Jokainen lapsi ja nuori on altis kaltoinkohtelulle. Siksi ammattikasvattajalla on oltava kyky tunnistaa kaltoinkohtelun eri muodot ja rohkeutta puuttua tilanteeseen.
Kolmen palstan uutinen paikallisessa sanomalehdessä elokuussa 2001 muutti turkulaisten erityisluokanopettajien Minna Andellin ja Mirja Ylenius-Lehtosen elämän. Siihen asti kaksikko oli nukkunut Ruususen unta ja kuvitellut, että paha maailma on jossain kaukana.
– Otsikossa luki Pikkutyttöjä ahdisteltu Jyrkkälässä. Kävi ilmi, että pitkään toimineen pedofiiliringin uhreina oli tutun koulun oppilaita, kertoo Ylenius-Lehtonen.
Tuohon aikaan luokanopettajakoulutuksessa ei ollut puhuttu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja muutenkin Andell ja Ylenius-Lehtonen kokivat olevansa keinottomia uuden ilmiön edessä.
Tapauksen johdosta Jyrkkälän alueelle perustettiin moniammatillinen verkosto, joka kehitti keinoja selviytyä kriisistä ja käsitellä sen aiheuttamia tunteita.
– Menimme läpi tunneskaalan vihasta suruun ja syyllisyyteen ja sitten kohti toivon pilkahdusta. Samalla tajusimme, että meidän tehtävämme on varmistaa, ettei vastaava enää toistu, Andell sanoo.
”Olen kohdannut työssäni myös lapseen kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa monessa eri muodossa.” (Ote kurssin chat-palstalta)
Rohkaise lasta sanomaan ”ei”
Siitä lähtien turkulaiskaksikko on etsinyt tietoa, kiertänyt Suomea puhumassa ammattikasvattajille lasten turva- ja tunnetaitojen merkityksestä ja laatinut aiheeseen liittyvää opetusmateriaalia.
Helmikuussa liki kolmekymmentä JHL:läistä varhaiskasvatuksen ammattilaista, perhetyöntekijää ja koulunkäynninohjaajaa osallistui liiton tarjoamaan kaksipäiväiseen etäkoulutukseen. Andell ja Ylenius-Lehtonen vetivät koulutuksen.
– Koulutus oli todella hyvä, täysi kymppi Minnalle ja Mirjalle, kiittelee yläkoulun koulunkäynninohjaaja Maarit Vartiainen Oulusta.
Hänen mielestään turvataitokasvatus on käypä työväline, jota ohjaajat voivat soveltaa työssään. Erityisesti hänelle jäivät mieleen kosketukseen ja kehoon liittyvät tehtävät.
– Peukku ylös, alas tai poikittain -metodilla lapsi voi ilmaista miltä kosketus tuntuu . Värittämällä ihmishahmon eri värein hän oppii hahmottamaan ne alueet kehossa, joihin muilla ei ole lupa koskea ja rohkaistuu sanomaan ”ei”.
Lisäksi Vartiainen sai koulutuksessa hyviä vinkkejä, kuinka ottaa arat asiat puheeksi nuorten kanssa.
– ”Mitä sinulle kuuluu” on hurjan laaja kysymys. Jos kasvattajalla on hyvä vuorovaikutussuhde nuoren kanssa, voi kysyä suoraan, onko joku satuttanut sinua.
Voit ladata Turva- ja tunnetaitoja lapsille -aineiston tästä.
Riski lapsen kehitykselle
Kaikki lapset ovat alttiita väkivallalle, kiusaamiselle ja häirinnälle. Joka neljäs perheväkivallan uhri on lapsi. Vaikka koulukiusaaminen onkin tutkimusten mukaan laskusuunnassa, on ilmiö edelleen yleinen ja saanut uusia, vakavia muotoja esimerkiksi netissä.
– Kaltoinkohtelu on aina vakava riski lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä ihmisarvolle. Sen vaikutukset ulottuvat lapsen ja nuoren emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, sanoo Andell.
– Kaltoinkohtelu on aina riski lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Lisäksi kiusaaminen ja muu kaltoinkohtelu voivat ilmetä muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä, oppimisen notkahduksena ja muiden kognitiivisten taitojen taantumisena.
– Siksi on tärkeää, että kaikki lapset saavat tasaveroisesti ja ennaltaehkäisevästi turvataitokasvatusta, perustelee Ylenius-Lehtonen.
”Lapsen vanhemmat ovat tukistaneet lasta kotona. Lisäksi lapsi on kertonut, että kotona häntä lyödään.”
Kuin vankka kivimuuri
Tärkein turvataitojen lähde on lapsen lähipiirin antama hoiva, turva ja rakkaus.
– Joiltain lapsilta hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus puuttuu. Peli ei ole kuitenkaan menetetty, sillä toinen tärkeä keino on lapsen omien selviytymisen taitojen vahvistaminen, sanoo Andell.
Selviytymisen taitoja vahvistetaan luotettavan aikuisen kanssa keskustellen, leikkien ja harjoitellen, niin että lapsi hahmottaa omat rajansa ja ymmärtää, että hänellä on oikeus omaan yksityisyyteen, fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliseen kasvurauhaan.
Andellin mielestä turvataidot on kuin vankka kivimuuri.
