Päihdetyöntekijä Antti Kervinen on hurahtanut sirkukseen ja hyödyntää sitä myös työssään. Sirkus toimii kohtaamisen ja vuorovaikutuksen välineenä mutta raittiuteen ei ole taikasauvaa.
Aikuissosiaalityön päivät Tampereella tammikuun lopulla 2020. JHL:läinen päihdeyöntekijä ja taikuri Antti Kervinen, 41, nousee estradille esittääkseen esinemanipulaatiota uteliaalle yleisölle. Jokin sateenvarjon kanssa temppuillessa menee vikaan, ja hän putoaa polvilleen kovalle esiintymislavalle. Auts!
Kervinen naamioi putoamisen ja kivun osaksi esitystä, eikä yleisö huomaa mitään.
Äänimies, joka oli kerran aikaisemmin tuurannut Kervistä esityksessä, hyppää puikkoihin, ja Kervinen konttaa huomaamatta pois lavalta.
– Ambulanssimiehet kantoivat minut pois takaovesta, jotta yleisö ei olisi häiriintynyt, kertoo Kervinen.
Alkuun vaikutti siltä, että haaverista selvitään pelkällä säikähdyksellä, mutta se johtikin polvioperaatioon ja useamman kuukauden kuntoutukseen.
– Väitän silti, että moka on mahdollisuus lisätä improvisaatiota elämään. Mokaaminen on taitolaji, se on sallittua ja suorastaan välttämätöntä kehittymisen kannalta, hän avaa filosofiaansa.
Kiertueella pitkin Eurooppaa
Taikatemput tulivat osaksi Kervisen elämää, kun hän oli 6-vuotias ja asui Juvalla Etelä-Savossa.
– Kiinnostuin ja lainasin kirjastosta aiheeseen liittyviä teoksia. Muutama vuosi myöhemmin kunnan nuorisotoimi perusti sirkuskerhon, johon menin mukaan. Opettajana toimi egyptiläissyntyinen taikuri Muhammed G. Hamed.
Tv-ohjelmassa Kervinen teki Guinnessin ennätyksen soihtujen nielemisessä.
Vartuttuaan hän alkoi tutkia ja treenata fakiirin temppuja ja kiersi jonkin aikaa Sirkus Mundus Absurduksen mukana Euroopassa ja Venäjällä. Ohjelmanumeroihin kuului muun muassa lasinsirujen päällä kävelyä, piikkimatolla makaamista ja palavien soitujen nielemistä.
Kervinen on rikkonut yhden Guinnessin ennätyksenkin. Se tapahtui vuonna 2001, kun hän nieli 36 soihtua minuutissa Ressu Redfordin juontamassa Guinness World Records -ohjelmassa.
Esinemanipulaatio kiinnostaa
Nykyään Kervinen sanoo olevansa harrastajataikuri, korkeintaan lajin puoliammattilainen.
– Taikuus on perfektionistien laji, enkä minä ole käyttänyt 10 000:ta tuntia temppujen harjoittelemiseen.
Sen sijaan hän on mieltynyt esinemanipulaatioon, eli esineillä temppuiluun ja harhauttamiseen. Äkkiä hän tempaisee kepin, asettaa sen nenän kärjelle ja alkaa tasapainoilla muovilautasta kepin nokassa.
Mikä esinemanipulaatiossa kiehtoo?
– Niissä ei ole ylärajaa; aina voi oppia uuttaa, kehittyä ja tehdä paremmin. Lisäksi minua kiehtoo vuorovaikutus yleisön kanssa. Se magia, kun esineet jäävät leijumaan ilmaan, ja ihmetyksen tunne, jonka voi aistia yleisöstä.
Syntyi Sirkus Fokus
Kervisen elämä ei ole kuitenkaan pelkkää taikuutta ja esineiden kanssa temppuilua. Hän valmistui päihde- ja mielenterveystyöhön suuntautuneeksi lähihoitajaksi vuonna 2016 ja työskentelee ohjaajana Tampereen A-Killassa.
