenen Minna Pirttijärven mukaan työntekijöiden tietoisuus mitoituksista on kasvanut.
– Varhaiskasvatuksen opintopäivillä luottamusmiehet ottavat liian suuret lapsiryhmät aina puheeksi. Ylisuuria lapsiryhmiä on sekä julkisessa että yksityisessä päivähoidossa, mutta yksityinen työllistää julkista enemmän, Pirttijärvi toteaa.
Työntekijällä ilmoitusvelvollisuus
Pirttijärvi huomauttaa, että päiväkotien pitää seurata lain toteutumista. Myös yksittäisellä työntekijällä on ilmoitusvelvollisuus huomaamistaan työpaikan riskeistä. Ensisijaisesti mitoitusten ylityksistä ilmoitetaan esimiehelle. Näin tekikin rovaniemeläinen lastenhoitaja Pia Alamaunu entisessä työpaikassaan yksityisessä päiväkodissa. Alamaunu on työskennellyt kaikkiaan 17 vuotta kolmessa yksityisessä päiväkodissa, mutta on huomannut tahallista ryhmäkokojen kasvattamista vain yhdessä. Hän ilmoitti esimiehelleen liian suurista ryhmistä, mutta tuloksetta.
Rovaniemen kaupunki on säilyttänyt vanhan suhdeluvun seitsemän lasta yhtä aikuista kohti. Myös yksityisten päiväkotien tulee noudattaa päätöstä. Alamaunu työskenteli kahden työntekijän tiimissä ja oli itse päiväkodin varavastaavana.
– Kun päiväkodin omistaja vaihtui, päiväkoti alkoi ottaa lisää lapsia hoitoonsa, vaikka ryhmät olivat jo täynnä. Lapsia oli työsuhteeni loppuvaiheessa päivittäin jo 18, hän kertoo.
Alamaunu kertoo ilmoittaneensa työparinsa kanssa liian suuresta lapsiryhmästä esimiehelleen ja pyytäneensä lisää henkilökuntaa. Lisäksi hän kertoi tekevänsä ilmoituksen JHL:lle, jos asialle ei tehdä mitään.
– Sen sijaan, että ongelmaa olisi alettu ratkaista, minua syytettiin uhkailuista. Minut pyydettiin yksin palaveriin. Esimiehet kehottivat minua olemaan työnantajan puolella ja selittelemään asioita työkavereille ja lasten vanhemmille parhain päin.
Palaverin jälkeen Alamaunu teki ilmoituksen JHL:n sähköiseen ilmoituspalveluun ylisuurista ryhmistä. Hän työskenteli uuden työantajansa palveluksessa yhdeksän kuukautta, kunnes irtisanoutui.
– En enää jaksanut, koska lapsia oli yksinkertaisesti liikaa. Siellä ei ollut edes päiväkotiapulaista. Joinakin aamuina oli vain yksi hoitaja 15 lapsen kanssa, ja ohessa piti keittää puuro, kattaa pöydät ja tyhjentää astianpesukone. Oli kauhea tunne, kun lapsia oli niin paljon vastuulla. Pelko turvallisuudesta, siitä, että jos sattuu jotain. Ja vaikka ilmoitin epäkohdista, ei mikään muuttunut, hän kertoo.
Keski-Rauskan mukaan laki ei ota kantaa siihen, miten siivous ja ruokahuolto on otettava huomioon yksityisessä päiväkodissa.
– Nyt kasvatushenkilöstö on monessa paikkaa laitettu tekemään näitä tehtäviä. Työ määritellään toki kasvatus-, opetus- ja hoitotehtäväksi, muttei laki ei ota kantaa, kuinka paljon voi siivota tai laittaa ruokaa.
Alamaunu epäilee, että liian suuria lapsiryhmiä on monessa muussakin päiväkodissa.
– Ne eivät vain tule ilmi, koska työntekijät eivät uskalla puhua. Siinä on huolta myös omasta asemasta.
Alamaunu on tyytyväinen nykyiseen työpaikkaansa, Päiväkoti Kotolaan.
– Kotolassa tarkistetaan työvoimatarve jo ennen seuraavaa päivää ja ennakoidaan lomat hyvissä ajoin. Jos esimies tekee toimistotyötä ja on pois vahvuudesta, hänen tilalleen otetaan sijainen.
