Mennäkö vai eikö mennä? Älä emmi vaan mene, on kokeneen talviuimarin neuvo noviiseille. JHL:läiselle Sinna Koivusalolle pulahdus hyiseen veteen tarkoittaa halpaa huvia ja terapiaa.
Espoolainen koulunkäynninohjaaja ja va. opettaja Sinna Koivusalo, 44, aloitti talviuinnin seitsemän vuotta sitten. Laji oli kiinnostanut jo aiemmin, mutta vasta muutto Espoonlahteen lähelle Klobbenin uimarantaa ja sen talviuintimahdollisuuksia sai ryhtymään sanoista tekoihin.
– Ensimmäinen kerta oli juuri niin järkyttävä kuin kuvitella saattaa. Laskin viiteen ja nousin ylös.
Nykyään Koivusalo pyrkii pulahtamaan avantoon liki päivittäin, ainakin kolme neljä kertaa viikossa. Hän kiittelee Benita Åkerlundia, jolta sai kattavan tietopaketin talviuinnista. Åkerlund toimi pitkään Espoonlahden Talviuimarit Pulahduksen puuhanaisena ja puheenjohtajana.
– Benita neuvoi, että kun on vaihtanut uimapuvun päälle ja on laiturilla, ei kannata jäädä yhtään seurustelemaan itsensä kanssa, onko touhussa järkeä. Silloin on kylmäpäisesti mentävä.
Nykyään Soukanlahden poukamassa sijaitseva Klobben on hänen ykköstalviuintipaikkansa. Rannalla on lämmitetty pukukoppi ja laiturilla kevytrakenteinen tuulensuojakoppi ja lämmitetyt kaiteet.
– Saunaa en kaipaa. Minulla on ajoittain sydämen rytmihäiriöitä, ja lääkäri suositteli, ettei ehkä kannata mennä suoraan lämpimästä saunasta veteen.
Klobbenin lisäksi Koivusalo käy silloin tällöin Espoon Bodomjärvellä. Sen talviuintipaikkaa isännöi Oittaan Uppo-Nallet, johon hän myös kuuluu.
Vuosi vaihtui vedessä
Varsinkin harrastuksen alussa Koivusalo tyytyi vain kastautumaan vedessä, mutta nykyään hän ui kierroksen tai pari. Ennätys kylmässä vedessä on seitsemän minuuttia.
– Oli uudenvuoden yö Klobbenilla. Menin veteen kolme minuuttia ennen puolta yötä ja nousin ylös neljä minuuttia vuoden vaihtumisen jälkeen.
Eräs toinenkin talviuimari oli saanut saman idean, ja niinpä kaksikko kellui vedessä rakettien räiskeessä.
Haastavinta talviuinnissa on Koivusalon mielestä oppia hallitsemaan kylmäshokista aiheutuvaa hengenhaukkomisrefleksiä.
– Talviuinti parantaa unensaantia ja -laatua. Koulunkäynninohjaaja, va. opettaja Sinna Koivusalo
– Harrastan joogaa ja sovellan siitä saatuja oppeja. Kun laskeudun askel askeleelta veteen, vedän nenän kautta rauhallisesti henkeä sisään ja puhallan suun kautta ulos. Silloin olokin rauhoittuu, hän vinkkaa.
Koivusalolle avantoon pujahtaminen tuo iloa, mutta hän ei vähättele myöskään talviuinnin terveysvaikutuksia. Kiireisen ja meluisan koulupäivän jälkeen se rauhoittaa ja auttaa jopa päänsärkyyn. Jos olo on vetämätön, se puolestaan virkistää.
– Se on vastapainoa päivätyölle sekä ay-luottamustoimille. Lisäksi talviuinti parantaa unensaantia ja -laatua, hän kehuu.
Mitä Sinna Koivusalo löysi avannosta Hämeenlinnan Aulangolla? Katso video, niin tiedät.
Kylmä saa hormonit hyrräämään
Talviuinnin myönteisistä terveysvaikutuksista on paljon tutkittua tietoa. Se vapauttaa hyvän mielen hormoneja, kuten endorfiinia, oksitosiinia ja dopamiinia.
Lisäksi se parantaa vastustuskykyä ja tehostaa lihasten palautumista, parantaa paikallisverenkiertoa ja helpottaa samalla lihasten ja nivelten tulehduksia. Se saattaa jopa lievittää reuman ja astman oireita, kun aivolisäkkeestä vapautuu ACHT-hormonia.
Sinna Koivusalolle talviuinti on halpaa terapiaa.
– Olen kärsinyt työuupumuksesta, ja minulla on ajoittain toistuva lievä masennus. Talviuinti tuottaa mielihyvää ja auttaa keskittymään itseen ja juuri siihen hetkeen. Suosittelen samaa muillekin.
Korona lisäsi lajin suosiota
Talviuinti ei ole välineurheilua, sillä alkuun pääsee, kun on uikkarit ja pyyhe. Myös villapipo on tarpeen, sillä pään kautta haihtuu paljon ruumiin lämpöä.
Lisäksi Koivusalo suosittaa hankkimaan neopreenitossut ja -hansikkaat, jotka päästävät veden läpi mutta toimivat eristeenä.
Korona-aika lisäsi rutkasti talviuinnin suosiota, ja nykyään suosituimmilla uintipaikoilla on jopa tungosta.
– Vaikka menisi yksin, ei yksin tarvitse olla. Olen saanut paljon tuttuja avannosta, Koivusalo kertoo.
Muissa ihmisissä harrastus herättää uteliaisuutta. Esimerkiksi Klobbenilla moni talvilenkkeilijä pysähtyy ihmettelemään avantouimareita.
– Omassa tuttavapiirissä suhtautuminen on kaksijakoista. Toiset sanovat, että hullu, itse en koskaan menisi avantoon. Toiset toteavat, että hekin menisivät, jos vaan uskaltaisivat. Minä tietenkin kannustan kokeilemaan.