Napakka naisjohtaja viilettää pyörän selässä, silloin kun aikaa liikenee.
Edustajistokokous valitsi Päivi Niemi-Laineen yksimielisesti jatkamaan JHL:n puheenjohtajana. Niemi-Laine tuli puheenjohtajaksi syksyllä 2016, kun
aiempi puheenjohtaja Jarkko Eloranta siirtyi SAK:n puheenjohtajaksi. Julkisuudessa Niemi-Laine on totuttu näkemään naisvaltaisten alojen teräväsanaisena puolestapuhujana, mutta mitä hän tekee vapaa-aikana.
Miksi olet töissä ay-liikkeessä?
– Olen töissä ay-liikkeessä, koska koen, että työelämän epäoikeudenmukaisuudet ovat iso haaste ja tehtävä. Haluan olla mukana ratkaisemassa näitä haasteita. Täytyy pitää huoli siitä, että työntekijöillä on riittävä toimeentulo, hyvät työolot ja työhyvinvointi on taattua.
Mitä feminismi tarkoittaa sinulle?
– Kyllä se tarkoittaa sitä, että edustan tällä hetkellä naisvaltaista alaa. Naisvaltaisten alojen palkat ja työolot on korjattava. Samalla parannusta kaipaavat naisvaltaisen alan eläkkeet
ja mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä.
Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
– No juu, juuri on alkanut puheenjohtajan taival tässä. Viiden vuoden päähänkin on vaikea arvioida, tuolloin olen 54-vuotias. Ei ole tulevaisuuden suunnitelmia. Keskitytään nyt tähän
pestiin ja tehdään sitä antaumuksella.
Mikä on suurin saavutuksesi?
– Minusta tuntuu, että kun olen itse yksinhuoltajan köyhästä perheestä niin aikoinaan opintielle pääseminen ja mahdollisuus päästä yliopistoon. En ole koskaan pyrkinyt mihinkään. Ehkä suurin saavutukseni on ollut, että olen aina ollut kova tekemään töitä.
Minkälaista on olla nykyajassa naisjohtaja ay-kentässä?
– On se kyllä erilaista varmasti kuin miehenä. Naisen pitää aina kaksi kertaa ansaita oma pätevyytensä ja osaamisensa sekä se, että otetaan tosissaan. Olen niin sinnikäs, että on otettava tosissaan ja varmasti otetaankin.
Mikä motivoi?
– Työ on sellainen, että jokainen päivä on aina erilainen ja oppii uutta. En ole vielä elänyt yhtäkään päivää niin, että eikä taas tätä samaa Päiväni murmelina -elämää.
Mistä unelmoit?
– Ehkä tällä hetkellä unelmoin lomasta, näin juhannuksen korvilla. Aiomme viettää lomaa perheen kesken matkustelemalla kotimaassa, ympäri Suomen niemen.
Mitä työtä tekisit, jollet olisi mukana ay-liikkeessä tai politiikassa?
– Epäilen, että voisin olla varmaan joissakin niistä töistä, joissa aloitin. Alun perin minun piti kylläkin lähteä kouluttautumaan opettajaksi, mutta voisin olla missä työssä tahansa. Olen aina kunnioittanut ja arvostanut kaikkia ammatteja, aivan jokaista. Voisin olla ihan hyvin vaikkapa siivooja tai kaupan kassalla.
Mitä haluaisit vielä oppia?
– Ehdottomasti haluaisin oppia paremmaksi johtajaksi. Johtamistyö kiinnostaa kovasti, miten saada ihmiset vaikeissa muutostilanteissa saamaan aikaan suunnitellun muutoksen. Se ei olekaan mikään helppo juttu. Itsekin kun on muutoksessa ollut, on se ensimmäinen ajatus aina, miten juuri minun tässä muutoksessa käy. Riittääkö töitä? Miten käy oman toimeentulon?
Mitä kulkupeliä suosit välimatkojen taittamiseen?
– Toisinaan olen kulkenut työmatkan Helsingin kaupunkipyörällä. Liikkumismuodoista rakkainta on liikkua ehdottomasti pyörällä. Valitettavan usein tulee kuitenkin kuljettua henkilöautolla, koska sillä on helpointa siirtyä lasten kanssa paikasta toiseen.
Millainen arjen ekotekijä olet?
– On pakko myöntää, että arjen lajittelussa on parannettavaa. Kotonani kyläilevä oma äitini usein räyhää, etten lajittele tarpeeksi kattavasti. Lajittelu ei aivan selkäytimestä vielä tule, vaikka kyseessä on looginen arjen rutiini.
Millaisin kesäterveisin toivotat kaikki lomalle?
– Toivotan oikein raikasta ja ihanaa kesää kaikille. Kun kesä on, unohtakaa työt. Unohtakaa ammattiyhdistysliike. Näitä hommia kerkiämme tehdä yhdessä jälleen syksyllä.