Ryhmäkoko vai suhdeluku?
Sekä Minna Pirttijärvi että Marja-Liisa Keski-Rauska pitävät varhaiskasvatusuudistusta vaikeana tulkita. Vaikeudet johtuvat siitä, että lainsäädäntö sisältää ristiriitoja ja koostuu monesta hajallaan olevasta palasta: uudesta varhaiskasvatuslain ensimmäisestä vaiheesta, vanhasta päivähoitolaista ja päivähoitoasetuksesta.
– Lisäksi yksityisen hoitamassa varhaiskasvatuksessa säätely on sekä varhaiskasvatuslaissa että yksityisessä sosiaalipalvelulaissa. Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset taas ovat vanhassa kelpoisuuslaissa, joka on jo kumottu laki. Se tekee ohjauksesta hankalan. Lisäksi kelpoisuudet ovat monimutkainen tulkittava asia, Keski-Rauska sanoo.
Pirttijärvi puolestaan huomauttaa, että jopa työntekijän voi olla vaikea tulkita, ovatko mitoitukset jossain tilanteessa lain mukaisia vai eivät.
– Nyt ryhmäkoosta määritellään varhaiskasvatuslaissa, eikä lain ryhmäkoosta voi poiketa, koska sellaisesta ei ole määräystä siinä pykälässä, jossa puhutaan ns. ryhmäkoosta. Päivähoitoasetuksessa taas ei oteta kantaa ryhmäkokoon vaan puhutaan vain suhdeluvusta, jossa taas sallitaan tiettyjä poikkeamia.
Pirttijärvi pitää ongelmana suhdelukua, joka joustaa ja jota voidaan nyt tarkastella koko päiväkodin tasolla.
– Nyt päiväkodin tiloissa voi olla riittävää määrä työntekijöitä lapsimäärään nähden vaikka heitä ei olisi yksittäistä ryhmää kohti. Suhdeluku ei ole yhtä konkreettinen kuin ryhmäkoko, jota tarkastellaan vain ryhmän osalta. Suhdeluku on suhteessa päiväkodissa läsnä olevien lapsien määrään. Nyt siis suhdeluku saattaa toteutua, mutta ryhmäkoko ei, mutta kumpaa siis pitäisi noudattaa, hän ihmettelee.
Eräässä päiväkodissa tulkittiin suhdelukua niin, että lain kirjain täyttyy, jos vaikkapa aamupäivällä henkilöstöä ei ole tarpeeksi, mutta iltapäivällä on. Pirttijärven mielestä tällainen tilanne on laiton. Hänen mielestään ryhmäkoon pitäisi määrätä enemmän kuin suhdeluvun, koska ryhmäkoko on tässä ja nyt.
Tilapäinen ylitys poikkeus
Lainsäädäntö sallii tilapäiset mitoitusten ylitykset ja poikkeamat suhdeluvusta. Pirttijärven mukaan hetkellisesti mitoitukset saa ylittää vain poikkeustilanteissa ja lapsen hoitotarpeesta johtuen.
– Hetkellistä on, jos vaikkapa puolipäivähoidossa olevan lapsen äiti joutuukin jäämään yllättäen töihin kokopäiväksi. Silloin lapsi voi jatkaa hoidossa hoitopäivän loppuun asti. Tilapäisyys ei koske tilanteita, joissa henkilöstön poissaolot ovat ennakoitavia tai henkilöstö on äkillisesti poissa vaikka sairauden vuoksi.
Pirttijärvi myöntää, että sijaisista on pulaa, mutta helpottaisi tilannetta vakituisessa työsuhteessa olevilla sijaisilla.
– Työttömän ei kannata lähteä heittämään keikkaa vain yhdeksi päiväksi, koska se tuottaa niin paljon lisäbyrokratiaa työttömälle ja viivästyttää päivärahojen saantia.
Hän toivoo lainsäädännöstä nykyistä selkeämpää ja läpinäkyvämpää, että työntekijät ja vanhemmat voisivat nähdä, ovatko suhdeluvut ja mitoitukset kunnossa.