JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine haluaa SOTE-sopimuksen jatkoneuvotteluissa rakentaa sopimuskokonaisuuden, joka huomioi koko alan erityispiirteet. – On aika nostaa sote-ammattilaiset sellaiseen asemaan, jolla pidetään huoli alan maineesta ja henkilöstön riittävyydestä, hän kirjoittaa.
Julkisen sektorin rakenteet ovat murroksessa. Sote-uudistuksen läpimeno pääministeri Sanna Marinin hallituskaudella näyttää enemmän kuin todennäköiseltä.
Uudistukset ovat tervetulleita, mikäli palvelut ovat kansalaisten saatavilla entistä paremmin ja henkilöstön asemasta pidetään hyvä huoli. Henkilöstöjärjestöillä on oltava hyvinvointialueilla edustus kaikissa uudistusta rakentavissa työryhmissä: vailla henkilöstön tukea ei mikään uudistus lähde liikkeelle eikä etene.
JHL:n tavoitteena on koko ajan ollut laaja SOTE-sopimus.
Historiallinen SOTE-sopimus (sosiaali- ja terveysalan työ- ja virkaehtosopimus) synnytettiin viime kunta-alan neuvotteluissa. JHL:n edustajisto hyväksyi sen kokouksessaan 3. kesäkuuta, ja se tulee voimaan 1. syyskuuta. Sopimus koskee kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä.
Neuvotteluissa osapuolet sopivat, että kunnallisesta virka- ja työehtosopimuksesta (Kvtes) irrotetaan liitteet 3 ja 4. Näin myös tehtiin, eli kyseessä on toistaiseksi vain tekninen muutos, jossa sosiaali- ja terveysala on siirretty uusiin kansiin Kvtesistä.
Neuvotteluissa ei soveltamisalan laajuudesta sovittu mitään. Jatkoneuvotteluissa tulemmekin kehittämään sote-alan työehtoja ja rakentamaan sopimuskokonaisuuden, joka ottaa huomioon koko alan erityispiirteet. JHL:n tavoitteena on tähänkin asti ollut koko ajan laaja SOTE-sopimus, jonka piirissä on koko sote-palveluketjussa työskentelevä henkilöstö, jolle maksetaan hyvää palkkaa ja jonka työhyvinvoinnista pidetään huoli.
Jopa leikkauksia on jouduttu perumaan, koska tukihenkilöstön määrä on ollut riittämätön.
Sotessa moniammatillinen työ on tukipalveluhenkilöstön erityisammattityötä. Ilman tukihenkilöstöä lääkäreiden ja sairaanhoitajien on vaikea huolehtia potilasturvallisuudesta ja hoitotyöstä. Valitettavasti moniammatillisen tukipalveluhenkilöstön rekrytointi on vaikeutunut huonon palkan ja aseman vuoksi. Jopa leikkauksia on jouduttu perumaan, koska tukihenkilöstön määrä on ollut riittämätön. Siksi on tärkeää lisätä myös alan koulutusta.
Siis tervetuloa hyvinvointialueet ja SOTE-sopimus. On ammattiliittojen yhteinen tehtävä pitää huoli siitä, että työtekijöiden tarpeilla on iso merkitys sopimusneuvotteluissa. On aika nostaa sote-ammattilaiset sellaiseen asemaan, jolla pidetään huoli alan maineesta ja henkilöstön riittävyydestä.