7.10.2020

Sadat kissat ja koirat nauttivat täysihoidosta Turun eläinhoitolassa: Tarjolla ruokaa, hoivaa sekä virikkeitä – vain eläintenhoitajat jäävät mopen osille

Susanna Koskinen ja löytökissa

Eläintenhoitaja on monen nuoren, varsinkin tytön, toiveammatti. Myös Suomen ainoa kunnallinen eläinhoitola Turussa pyörii kolmen JHL:läisen naisen ja muutaman alan opiskelijan ja harjoittelijan voimin.

Viime vuonna 781 löytöeläintä ja valvontaeläinlääkärin haltuunottamaa lemmikkiä nautti täysihoidosta Turun kaupungin eläinhoitolassa. Valtaosa yövieraista oli kissoja, kaikkiaan 553. Lisäksi hoitolassa majoittui yli 200 koiraa ja jokunen kani, undulaatti ja pikkujyrsijä.

Tänä vuonna hoitolan ovi on käynyt paljon harvempaan tahtiin, sillä ihmiset ovat pysytelleet koronan takia kotiympyröissä eivätkä lemmikit ole päässeet karkuteille.

Koronakoiria ei ole ainakaan toistaiseksi Turun hoitolassa näkynyt.

Toisaalta moniin perheisiin on otettu uusia lemmikkejä, ja varsinkin eläinsuojeluyhdistyksissä pelätään, että ensiviehätyksen laannuttua osa uusista kotieläimistä jää huonolle hoidolle tai jopa heitteille.

– Meillä niitä paljon puhuttuja koronakoiria ei ole vielä näkynyt, mutta seuraamme toki tilannetta ja toimimme sen mukaan, sanoo Turun eläinsuojeluvalvoja ja hoitolan tiiminvetäjä Heidi Leyser-Kopra.

Yksi eläinhoitolan tuoreista asukkaista on puolipitkäkarvainen ja hyvinvoivan oloinen naaraskissa.

– Se on luultavasti noin vuoden vanha – ja tiineenä, sanoo eläintenhoitaja Susanna Koskinen ja silittää eläimen kiiltävää turkkia.

Kissa on todennäköisesti karannut omistajaltaan tai sitten omistaja on hylännyt sukukypsään ikään ehtineen lemmikkinsä. Joku ulkoilija on kiinnittänyt huomion vapaana kuljeskelevaan kattiin, loukuttanut sen ja tuonut eläinhoitolan suojiin.

Facebookista iso apu

Susanna Koskinen luottaa siihen, että kissan oikea omistaja löytyy. Sen jälkeen kun hoitolan Facebook-sivut loppuvuodesta 2017 avattiin, on runsas pari sataa kissaa ja kymmeniä koiria ja muita pieneläimiä palautunut sen ansiosta omistajilleen.

– Ihan parasta on, kun pitkään kateissa ollut eläin voidaan palauttaa omistajalleen.

– Kaikki krediitti Sussulle. Itse en olisi uskonut, miten paljon Facebook nopeuttaa ja helpottaa etenkin kissojen omistajien löytymistä, kiittelee Heidi Leyser-Kopra.

****OMISTAJA LÖYTYNYT*****Varsinais-Suomi, 2.10.20 LEMU/Alhainen kuvan kastroitu uroskissa talteenotettu ja toimitettu…

Julkaissut Turun Kaupungin eläinhoitola Sunnuntaina 4. lokakuuta 2020

Hoitolan Facebook-sivut ovatkin riemastuttavaa seurattavaa: Vähän väliä sivuilla kerrotaan karanneesta ja talteen otetusta lemmikistä valokuvan kera ja pyydetään omistajaa tai eläimen alkuperästä jotain tietäviä ottamaan yhteyttä. Useimmiten postaukseen on jo muutaman päivän kuluttua lisätty tieto omistajan löytymisestä ja onnellisesta lopusta.