Yksi muurikivi on lapsen itsearvostus. Sitäkin voi harjoitella.
– Sen yksi muurikivi on itsearvostus – se että lapsi kokee olevansa hyvän kohtelun arvoinen.
Toinen kivi on hyvät kaveritaidot, koska sosiaaliset taidot vähentävät kiusaamista ja yksinäisyyttä, ja kolmas on selviytymisen taito, esimerkiksi kyky sanoa ei ja poistua uhkaavasta ja hämmentävästä tilanteesta.
Turvataitotunnilla aikuinen luo turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa jokainen huomioidaan ja kaikki saavat pohtia omia vahvuuksiaan.
– Laaditaan vaikka Etsitään ystävää -ilmoitus, jossa lapsi miettii, mikä hänessä on parasta ja mikä tekee hänestä hyvän ystävän, kertoo Ylenius-Lehtonen esimerkin.
”Pienryhmässäni on lapsi, joka luulee, että hän saa päättää kaikesta. Miten vahvistaa sitä, että lapsella saa olla mielipide mutta aikuinen kuitenkin päättää, kuinka toimitaan.”
Tunnesäätelyä syytä oppia
Turvataitojen rinnalla on tärkeä oppia tunnetaitoja. Miltä toinen näyttää, kun hän on iloinen? Entä kun hän on vihainen? Tai miltä tuntuu, kun jokin asia pelottaa itseä?
– Tunnetaidot ovat se laasti, joka sitoo turvataitojen kivet vankaksi aidaksi. Tunteet kertovat meille, onko jokin hyvää tai huonoa, sanoo Andell.
Kiukku ja suuttumus ovat yhtä sallittuja tunteita kuin ilo ja riemukin. Tunnekasvatuksen keinoin lapsi oppii, ettei suuttumus saa johtaa lyömiseen, eikä ikävään tunteeseen tarvitse jäädä vellomaan.
Kyky säädellä tunteita edistää hyvien kaverisuhteiden syntymistä ja vähentää kiusaamista.
Tuore esimerkki on helsinkiläisessä Laakavuoren koulussa toteutettu kaksivuotinen pilotti, jonka aikana alakoulun luokkien opetusohjelmaan lisättiin yksi tunti viikossa tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettelua varten. Sen seurauksena kiusaamisen määrä koulussa puolittui.
”Lapsen tunteet vaihtelevat päivän aikana rakkaudesta vihaan. On haastavaa, kun tunnesäätely ei ole samalla tasolla luokkakavereiden kanssa.”
Kiusaamiseen puututaan heti
Tuskin löytyy koulua, jossa kiusaamista ei jossain määrin esiintyisi. Alaluokilla se on usein tönimistä ja nahistelua, yläluokilla pois sulkemista ja muuta henkistä väkivaltaa.
– Tärkeintä on, että lieviinkin tapauksiin puututaan. Meidän yläkoulussa keskustellaan osapuolten kanssa, kuullaan molempia ja pyritään löytämään yhdessä ratkaisu, kertoo Maarit Vartiainen.
– Kiusaamiseen puututaan matalalla kynnyksellä ja heti, kun se huomataan.
Jos kiusaaminen jatkuu, keskusteluun otetaan muitakin tahoja, tarvittaessa vaikka koulupoliisi ja sosiaalityöntekijä.
– Koulunkäynninohjaajan rooli kiusaamistapauksissa on sama kuin kenen tahansa aikuisen. Hän voi itsekin jututtaa oppilaita, jos huomaa kiusaamista, ja hän vie asian luokanvalvojan tietoon, sanoo Vartiainen.
Myös Turussa kiusaamiseen puututaan heti.
– Opettajat tarttuvat asiaan hyvin matalalla kynnyksellä. Me ohjaajat menemme väliin vain, jos oppilaat on pakko erottaa toisistaan esimerkiksi välitunnilla, kertoo Turva- ja tunnetaitoja lapsille -koulutukseen osallistunut Pekka Liikanen.
Kouluvaarista ohjaajaksi
Kaarinalainen Pekka Liikanen työskenteli pitkään asiakaspalvelutehtävissä, kunnes löysi itsestään ammattikasvattajan.
– Se tapahtui 55-vuotiaana, kun aloitin vapaaehtoistyön Piispanlähteen koulun kouluvaarina Kaarinassa.
Nykyään Liikanen työskentelee puolipäiväisesti Vähä-Heikkilän koulussa Turussa ohjaajana. Hän osallistuu mielellään välituntivalvontaan, jolloin on helppo havainnoida lapsia eri tilanteessa kuin luokassa ja seurata, jos joku vetäytyy tai jätetään yksin.
– Silloin osaan kannustaa ja tukea häntä tunnilla tavallista enemmän.
Entä onko koulun kiireisessä arjessa aikaa tunne- ja turvataitojen opetteluun?
– On oltava. Sitä varten ei ole erillisiä oppitunteja, mutta monet opettajat osaavat sisällyttää ne muuhun opetukseen, esimerkiksi liikuntaan tai äidinkieleen.
Kursivoidut osuudet ovat Tunteita ja turvaa, tunne- ja turvataitokasvatuksen toteuttaminen käytännön työssä -kurssin osallistujien havaintoja koulun ja päiväkotien arjesta ja lasten väkivaltakokemuksista.