Jarkko Jokiselle lavarunous oli ensin itsensä voittamista, sitten ihmisten kohtaamista. Lavoilla esiintymisen lisäksi hän on julkaissut jo useita runoteoksia.
”Runous on ollut osa minua lähes koko elämäni. Murrosiässä olin sulkeutunut ja koin jonkinlaista kiusantekoa. Annoin takaisin verbaalisesti, ja huomasin vaientavani naljailijat sanailuillani. Silloin viimeistään ymmärsin sanojen voiman.
Runot löysin noin 16–17-vuotiaana ja aloin pian itsekin kirjoittaa niitä. Runous oli nuoruudessani hieman erikoisempi harrastus kuin nykyään. Minua se ei haitannut.
Olen kirjoittanut lähinnä suorasanaista proosarunoutta, vaikka tyyli kehittyy nyt myös uusiin suuntiin. Runoni ovat yhtä aikaa vakavia ja hauskoja. Sisällöt syntyvät elämästä tekemistäni havainnoista.
Kirjoittajana löysin itseni lopullisesti, kun lavarunoustapahtumat yleistyivät 2010-luvulla. Kävin katsomassa open mic -sessioita, joissa kuka tahansa voi nousta lavalle esittämään omia tekstejään. Pian olin itsekin vakituinen esiintyjä niissä. Kun joku yleisöstä kutsui juttujani nerokkaiksi, tiesin lavarunouden olevan juttuni.
Lue lisää: Hittibiisi Mussukka teki bussikuski Vesa Heimosta sometähden
Olen osallistunut myös poetry slam -lavarunouskisoihin. Vuonna 2022 voitin poetry slamin Suomen mestaruuden. Ensimmäiset neljä runokirjaani julkaisin omakustanteina. Nyt runokirjojani on ilmestynyt jo usealta kustantajalta.
Ratikkakuskin työ sopii minulle hyvin. Runojeni käyttövoimaa ovat viipaleet elämästä, jota tarkkailen muun muassa työssäni.
Runot voivat muotoutua mielessäni, kun ajan päätepysäkiltä toiselle. Päättärillä on yleensä 3–10 minuuttia aikaa. Siinä ehtii jo kirjoittaa lyhyen runon valmiiksi.
Katso, miten ratikkakuski-runoilija Jarkko Jokinen lausuu runonsa Runoruno (2014):
Esimerkiksi Sörnäisen katusoittajasta kertovaan runoon idea syntyi kohtaamisesta ratikassa. Kerran taas istuin päätepysäkillä tauolla ja luin, että liika istuminen lisää kuolemanriskiä. Tein siitäkin aiheesta runon.
Runojen kirjoittaminen on minulle eskapismia, pakenemista arjesta. Niiden avulla voin tuoda esiin jotain sellaista, joka on juuri minun, eikä kenenkään muun. Se antaa voimaa jaksaa ja tuo hyvää sisältöä arkeen. Kirjoittaminen on tapani kohdata ja käsitellä elämää ja maailmaa.
Lavarunous oli aluksi itsensä voittamista, nykyään ihmisten kohtaamista. Jossain vaiheessa harrastin laskuvarjohyppäämistäkin, koska silläkin sain voitettua pelkojani. Olen pohjimmiltani jännittäjätyyppi.”
Jarkko Jokisen runoja on näkynyt myös ratikoiden näytöillä. Häntä voi seurata Instagramissa tilillä @runoilija.jokinen