Puutarhuri Taina Virta saa Raision kukoistamaan vihreänä – Vapaa-aikana käsillä syntyy jotakin vielä ihmeellisempää

Taina Virta on Raision luottopuutarhuri, jonka kiinanruusut ovat nähtävyys. Nyt hän kertoo, kuinka nuupahtaneet viherkasvit saa kotonakin kukoistamaan.

Kukka-Taina. Sillä nimellä JHL:läinen puutarhuri Taina Virta, 58, tunnetaan kaupungilla.

Raision kouluissa runsaat viherkasvit tervehtivät oppilaita. Kaupungintalon aulassa appelsiinipuut kantavat pieniä hedelmiä. Kirjaston kiinanruusut ovat nähtävyys, jota ihmiset käyvät valokuvaamassa.

Estetiikka ja käsillä tekeminen täyttävät myös Taina Virran vapaa-ajan. Hän vetää askarteluiltoja ja on valmistanut satoja kortteja.

Puutarhuri Taina Virta
Taina Virta opettaa vapaa-ajallaan käsitöitä Raision kirjastossa.

Mitä käsitöitä teet?

– Opettelen joka vuosi uuden tekniikan. Työväenopiston opettajat ovat hyviä ja lyhytkursseilla työ lähtee heti käyntiin. Joulun alla teimme tuikkulyhtyjä läpikuultavasta valkosavesta. Olen vääntänyt rautalangasta vispilöitä ja ripustuskoukkuja, dreijannut, huovuttanut kuiva- ja märkätekniikalla, valmistanut lasitöitä. Neulon paljon. Olen tehnyt käsitöitä varmaan kaikilla muilla tekniikoilla paitsi nypläämällä.

– Olen kokeilija ja boheemi. En pysy ääriviivoissa.

Millainen tekijä olet?

– Kokeilija ja boheemi. En pysy ääriviivoissa, konkreettisestikaan. Tiffany-lasityökurssilla meidän oli määrä tehdä lintuja, ja yksi osallistuja teki linnun ja ympärille raamit. Minä taas valmistin linnun muotoisen lasityön, koska en pysy raamien sisällä! Parasta ovat kehittely, muuntelu ja vaihtelu. Olen vuorotteluvapaalla, joten minulla on aikaa askarrella sydämeni kyllyydestä. Ostin juuri akvarellivärit, sillä olen aina halunnut kokeilla niitä.

Mikä on paras ominaisuutesi?

– Järjestelmällisyys.  Se on hyvä, kun harrastaa käsitöitä ja askartelua. Osaan myös tarpeen tullen antaa periksi ja luovuttaa.

– Valmistan noin 300 korttia vuodessa.

Teet upeita kortteja. Miten harrastus alkoi?

– Hain äidille tekemistä 2002, kun pappa eli isäni kuoli. Menin äitini kanssa paperiaskartelukurssille ja innostuin itsekin. Valmistan noin 300 korttia vuodessa: kollaaseja, 3D-kortteja, leimasimilla tai serviettitekniikalla. Niitä on myynnissä kirjastossa ja tilauksesta. Kehittelen tekniikoista myös omia versioita ja muuntelen aiheita.

Onko askartelu yksinäistä puuhaa?

– Riippuu siitä mitä tekee. Kursseilla käyn ystäväni Tiinan kanssa. Uuden asian opettelu vaatii samanhenkisen kaverin, ja me innostamme toisiamme. Nuorena kudoin mattoja mieheni karjalaisen isoäidin kanssa, ystävien kanssa kokoonnumme usein meille keittiön pöydän ääreen askartelemaan ja JHL:n paikallisyhdistyksissä vedän kurssi-iltoja. Pääsiäisenä tein pieniä pääsiäisnoitia kahvipannuineen villalangasta ja polymeerimassasta!

Mikä käsityöharrastuksessa on antoisinta?

– Pää on hyvällä tavalla tyhjä, kun uppoutuu tekemiseen. Kahdeksan tuntia voi mennä huomaamatta. Minulla on sisäinen pakko puuhata käsilläni, mutta jotain ihmisen kuuluukin tehdä – selkä tulee kipeäksi, jos vain makaa sohvalla! Aikaansaaminen on hieno tunne.

Mitä harrastus vaatii?

– En mielestäni ole uhrannut mitään, mutta perheeltä harrastus on tietysti vienyt yhteistä aikaa. Vaikka paljon voi kierrättää, kortinteon välineet ovat kalliita. Kuvioleikkuri maksaa toista sataa. Päälle tulevat kuviosabluunat, erikoispaperit, kehyskuviot ja terät, liimat, värit ja 3D-kuvat.

Millaisia ovat Raision kirjaston askarteluillat?

– Maksuttomia askarteluiltoja on järjestetty yli kymmenen vuotta. Valitsemme helpot aiheet, hankimme materiaalit ja teemme mallityöt. Voimme solmia makrameesta avaimenperiä, rullata mehiläisvahasta kynttilöitä tai tehdä aaltopahvienkeleitä. Tunneilla istutaan pöydän ääressä yhdessä, kukin saa tulla ja mennä kuten haluaa. Vaativaa on miettiä opastus. Miten esimerkiksi ensikertalaiset nelivuotias ja hänen isänsä saisivat kiinni siitä, kuinka tehdään äitienpäiväruusuja suodatinpusseista?

Mikä on ikimuistoisin käsityösi?

– Äidin kuoltua tein loppuun hänen kesken jääneet käsityönsä: sukkia, lapasia, huiveja, tyynynpäällisiä, kortteja… Äidin neulontajälki on tiukempaa kuin minun, mutta nyt se sai näkyä. Hautajaisissa jokainen saattoväkeen kuulunut sai ottaa itselleen jotain.

– Huonekasvien on tarkoitus olla kauniita, joten nuutuneiden tilalle voi ihan vaan hankkia uusia.

Mikä sana kuvaa sinua parhaiten?

– Innostuminen ja uusista asioista kiinnostuminen. En halua enkä jaksa tehdä aina samoja asioita samalla tavalla.

Miten nuutuneet huonekasvit saa kukoistamaan?

– Huonekasvien on tarkoitus olla kauniita, joten nuutuneiden tilalle voi ihan vaan hankkia uusia. Ei kärsiviä käkkyröitä tarvitse katsella.

Miltä työ tuntuu 39 vuoden jälkeen?

– Olen onnekas, kun saan työkseni tehdä sitä, mistä tykkään. Työparini ja minä annamme toisillemme työrauhan. Kun laitamme istutuksia kesäkuntoon, toinen suunnittelee ja päättää, toinen avustaa. Kausi-istutuksissa yhdistämme voimat, sillä kaikkea ei voi tehdä yksin.