– Ihan parasta on, kun pitkään kateissa ollut eläin voidaan palauttaa omistajalleen. Esimerkiksi elokuussa melkein kolme vuotta karkureissulla ollut kissa pääsi palaamaan kotiin, ja omistaja oli ihan fiiliksissä, kertoo Koskinen.

Myös sirutuksesta on hyötyä

Toinen hyvä keino kotieläimen katoamisen varalta on siruttaa lemmikit.

– Sirutuksen suorittaa joko eläinlääkäri tai sirutuskoulutuksen saanut eläintenhoitaja. Meillä kaikilla on koulutus siihen, kertoo Leyser-Kopra.

Mikrosiru pistetään kissan tai koiran niskaan karvapeitteen ja ihon alle. Toimenpide on lähes kivuton ja voidaan toteuttaa ilman lemmikin rauhoittamista.

Heidi Leyser-Kopra
Kun koira on sirutettu, mikrosirun sisältämä numerosarja tallennetaan esimerkiksi Kennelliiton rekisteriin. – Sen avulla omistaja on helppo jäljittää, sanoo Heidi Leyser-Kopra.,

Mikrosiru sisältää yksilöllisen numerosarjan, jonka saa näkyviin lukijalaitteen avulla. Kun numerosarja on tallennettu Kennelliiton, Kissaliiton tai eläinlääkärien käyttämiin siruhaku.fihin tai turvasiru.fihin, on omistaja helppo jäljittää.

Jos omistajaa ei yrityksistä huolimatta tavoiteta tai hän ei nouda lemmikkiään, se siirtyy 17:ntenä päivänä tulostaan Turun eläinsuojeluyhdistyksen haltuun. Mikäli eläin on sijoituskelpoinen, alkaa yhdistyksen väki etsiä sille uutta kotia.

Vieras vastaan haukkujen kera

Eläinsuojelulain mukaan kunta on velvollinen säilyttämään löytöeläimiä 15 vuorokautta. Useimmat kunnat ostavat palvelut yhdistyksiltä tai yrityksiltä, mutta Turku on ainoana säilyttänyt toiminnan omissa näpeissään. Lisäksi se palvelee kolmeatoista seudun muuta kuntaa aina saaristoa myöten.

Eläinhoitola sijaitsee Metsämäen kaupunginosassa, vajaan kymmenen kilometrin päässä Turun keskustasta. Tilava rakennus suunniteltiin varta vasten löytöeläimien hoitoa varten ja otettiin käyttöön vuonna 2011.

Rakennuksessa on asiakaspalvelu-, toimisto- ja henkilökunnan sosiaalitilat, eläinten tutkimushuone sekä omat tilat kissoille, koirille ja muille pieneläimille.

elintenhoitaja Laura Jalava
Tämä koira ei arastele suihkua. Pesupuuhissa eläintenhoitaja Laura Jalava.

Kun eläinsuojien oven avaa, otetaan vieras vastaan haukkujen kera. Syyskuun alussa hoidossa on yksi dalmatialainen, pari huskya ja lapinkoira sekä muutamia sekarotuisia.

Koiria säilytetään 6–9 neliön häkeissä, joiden takaseinän luukku avautuu ulos pieneen jaloittelutilaan. Tontilla on myös aidattu ulkoilualue temppuratoineen, jossa koirat pääsevät temmeltämään.

Undulaattien kova kohtalo

Löytöeläinten lisäksi hoitolaan sijoitetaan valvontaeläinlääkärin, poliisiin ja Tullin haltuunottamia eläimiä. Haltuunoton syy voi olla omistajan kuolema tai vaikka äkillinen vakava sairastuminen, jolloin tarvitaan nopeasti tilapäishoitopaikka.

Nate Mäkinen viikkaa peittoja
Nate Mäkinen on työharjoittelussa eläinhoitolassa. Eläinten lisäksi työntekijöitä työllistää hoitolan pyykki- ja tekstiilihuolto.

– Toisinaan eläin päätyy meille eläinsuojeluilmoituksen seurauksena. Omistaja on saattanut laiminlyödä eläimen hoidon, tai paikka on niin likainen, ettei se sovi eläintenpitoon, kertoo Leyser-Kopra.

