Mikään pino ruostuneita moponkappaleita ei ole asentaja Tomi Salmiselle mahdoton. Hän fiksaa romusta esiin Pappa-Tunturin, uudenkiiltävän kuin suoraan myymälästä vuosikymmenten takaa.
Raisiolainen Tomi Salminen on hurahtanut pappamopoihin. Mopojen omistus ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan niiden viehätys piilee entisöinnin ja ajamisen ilossa. Kun hän on entisöinyt pyörän ajokuntoon, sitten huristellaan Marja-vaimon kanssa.
Mikä vanhoissa kaksipyöräisissä viehättää?
Entisöinti ja korjaaminen on kivaa, ja vanhoilla Tuntureilla ajaminen hienoa. Nämä lähtevät aina käyntiin.
Mistä löydät vanhoja mopoja?
– Netin Torista näitä löytyy. Usein ostan ihan raatoja, jotkut jopa irto-osina. Puhdistan, maalaan, korjaan, puran moottorin ja sitten kokoan palapelin. Äskettäin hain Janakkalasta neljä Tunturin raatoa, mahtuivat juuri ja juuri autoon. Kyllä näitä kannattaa kauempaakin hakea. Moottoripyöräni, vuoden 1955 EMW:n, hain alkuperäiseltä omistajalta Aurasta.
– Bensatankkikin oli täynnä jyviä. Hiiret varmaan asuneet siellä.
Se oli ollut maatalossa jossain kuivurissa ties kuinka kauan, bensatankkikin oli täynnä jyviä. Hiiret varmaan asuneet siellä. EMW on BMW:n itäsaksalainen rinnakkaismerkki. Pyörä oli tosi huonossa kunnossa, mutta nyt se on hieno.
Mikä oli ensimmäinen projektisi?
– Korjaamisen ja entisöinnin olen oppinut vuosien ja tekemisen myötä. Ensimmäinen Pappa-Tunturini oli vuoden 1976 vihreä Tunturi. Sen hankin 20 vuotta sitten. Kokosin ajokuntoon pojalle, kun hän sellaisesta innostui. Hän ajoi paljon, pari kolariakin, ja pyörä meni huonoon kuntoon. Vuonna 2003 sitten entisöin sen. Tuolla se on tallessa, ihan priima.
Missä remontoit?
– Autotallissa. Seuraava Tunturin runko odottaa siellä, sai juuri uuden punaisen maalin. Sen voisi vaikka sähköistää. Bensatankkiin saisi ohjauskeskuksen. Maalatessa minulla on täydet suojavarusteet, suojateltta ja ilmanvaihto.
Mikä on entisöinnissä hankalaa?
– Varaosien etsimiseen menee joskus aikaa paljon. Se on tuntikausien netissä selaamista. Välttämätöntä, mutta hidasta.
Mitä pyöriä sinulla on?
– Tuntureita on kuusi käyttökuntoista. Lisäksi on muutama mopo muita merkkejä. Kaksi skootteria on, joista toinen on Suomen ainoa NSU vuosimallia 1958. Siinä on jalkavaihteet, toinen poljin vaihtaa isompaan, toinen pienempään. Kerran kaveri soitti, että suututko, jos tuon Lambrettan pois nurkista. Skootteri sekin. Pistin sen kuntoon, ja kun lähdetään liikkeelle skoottereilla, Marja ajaa sillä ja minä NSU:lla.
– Välillä on kyllä ihmetelty, et kui niit noi paljo o.
Moottoripyöriä on kaksi, EMW:n lisäksi Marjan AWO. Kaikki meidän ajokuntoiset pyörämme ovat museorekisterissä. Se tarkoittaa, että ne ovat alkuperäisessä kunnossa ja ajopäiviä saa vuodessa olla enintään 30.
Saako varaosia helposti?
– Sellaista varaosaa ei olekaan, mitä ei rompetoreilta löydä. Tunturien huoltokirjat ja moottorien ja runkojen räjäytyskuvat löytyvät harrastajien, AMA ry:n ja Rapapappojen sivuilta. Sieltä löytyy kaikki mahdollinen tieto ja myös Tunturi-mopedien historia. Alkuperäiset maalitkaan eivät ole ongelma. Värinsekoitusohjelmaan syötetään valokuva väristä, tuloksena saa purkillisen ihan tarkkaan samaa sävyä, kuten on esimerkiksi vuoden 1960 Mobylette-moottoripolkupyörän pronssin väri. Siihen teetin myös keltaisen rekkarin, koska nykyrekisterikilvet ovat liian isoja.
Mistä pappamopojen suosio johtuu?
– Nostalgiaahan se on. Näitä harrastavat kai eniten viisi-kuusikymppiset, jotka ajoivat omassa nuoruudessaan 70-luvulla Tunturi-mopoilla. Sitten tuli sukupolvi, joille myytiin Gileraa, putkirunkoista ja enduroa. Tunturit jäivät vanhoille. Kun entiset nuoret tulivat keski-ikään, kaivettiin vanhat mopot esiin. Silloin nousivat hyväkuntoisten hinnat.
Saako näillä huomiota?
– Aina kun ollaan näillä liikkeellä, joku tulee katsomaan ja kyselemään. Muistelemaan omia nuoruuden mopojaan ja ihailemaan. Ja Marjalle näytetään peukkua. Välillä on kyllä ihmetelty, et kui niit noi paljo o.
Mitä kokoelmasta puuttuu?
– Hankin näitä entisöinnin ilosta, omistaminen ei ole se tavoite. Pari olen myynytkin. Enempään ei ole tilaa. Tunturi Sporttia meillä ei ole. Se oli Tunturin vähän erinäköinen nuorisomalli. Kun poljinpakko poistui, tuli starttikäynnistys ja jalkatapit. Ajoin nuorena vuosimallilla 1968. Sportin voisi hankkia, mutta se pitäisi saada itse laittaa kuntoon.
Mitä vinkkejä antaisit mopojen entisöinnistä kiinnostuneelle aloittelijalle?
Mahdottomasta ei kannata aloittaa. Osia ei noin vain kaupasta saa, eikä maalaus aina onnistu kerralla. Joka käänteessä on yllätyksiä. Pitkä pinna kannattaa olla, ja sitä on hyvä olla paljon
Olet monitaituri. Minkä kädentaidon aiot vielä opetella?
Ennen mopoja opettelin tiffanytyöt, puuesineiden sorvaamisen ja korukivien hionnan. Niitä sitten, jos mopoilta jää aikaa.