Työtuomioistuin pitää JHL:n viime marraskuussa toteuttamia tukilakkoja työehtosopimuslain mukaisina. Lakoilla liitto osoitti myötätuntoa Posti- ja logistiikkaunioni PAU:n jäsenille ja pyrki vauhdittamaan postialan kariutuneita työehtoneuvotteluja.
Kuka vielä muistaa loppusyksyn 2019, jolloin kirjeet ja iso osa muusta postista jäi jakamatta lähes kolme viikkoa? Syynä oli Posti- ja logistiikkaunioni PAU:n lakko, joka johtui Paltan ja PAU:n umpikujaan päätyneistä tes-neuvotteluista.
Rikkana rokassa oli lisäksi Postin aiempi päätös siirtää pakettilajittelijat tytäryhtiöönsä Posti Palvelut Oy:hyn ja ryhtyä soveltamaan heihin muita Postin työntekijöitä heikompitasoista työehtosopimusta. Tämän tytäryhtiön kanssa PAU:lla oli talokohtainen työehtosopimus.
Tuossa tilanteessa PAU pyysi muilta ammattiliitoilta tukea työtaisteluunsa, ja useat SAK:laiset liitot ilmoittivat ryhtyvänsä myötätunto- ja tukilakkoihin postilaisten puolesta. Näin menettelivät JHL:n ohella Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Ilmailualan Unioni IAU ja Merimiesunioni.
JHL:n jäsenet olivat lyhyissä tukilakoissa Finferriesin losseilla, Helsingin bussiliikenteessä ja Airpro Oy:n turvapalveluissa lentokentillä sekä VR:n tavaraliikenteessä ja huoltotoiminnoissa. Niinpä lakkojen vaikutukset näkyivät laajasti niin maalla, merellä kuin ilmassa.
Palta piti JHL:n tukilakkoja työehtosopimuslain vastaisina, ja nosti kanteen liittoa vastaan työtuomioistuimessa. Se hylkäsi kanteen ja velvoitti Paltan korvaamaan JHL:n oikeudenkäyntikulut, noin 6 000 euroa.
Lue lisää: Työtuomioistuimen 29.4.2020 antama ratkaisu ja perustelut JHL:n myötätuntolakkoa koskevassa asiassa.
Lakko ei kohdistunut omaan tessiin
Myötätuntotyötaistelut on katsottu Suomen oikeuskäytännössä sallituiksi, kunhan ne täyttävät kaksi ehtoa: Ensinnäkään tukityötaistelu ei saa osaksikaan kohdistua tukityötaisteluun ryhtyneen liiton omaan työehtosopimukseen. Toiseksi tuettava työtaistelu, eli niin sanottu primäärilakko, ei saa olla lain vastainen.
Tukilakko ei saa kohdistua liiton omaan tessiin tai omien jäsenten työehtoihin.
Ensimmäinen ehto täyttyi, sillä JHL:n tukilakot eivät miltään osin kohdistuneet JHL:n omiin työehtosopimuksiin eikä niillä pyritty vaikuttamaan JHL:läisten työehtoihin.
Toisen ehdon täyttyminen ei ollut työtuomioistuimen mukaan yhtä selvää, sillä sen mielestä tukityötaistelut kohdistuivat ainakin osaksi myös Posti Palvelut Oy:ssä käynnissä olleeseen lakkoon. Sen työtuomioistuin oli jo aiemmalla tuomiollaan katsonut työehtosopimuksen työrauhavelvoitteen vastaiseksi.
Liitolle ei määrätty hyvityssakkoa
Kysymys kuuluu, miksi työtuomioistuin vapautti JHL:n maksamasta hyvityssakkoa, jos liiton myötätuntotyötaistelu kohdistui ainakin osaksi työrauhavelvoitteen piirissä olevaan lakkoon.
Perusteluissaan työtuomioistuin katsoo, että myös myötätuntotyötaistelut nauttivat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattua lakko-oikeuden suojaa. Perus- ja ihmisoikeuksia voidaan sen mukaan rajoittaa vain tietyin tarkasti määritellyin ehdoin.
Myötätuntotyötaistelut nauttivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen lakkosuojaa.
Keskeinen ehto on, että rajoituksista tulee säätää lailla. Työtuomioistuin katsoi, että tässä tapauksessa työehtosopimuslaki eikä edes sen vakiintunut tulkintakäytäntö sisältänyt kieltoa myötätuntotyötaistelulle, koska kyse oli pelkästään työehtosopimuksen työrauhalausekkeen vastaisesta primäärilakosta.
Kun otetaan huomioon lailla säätämisen vaatimus, työtuomioistuin totesi, ettei se voinut laajentavaa tulkintaa käyttäen katsoa JHL:n työtaisteluita työehtosopimuslain vastaisiksi.
JHL:n lakimiehen Keijo Tarnasen arvio työtuomioistuimen ratkaisusta:
”Tilanne oli harvinainen, koska työehtosopimuksissa sovittuja ja laissa säädettyä työrauhaa laajempia työrauhavelvoitteita ei kovin useassa tessissä ole. Ratkaisulla voi kuitenkin olla merkitystä siltä kannalta, että työtuomioistuin totesi mahdottomaksi laajentaa työrauhavelvollisuuden alaa työtuomioistuimen laajentavin tulkinnoin. Työrauhavelvoitteen sisältö on erityisesti 70-luvulta lähtien muotoutunut varsin pitkälle oikeuskirjallisuuteen ja työtuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuen ilman, että sille olisi kaikilta osin löydettävissä selvää pohjaa lain säännöksistä.”