Viime vuodenvaihteessa hoitolaan pölähti kerralla 49 Tullin takavarikoimaa undulaattia. Takavarikon syynä olivat puutteelliset asiakirjat.

– Lintujen kohtalo oli surullinen. Niille olisi löytynyt ottajia, mutta eläintautilain perusteella aluehallintovirasto päätyi niiden lopettamiseen, kertoo Koskinen.

Telakalta eläinhoitolaan

Turun eläinhoitola on avoinna seitsemänä päivänä viikossa, ja sitä pyöritetään kolmen naisen voimin. Lisäksi hoitolassa on säännöllisesti harjoittelijoita ja alan opiskelijoita, mutta heitä ei voi jättää vastuuseen yksin.

– Kiireaikoina mennään minimimiehityksellä. Jos on pidempiä sairaus- tai muita lomia, saamme palkata sijaisen, kertoo Susanna Koskinen, 50.

– Me kaikki syömme kuormasta.

Koskinen on alun perin metallialan osaaja Turun telakalta, mutta käden rikkoneen työtapaturman ja uudelleenkoulutuksen jälkeen hän päätyi kymmenen vuotta sitten eläinhoitolaan töihin.

Susanna KOskinen ja kamsteri
Susanna Koskinen vaihtoi metallialan työt eläinten hoitoon. – Viihdyn, vaikka palkka putosikin tuntuvasti, hän sanoo.

Toinen vakituinen eläintenhoitaja Laura Jalava, 39, on työskennellyt hoitolassa 16 vuotta ja Heidi Leyser-Kopra, 53, peräti neljännesvuosisadan.

– Me kaikki syömme kuormasta. Varsinkin Sussussa on herkkä puoli, jota on helppo kutitella, kiusoittelee Leyser-Kopra.

Kuormasta syöminen tarkoittaa, että jos eläimen omistajaa ei yrityksistä huolimatta löydetä, saattavat hoitolan työntekijät ottaa sen hoiviinsa. Koskisen kotoa on löytynyt paikka kolmelle löytökoiralle ja kuudelle kissalle. Leyser-Kopralla on parhaillaan kaksi haltuunotettua koiraa sekä löytökissa Aarre ja Jalavalla yksi löytökoira.

Kutsumuksesta ei makseta

Kolmikon mielestä työ ei onnistu ilman aitoa kiinnostusta ja kiintymystä eläimiin. Eläinrakkaus näkyy myös siinä, että henkilökunta vie pieniä löytökissan pentuja yöksi kotiin ruokkiakseen niitä tuttipullosta. Vapaaehtoisesti ja ilman korvausta.

– Tälle alalle hakeudutaan useimmiten kutsumuksesta. Me maksamme kutsumuksesta, mutta siitä ei makseta meille, toteaa Leyser-Kopra.

Susanna Koskinen laskeskelee, että hänen palkkansa puolittui, kun hän siirtyi telakalta eläinhoitolaan töihin.

Laura Jalava ja Heidi Leyser-Kopra
Laura Jalava (vas.) ja Heidi Leyser-Kopra valmistavat ruoka-annokset kahdesti päivässä eläimille. Ruokkimisen lisäksi eläintehoitajien tehtäviin kuuluu eläinten kunnosta huolehtiminen ja häkkien siivous sekä asiakaspalvelua.

Hoivaamisvietin ohella ammatissa tarvitaan myös vahvuutta, sillä kaikkia eläimiä ei voi pelastaa.

Toisenlaista vahvuutta ja jämäkkyyttä henkilöstö tarvitsee asiakaspalvelussa.

– Ihmiset soittavat eläinhoitolaan naapurin haukkuvasta koirasta ja vaatimalla vaativat hakemaan eläimen heti talteen. Meillä ei ole viranomaisvaltuuksia, emmekä voi mennä kenenkään kotiin mutta silti saamme ryöpyn niskaamme, kertoo Koskinen.

Niinpä: Haukku päivässä pitää mielen virkeänä.