Suomessa ei ole tapana udella toisten palkkoja. Pitäisikö palkoista oppia keskustelemaan rennommin? Entä tulisiko yksityisen sektorin palkkasalaisuutta raottaa lainsäädäntöä muuttamalla?
Palkka-avoimuutta tulee edistää lainsäädännöllä. Myös yksittäisen työntekijän oikeutta saada muiden palkkatietoja tulee parantaa.
Näin toteaa tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara selvityksessä, jonka hän jätti huhtikuussa 2018 silloiselle perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.).
Maarianvaaran toimeksiantona oli selvittää keinoja sukupuolten palkkaerojen kaventamiseksi ja palkkasyrjinnän ehkäisemiseksi.
Jotta tasa-arvovaltuutetun selvitys ei jäisi homehtumaan sosiaali- ja terveysministeriön kaappeihin, Saarikko asetti kolmikantaisen työryhmän laatimaan esityksen lakimuutoksista, joilla palkka-avoimuutta voidaan lisätä. Ryhmä sai työnsä valmiiksi maaliskuussa 2019.
Palkansaajat: Koko palkka saatava tiedoksi
Palkansaajakeskusjärjestöjen (SAK, Akava ja STTK) mielestä työntekijöiden edustajien, kuten luottamushenkilöiden, tulisi saada koko työpaikan henkilöstöstä yksilöidyt palkkatiedot kaikkine palkanosineen. Vain siten luottamushenkilöt voisivat valvoa palkkatasa-arvon toteutumista.
Työnantajapuolelta palkka-avoimuuden lisääminen sai jyrkän kielteisen vastaanoton. Työnantajärjestöistä mukana olivat Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, KT Kuntatyönantajat ja Valtion työmarkkinalaitos.
Yhteistä näkemystä ei syntynyt – ja samaan aikaan kaatui Juha Sipilän (kesk.) hallitus.
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen mahdollisia tasa-arvoa lisääviä toimia odotellessa on hyvä kerrata, mitä laki sanoo palkoista ja niiden avoimuudesta.
Jos työntekijä epäilee palkkasyrjintää, hän ei saa tietoonsa verrokkihenkilön palkkaa ilman tämän suostumusta.
1 Kenen palkat ovat julkisia?
Kuntien, kuntayhtymien ja valtion virkamiesten ja työntekijöiden palkat ovat nimikirjalain perusteella julkisia.
Kenellä tahansa on oikeus saada tiedot julkisella sektorilla työskentelevän virkamiehen tai työntekijän tehtäväkohtaisesta tai vaativuusryhmää vastaavasta palkasta, henkilökohtaisesta palkanosasta ja muusta mahdollisesta palkkauksen osasta sekä henkilön kokonaispalkasta.
2 Kenen palkat ovat salaisia?
Yksityisellä sektorilla palkka on työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joten palkkatiedot eivät ole julkisia.
Jos työntekijä epäilee palkkasyrjintää, hän ei saa tietoonsa samaa tai samanarvoista työtä tekevän verrokkihenkilön palkkaa ilman tämän suostumusta.
Luottamusmies tai muu henkilöstön edustaja voi syrjintää epäilevän pyynnöstä saada nämä tiedot tasa-arvovaltuutetulta, kun epäilyyn on perusteltua aihetta.
Suomessa puolisotkaan eivät aina tiedä toistensa tuloja.
3 Kaventuisivatko tuloerot?
Tuloerot, etenkin naisten ja miesten välinen palkkaero, on iso yhteiskunnallinen ongelma.
Palkkatietojen mahdollisimman laaja julkisuus voisi kaventaa perusteettomia palkkaeroja, koska silloin palkkasyrjintää koskeva epäily olisi helpompi todistaa. Toisaalta jouduttaisiin tinkimään nykyisenlaisesta yksityisyydensuojasta.
4 Mitä kansa sanoo?
Asia jakaa kansalaisten mielipiteitä. Toimihenkilökeskujärjestö STTK:n vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan 58 prosenttia suomalaisista olisi valmis poistamaan palkkasalaisuuden, jotta palkkatasa-arvo etenisi.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n helmikuussa 2019 tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmannesta kansalaista ei halua palkkatietojaan työkavereiden nähtäväksi ilman omaa suostumusta.
SAK:n kyselyn mukaan yli 67 prosenttia luottamushenkilöistä haluaisi palkat julkisiksi työpaikoilla.
5 Onko kulttuuri muuttumassa?
Suomessa rahasta, ja varsinkin omasta tai työkavereiden palkoista, puhumista vältellään. Aina puolisotkaan eivät tiedä toistensa tuloja. Esimiehen ja työkavereiden palkat kiinnostavat, mutta oman tilinauhan sisällöstä mieluiten vaietaan.
Johtuuko kursailu kateuden pelosta vai siitä, että rahasta puhuminen ei kuulu hyviin tapoihin? Ehkä kulttuuri on muuttumassa, sillä joissain ohjelmisto- ja pelialan yrityksissä kaikki tietävät toistensa palkat, myös pomon.
