Vanhan rakennuksen korjaaminen vaatii kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja ripauksen luovuutta – ja tietenkin ammattitaitoisen porukan, joka puhaltaa yhteen hiileen. Näiden miesten ansiosta Kaarelan liki 130-vuotias hirsikoulu Helsingissä pelastui.
Siinä se nyt on, tuumii rakentajanelikko ja silmäilee tyytyväisenä kättensä jälkeä, vuonna 1896 rakennettua hirsikoulua, jonka peruskorjaus on vastikään valmistunut.
Hoplaxskolanin Kaarelan yksikön hirsirunkoisen rakennuksen kunnostukseen osallistui parikymmentä Helsingin Liikelaitos Staran työntekijää. Haastattelussa heistä ovat kirvesmiehet Jani Räsänen ja Tero Helen, puuseppä Aki Korhonen ja muurari Jouni Väkeväinen.
Vaikka miehillä on yhteen laskettuna yli 90 vuoden kokemus korjausrakentamisesta, näin vanhaa ja uniikkia kohdetta ei työuralle ole aiemmin osunut.
Myös laajuudessaan vanhan koulurakennuksen peruskorjaus oli poikkeuksellinen, sillä se purettiin hirsikehikkoa myöten paljaaksi.
Peruskorjauksen tarve johtui koulun sisäilmaongelmista.
– Kun asiaa tutkittiin ja rakenteita avattiin, huomattiin kosteutta etenkin seinissä ja lattiarakenteissa. Ne eivät olleet tarpeeksi tiiviitä, ja siksi epäpuhtauksia pääsi sisätiloihin, kertoo Ttaran rakennuspäällikkö Jari Mikkola.
Myös Helsingin kaupunginmuseon arkkitehdin Mikko Lindqvistin mukaan rakennuksen säilyminen edellytti peruskorjaukseen ryhtymistä.
– Koulu on suojeltu asemakaavassa. Se on harvinainen esimerkki kaupungistumista edeltävän kulttuurimaiseman rakentamisesta, hän sanoo.
Hirsirunko hyvässä kunnossa
Peruskorjaukseen sisältyi muun muassa rakennuksen sokkelin vahvistaminen betonoimalla sekä lattiapalkkien ja vasojen tukeminen. Lisäksi rakennuksen yläpohjaa vahvistetiin, ja se sai uuden vesikaton.
Näin hirsikoulun korjaus eteni:
- Sokkelin vahvistaminen ja lattiapalkkien ja vasojen tukeminen
- Seinähirsien lahovaurioiden korjaaminen
- Yläpohjan vahvistaminen ja uuden vesikaton asentaminen
- Terveydelle vaarallisia PAH-yhdisteitä sisältävien materiaalien poistaminen
- Lattialankkujen uusiminen ja sisäseinien paneloinnin ja katon maalaaminen
- Alkuperäisten ikkunoiden kunnostaminen sekä koristelistojen ja kappojen höylääminen vanhan mallin mukaan
- Ulkolaudoituksen uusiminen ja maalaaminen alkuperäisen väriseksi
- Koneellisen poistoilmanvaihdon korvaaminen uudella tulo-poistojärjestelmällä
Itse hirsirunko oli pääosin hyvässä kunnossa.
– Vain ikkunoiden kohdalla oli lahovaurioita. Lisäksi jouduimme vaihtamaan hirsiä yhdessä nurkkauksessa, kertoo Jani Räsänen.
Koko peruskorjauksen ajan koulu oli huputettu ja sateelta suojassa, jottei rakenteisiin pääse kosteutta.
Puusepän taidoille tarvetta
Kaikki vanha ja käyttökelpoinen pyrittiin säilyttämään. Niinpä Aki Korhosen puusepäntaidoille oli kysyntää, sillä hän kunnosti alkuperäiset ikkunat ja vaihtoi karmien lahonneet alapuut uusiin.
Lisäksi Korhonen höyläsi männystä vanhan mallin mukaiset ikkunakruunut, eli ikkunoiden ympärillä olevat koristelistat ja kapat. Melkoinen urakka, sillä ikkunoita koulussa on yhteensä 16.
– Yleensä puuseppä tekee työnsä verstaalla eikä edes näe lopputulosta paikalleen asennettuna. Nyt pääsin saattelemaan loppuun ne jutut, jotka olin itse tehnyt, hän iloitsee.
Ulkoverhous uusiksi
Koulun ulkoverhous jouduttiin uusimaan. Tämä johtui siitä, että aiemmissa remonteissa julkisivulaudoituksen maalikerroksia oli poistettu hiekkapuhaltamalla, ja se oli pilannut laudoituksen.
Remontin jäljiltä koulun julkisivuväritys ennallistettiin. Alkuperäisestä laudoituksesta oli säilynyt pintoja, joiden vanhimmat kerrokset antoivat lähtökohdat uudelle väritykselle. Seinälaudoitus on nyt persikan sävyä ja vuorilistat siniharmaat.
Koulun sisältä löytyy uutta ja vanhaa. Luokkahuoneiden seinäpaneelit ovat uusia mutta entisen mallin mukaan höylättyjä.
