Poikkeuskevättä seuraa tänä vuonna väistämättä poikkeuskesä. Myös valmiit lomasuunnitelmat ja -laukut täytyy todennäköisesti pakata uudestaan. Tärkeintä on kuitenkin irrottautua arjesta ja antaa mielen ja kropan tehdä juuri sitä, mitä se nyt kaipaa.
Loma on aina loma, vaikka sen toteutus olisi tänä vuonna jotain ihan muuta kuin olit suunnitellut. Kesästä ja lomasta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Ei hampaat irvessä ja suorittaen, vaan itseään kuunnellen ja kepein askelin.
Työpsykologi ja psykoterapeutti Outi Reinola Terveystalosta vertaa kesälomaan laskeutumista rankan urheilusuorituksen jälkeiseen tilaan.
– Jos juokset maratonin, niin sen jälkeen sallitusti lepäät ja rentoudut. Et suinkaan säntää saman tien uudelle maratonille.
Hän korostaa, että kevät on ollut esimerkiksi juuri monelle JHL:läiselle rankka puristus. Siksi ei etenkään nyt ole syytä rynnätä lomalle suomatta itselleen muutamaa loivaa tuumauspäivää.
Pehmeä lasku lomaan
Reinola suosittaa viettämään pari kolme loman alkupäivää ihan vain olemalla ja tekemällä sitä, mikä miellyttää. Ja jos ei mikään huvita, niin sekin on sallittua.
– Moni voi loman ensimmäisinä päivinä olla tosi väsynyt, jopa alakuloinen. Ne ovat täysin normaaleja tuntemuksia, ja niihin kannattaa jopa varautua.
Jo ennen lomalle jäämistä olisi ihanteellista, jos voisi sumplia työnsä siten, että kalenteri näyttäisi tyhjää pari viimeistä päivää. Loman alkupäivät kun usein kuluvat helposti miettiessä mitä jäi tekemättä.
– Minulla on melko tiukka neuvo etenkin esimiehille: jätä ehdottomasti puskurivaraa lomaa edeltäville päiville. Aina jostain eteen putkahtaa niitä ennakoimattomia tulipaloja, joita pitää pikaisesti sammuttaa.
Jos äkillisesti hoidettavia hommia ei ihme kyllä ilmaannukaan, parhaassa tapauksessa ajan voi käyttää vaikka kiertelemällä työpaikalla kuulostelemassa kuluneen kevään tuntemuksia.
Reinola tietää, että ajatus edes parin päivän ”tyhjäkäynnistä” on tänä päivänä miltei utopistista. Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä, jos ja kun toiveena on loma, joka täyttää sille asetetut tavoitteet eli elpymisen ja työstä irrottautumisen.
Sano se ääneen
Reinolan mielestä olisi hyödyllistä, jos työyhteisöt voisivat ennen lomien alkua istua alas vaikka muutaman kahvitauon ajan pohtimaan menneen kevään kokemuksia.
– Kaikki, minkä voi sanoa ääneen, on pois mielen päältä ja keventää omaa henkistä taakkaa. Kukaan ei taatusti odottanut tai halunnut tällaista kevättä.
Koronan mukanaan tuomat yllättävät muutokset ovat vaikuttaneet meistä ihan jokaiseen. Toisiin enemmän ja toisiin vähemmän.
Koko Suomi sairastui, ja nyt olemme vasta matkalla pikku hiljaa kohti yhteiskuntamme toipilasvaihetta.
Vaikka ympäristö ja olosuhteet luonnollisesti vaikuttavat mielialaan, Reinola muistuttaa, että omaa mieltään voi hieman tsempata. Olisi tärkeää ponnistella ja oivaltaa se, mikä on kaikesta huolimatta hyvin ja mikä on sujunut poikkeusoloista huolimatta.
Kulunut kevät on ollut monella työpaikalla uusien työtapojen opettelemista, kiirettä ja tiukkoja käänteitä. Paljon sellaista, mihin kukaan ei vielä muutama kuukausi sitten aavistanut joutuvansa.