Asiakkaat ovat päihdekuntoutujia mutta Kervisen työnkuva poikkeaa melko paljon perinteisestä päihdetyöstä. Nimikekin on erikoinen: sosiaalisen sirkuksen ohjaaja.
Päihdetyöntekijä on samalla sosiaalisen sirkuksen ohjaaja.
– Työskentelen A-Killan kolmevuotisessa Sirkus Fokus -hankkeessa. Se on ensimmäinen sosiaalisen sirkuksen hanke, joka on saanut STEA-apurahan, eli toiminta rahoitetaan veikkausvoittovaroin.
Sirkuksen tirehtöörinä toimii Kaisa Kortesoja ja Kervisen lisäksi mukana ohjaajakollega Laura Sariola.
Äkkipäätä ajatellen sirkus päihdetyössä tuntuu aika kaukaa haetulta, mutta tutustuminen sosiaalisen sirkuksen ideaan muuttaa käsitystä. Se menee sinne, missä apua tarvitaan.
Yhdessä kolmikko on jalkautunut Tampereen kaduille ja puistoihin, järjestänyt sirkuspiknikkejä ja kohdannut monenlaisia kaduntallaajia.
– Kesäisin Laukonpuistossa ja muilla puistoalueilla kokoontuu paljon nuoria, ja toisinaan päihteet ovat mukana kuviossa. Meidän läsnäolo on palautteen mukaan rauhoittanut tilannetta, hän kertoo.
Kahtena ensimmäisenä toimintavuonna Fokus on tavoittanut jo useita tuhansia tamperelaisia.
Työpajoja ja sirkuskahviloita
Sirkus Fokus järjestää myös työpajoja ja matalan kynnyksen sirkuskahviloita. Kahvilat ovat auki kerran viikossa Hervannan ja Rautaharkon kaupunginosissa.
– Päihdekuntoutujia on tullut uteliaisuudesta mukaan, ja moni on jäänytkin. Meillä on muun muassa aikuisten taikapiiri- ja tuliryhmät, kertoo Kervinen.
Sirkus toimii päihdetyössä kohtaamisen ja vuorovaikutuksen välineenä.
– Tavoite ei ole kehittyä sirkusartistiksi, vaan muodostaa turvallinen yhteisö, johon kuulua. Ihmiset voivat kohdata ja toimia vertaistukena toisilleen – niin kuin A-Killan periaatteisiin kuuluu.
Toipuvista päihteidenkäyttäjistä ja työttömistä muodostuneet ryhmät ovat esiintyneet myös yleisölle. Sirkus jos mikä saa ajatukset pois ankarasta arjesta!
– Eräs päihdekuntoutuja harjoitteli jonglöörausta ja totesi, että on ollut koko päivän Kelan pompoteltavana. Nyt on hänen vuoronsa.
Tänä keväänä Sirkus Fokus on aloittanut myös sirkusjokeri-koulutuksen, eli vertaisohjaajien kouluttamisen. Opetusohjelmaan kuuluu sirkusdidaktiikkaa, erilaisia ohjausmenetelmiä ja eri välineiden perustaitojen harjoittelua.
Iloa ja mielenrauhaa
Antti Kerviselle taikuus on opettanut keskittymistä ja mielenrauhaa.
– Parhaimmillaan keskittynyt harjoittelu on kuin meditaatiota.
Samoja elementtejä löytyy sosiaalisesta sirkuksesta; keskittymistä vaativa harjoittelu yksipyöräisellä on parasta mindfulnessia – ja onnistuminen siinä tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja tukee päihdekuntoutujan itsetuntoa.
Raittiuteen ei ole taikasauvaa, eikä sitä aseteta edes tavoitteeksi ellei henkilö itse halua ja motivoidu siihen.
Raittiuteen ei ole taikasauvaa.
– Me ohjaajina tuemme, jos asiakas on asettanut itselleen tavoitteen päästä irti päihteistä.
Kervisen mukaan Sirkus Fokuksella on myös ennaltaehkäisevä ja päihdehaittoja vähentävä merkitys.
– Lisäksi se tuo osallistujille iloa, rentoutta ja mielenrauhaa, hyvinvointia lisääviä asioita kaikki.