– Suurin osa talon lattialankuista jouduttiin vaihtamaan. Sisäkaton laudat olivat sen sijaan hyvässä kunnossa. Niille riitti pelkkä maalaus, kertoo Tero Helen.
Seinäpaneelit ovat maltillisen harmaat, ja kattoa kiertää jiiriin sahattu koristelista.
Modernista talotekniikasta kielivät sisätiloihin asennetut ilmanvaihtokanavat.
Kouluun oli aiemmin asennettu koneellinen poistoilmanvaihto, joka nyt korvattiin uudella tulo-poistojärjestelmällä. Sitä varten vintille tehtiin huone ilmanvaihtokoneelle.
Asiantuntijat apuna
Rakentajien erityisenä haasteena oli eläväinen hirsiseinä, jota ei ollut lupa suoristaa.
– Siinä oli kuoppia. Koska seinät eivät olleet suorat, sujui viimeisen sisäpinnan tekeminen tavallista hitaammin, kertoo Räsänen.
Remontin edetessä rakentajat saivat neuvoja ja ohjeita rakennussuojelun ja perinnerakentamisen asiantuntijoilta, muun muassa Helsingin kaupunginmuseolta ja sen arkkitehdiltä Mikko Lindqvistiltä.
– Suunnittelijat kävivät lähes viikoittain paikan päällä katsomassa, mitä päällysrakenteiden alta paljastuu. Suunnitelmia säädettiin sitten sitä mukaa, kertoo Jouni Väkeväinen.
Väkeväinen ahkeroi työmaalla pisimpään, syksystä 2020 aina loppuvuoteen 2021, jolloin remontti valmistui. Hän rakensi muun muassa koulun uudet märkätilat, jotta ne vastaavat nykysäädösten vaatimuksia.
Lattian alla muhi yllätys
Vanhaa korjatessa eteen tulee vastaan yllätyksiä, ja useimmiten ne ovat ikäviä. Niin tälläkin kertaa.
– Kun vanhaa lattiaa purettiin, nenään tuli outoa ratapihan hajua. Haitta-ainekartoituksessa ei ollut havaittu mitään erikoista, mutta kun otimme näytteitä lattialaudoista, ilmeni, että niissä oli pieniä määriä kreosoottia, kertoo Mikkola.
Kreosootti, eli kivihiilipiki, on terveydelle haitallinen PAH-yhdiste. Siksi kaikki sitä sisältävät materiaalit poistettiin rakennuksesta.
Se hidasti jonkin verran työtä, mutta remontti pysyi silti aikataulussa. Myös noin miljoonan euron kustannusarvio näyttää pitävän.
Purkaminen ja rakentaminen oli 80-prosenttisesti Helsingin Liikelaitos Staran omaa työtä. Myös sähköasentajat olivat Starasta. Vain ulkokaton urakoi yksityinen.
Hyvä henki ja porukka
Vanhan rakennuksen säilyttävä korjaaminen on taitolaji. JHL:läisen nelikon mielestä siinä tarvitaan kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, sillä homma ei suju noin vaan vasaraa paukutellen.
– Luovuuskaan ei ole pahitteeksi, koska kaikki ei ole niin sanotusti vatupassissa, sanoo Väkeväinen.
Neljänneksi tarvitaan aito kiinnostus perinnekorjaamiseen sekä hyvä porukka.
– Työt teimme joukkueena. Kun eteen tuli pulma, mietimme ratkaisua yhdessä. Yleensä jollakulla oli kokemusta asiasta, ja aina löytyi vastaus, Räsänen kiittelee.
Seuraavaksi Tullisaareen?
Rakentajat odottavat jo malttamattomana seuraavaa peruskorjaushanketta. Se voi olla monin verroin haastavampi kohde, nimittäin pahoin homehtuneen ja ränsistyneen Aino Actén huvilan kunnostus Laajasalon Tullisaaressa.
– Kun saa vihreää valoa Panu Kailalta, se on meriitti sinänsä.Rakennuspäällikkö Jari Mikkola
Päätös korjauksen aloittamisesta tehdään todennäköisesti kevään 2022 aikana. Rakennuspäällikkö Jari Mikkola uskoo, että Stara on vahvoilla urakoitsijaa valittaessa, koska sillä on niin vahvat näytöt hirsirakentamisesta.
– Kaarelan koulun työmaahan tutustunut perinnerakentamisen asiantuntija Panu Kaila oli hyvin tyytyväinen siihen, kuinka remontti toteutettiin. Kun saa vihreää valoa Kailalta, se on meriitti sinänsä.
Ainkin sata vuotta jatkoaikaa
Myös koulun opettaja Marianne Tuuri on tyytyväinen lopputulokseen.
– Todella upea. Toivottavasti koulu kestää ainakin seuraavat sata vuotta!
Hänelle rakennus on lapsuudesta asti tuttu ja erityisen rakas, sillä hän kävi samaista koulua ensimmäiset neljä luokkaa ja asuikin lähellä.
– Äiti palkattiin Kaarelan koululle keittäjäksi 70-luvun lopulla. Lisäksi hän siivosi ja toimi koulun vahtimestarina ja isä hoiti vapaa-ajallaan pihamaata. Tällaista idylliä ei monessa paikassa ole.