Siksikin olisi hyvä yhdessä käydä läpi paitsi niitä
hankalia tilanteita myös onnistumisen hetkiä. Molempia varmasti löytyy.
– Tottahan ihanteellisinta olisi, kun pääsisi aloittamaan lomansa positiivisen palautteen siivittämänä, Reinola toivoo.
Stop surkuttelulle – tee jotain uutta
Entä jos kesäloma tuntuu tänä vuonna jopa pettymykseltä? Koko talven odotettu unelmamatka on peruuntunut, ja perheen tiivistä yhteiseloakin on tullut nautittua jo lähes yliannostukseen asti.
Reinola korostaa, että hetken on lupa märehtiä asiaa, mutta marttyyriksi ei pidä heittäytyä.
– On käännettävä koko ajatuskulku. Tämä nyt vaan on erilainen kesä ja loma. Ja taatusti tästä välivuosikesästäkin löytyy paljon hyvää.
Lapsen pettymys täytyy keriä auki jo luvattujen, mutta
pieleen menneiden suunnitelmien osalta.
– Itse asiassa lapset pääsevät usein harmituksen yli meitä aikuisia nopeammin. Heidän pitää antaa kysyä ja puhua aiheesta riittämiin, Reinola sanoo.
Surkuttelun sijaan kannattaa miettiä, mitä erilaista ja täysin uutta tämä kesä tarjoaa. Lisäksi aina voi alkaa tehdä suunnitelmia tulevia lomia varten.
– Ja jos yhtään lohduttaa, niin ainakaan et ole yksin näiden pohdintojen kanssa, Outi Reinola toteaa.
Kaksi vai viisi viikkoa, päätä itse
Jotkut suosittavat, että lomalla pitäisi olla yhtä soittoa vähintään kaksi viikkoa. Osa puhuu jopa viiden viikon puolesta.
– Loman pituutta oleellisempaa on mielestäni se, että lomalla pääsee aidosti irti töistä, sanoo Outi Reinola.
Hän jatkaa, että ei edes viidestä viikosta ole mitään hyötyä, jos työasiat kolkuttavat koko ajan takaraivossa. Työpaikalta soitellaan, tai työntekijä itse käy lukemassa sähköpostejaan ja murehtii, miten työpaikalla pärjätään. Ehdottomasti tärkeämpää on se, että voi levollisin mielin luottaa, että kaikki kyllä hoituu. Niin esimies kuin duunari on lomansa ansainnut!
– Jos kävisi niin, että työpaikalla kaikki menisikin pieleen eikä siellä pärjätäkään ilman tiettyä työntekijää tai pomoa, niin onhan sen – hyvänen aika – syytäkin tulla ilmi. Vasta silloin asialle voidaan tehdä jotain.
Älä suorita lomaasi: nauti
Irtiotto, niin töistä kuin joistain piintyneistä rutiineista, edesauttaa elpymistä. Reinola mainitsee suomalaisten hieman pahan tavan: suorittamisen.
– Suoritamme lähes koko ajan arjessa, mutta monesti myös loma on sitä. Lomalla olisi kuitenkin tarkoitus palautella voimia ja tehdä mahdollisuuksien mukaan pienimuotoisia irtiottoja.
Lomasta tulee helposti suoritus, jos se on täynnä aikatauluja. Monet suunnittelevat loman täyteen puurtamista, remonttia, siivoamista, kasvimaata, mökin kunnostusta. Loma ei kuitenkaan saisi olla työleiri.
– Tietenkin jos koti ja mökki tuntuvat niiltä itselleen parhaille ja ainoille vaihtoehdoille lomanviettoon, sitten on hyvä niin.
Reinola kertoo, että joillekin sana elpyminen voi olla vaikea hahmottaa. Häneltä kysytään muun muassa ”Mistä minä voin tietää, mistä minä elvyn?”
– Vastaan, että tee sellaista, mikä on mielestäsi mukavaa. Jos nautit kasvimaalla kyykkimisestä ja kuokkimisesta, ole siellä niin pitkään kuin haluat. Mutta jos koko ajan raksuttaa laskuri päässä, että montako riviä vielä, niin pois sieltä. Se ei yhtään auta elpymistä.