Kouvolassa esikoululaiset pääsevät bussilla metsään

Kello on noin yhdeksän aamulla, kun värikäs 
päiväkotikäyttöön valmistettu linja-auto kaartaa 
Kettumäen kansanpuiston parkkipaikalle. 
Parikymmentä uteliasta pientä päätä kurkistaa bussin 
ikkunoista. Kouvolalainen metsäesikouluryhmä suuntaa tänään heille uuteen luontokohteeseen.

Bussin pysähdyttyä alkaa turvavöiden irrotus ja neonkeltaisten huomioliivien pukeminen.

– Älkääpä unohtako kurarukkasia, muistuttelee lastentarhaopettaja Minna Halme innokkaita ulospyrkijöitä.

Sade- ja muille suojavarusteille on tarvetta. Mennyt syksy kun on ollut tavallistakin sateisempi ja sen vuoksi kurainen. Ja myös siksi, että metsäesikoululaiset viettävät ison osan ajetaan luonnon helmassa. Ympäri vuoden, säässä kuin säässä.

Kuravarusteiden huollon ja kuivatuksen hankaluus onkin yksi harvoista ongelmakohdista, joita uuden päiväkotibussin toiminnassa on sen alkuvaiheessa ilmennyt.

Pilottieskarilaiset

Kouvolan päiväkotibussi on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Ensi kertaa bussi starttasi esiopetuksen liikkuvana tukikohtana elokuussa. Se otettiin käyttöön helpottamaan eskarilaisten tilapulaa.

Kouvolassa ajatus päiväkotibussikokeilusta syntyi muiden Pohjoismaiden vanavedessä. Tanska oli idean alullepanija jo 2000-luvun alussa. Myös Ruotsissa ja Norjassa päiväkotibusseista on hyviä kokemuksia pidemmältä ajalta.

Bussi on kotimaista tuotantoa. Valmistaja on Kiitokori Oy Kausalasta, aivan Kouvolan lähettyviltä.

Päiväkotibussi on varusteltu lasten 
turvallisuutta ja tarpeita silmällä pitäen. Sieltä löytyvät tilat niin ruoanvalmistukseen, lepoon, leikkiin kuin tavarasäilytykseen, unohtamatta tietenkään wc:tä.

Miten päiväkotitoimintaa varten rakennettu kulkuväline sitten eroaa normaalista linja-autosta? Se on suunniteltu nimenomaan lasten ehdoilla ja turvallisuustekijät ovat avainasemassa. Jokaiselle lapselle on turvaistuin ja tietenkin turvavyöt. Varustukseen kuuluvat wc, leikkipaikka, keittiötila, kuivauskaappi ja säilytyslokerikot. Bussin istuimista saa myös kasattua sängyt päivälepoa varten.

 

Aikatauluissa säätämistä

Päiväkotibussia kotipesänään käyttää tästä syksystä alkaen kahden päiväkodin esikoululaisista koottu 20 lapsen metsä-
eskariryhmä. Bussi kiertää kummankin päiväkodin kautta aamuisin noutamassa ja neljän tunnin esikouluopetuksen jälkeen iltapäivisin viemässä lapset takaisin. Aikuisia matkassa on neljä: kaksi lastentarhaopettajaa, lastenhoitaja ja bussinkuljettaja.

Suurin osa lapsista on kokopäivähoidossa, jolloin he aloittavat aamun päiväkodilla ja jatkavat siellä vielä eskarituntien jälkeen.

–Vähän kikkailemista on siinä, kun molempien päiväkotien pihassa pitäisi olla lapsia vastassa kello 8.30, kun esiopetus alkaa, lastenhoitaja Tea Tyni-Nurmilaukas kertoo.

Hän jatkaa, että lasten kyytiin lastaaminen ja turvavöiden kiinni saaminen vie aina oman aikansa. Vanhemmat saavat kiitosta siitä, että ovat olleet ymmärtäväisiä aikataulujen satunnaisista lipsumisista. Myös lasten totuttautuminen aivan uuden tyyliseen hoitojärjestelyyn on sujunut kitkatta.

Bussilla metsään

Modernista ja toimivasta tukikohdasta huolimatta lapset eivät suinkaan vietä koko eskaripäivää 
pyörien päällä. Bussin pääasiallinen käyttötarkoitus on sama kuin linja-autoilla yleensäkin: paikasta toiseen siirtyminen.

– Haemme aamuisin lapset ja ajamme muutaman kilometrin matkan tuttuun lähimetsään tai muuhun lähistöllä sijaitsevaan kohteeseen, jossa olemme sitten metsäeskarihenkisesti ulkona, lastentarhaopettaja Tiina Ihaksi kuvailee päivän kulkua.

Hänellä on kokemusta metsäeskaritoiminnasta jo edelliseltä vuodelta, jolloin ryhmän tosin muodostivat vain yhden päiväkodin lapset. Ihaksi kertoo, että eskarin toimintasäde laajeni huomattavasti tänä vuonna.

Metsäeskarilaiset viettävät valtaosan ajasta luonnon helmassa. Onpa heillä 
oma nimetty kotimetsäkin. Tällä kertaa lähdettiin retkelle ihan uusiin maisemiin, Kouvolan Kettumäen kansanpuistoon.

– Viime vuonna laitettiin aamulla reput selkään ja suunnattiin kävellen lähimetsään. Nyt kun on oma kulkuväline, on mahdollista päästä näkemään paikkoja ihan eri lailla, eikä olla sidottuja paikallisbussien reitteihin ja aikatauluihin.

Lapset jakautuvat yleensä kolmeen pienempään ryhmään. Pienryhmissä tehtävien tekeminen sujuu tarvittaessa näppärästi bussin tiloissa. Kaksi ryhmää voi esimerkiksi olla ulkona ja yksi sisällä, sillä työskentely koko parikymmenpäisen porukan kanssa samanaikaisesti bussissa ei välttämättä onnistu ihan täysipainoisesti.

Tulevia koululaisia

Toisinaan retkille lähdetään eväiden kanssa, ja ne syödään päivän kohteessa. Usein käydään kuitenkin keskuskeittiöllä lounastamassa. Samalla tulee hyvää ryhmäruokailuharjoitusta seuraavan syksyn koulunaloitusta silmällä pitäen.

– Bussissa on mahdollisuus pienimuotoiseen ruuan valmisteluun, mutta ei tässä ole tarkoitus aterioita valmistaa. Jääkaappiin mahtuu muutama maitotölkki ja pakolliset kylmässä säilytettävät 
tarvikkeet, Ihaksi kertoo.

Vaikka linja-autossa penkeistä saa helposti  muunneltua nukkumatilat, eivät ne ole eskarilaisten käytössä. Päiväunet ovat jo taakse jäänyttä aikaa. Kuitenkin joskus raikas ulkoilma, luonnossa liikkuminen ja täysi vatsa saattavat yllättää pienet matkaajat.

– Ruokailun jälkeen, kun lähdetään ajelemaan kaupungin läpi, saattaa lämpimässä bussissa joku joskus vahingossa vähän torkahtaa. Jos matka olisi pidempi, voisivat useammankin silmät painua kiinni, Tyni-Nurmilaukas hymyilee.

Luottamusta löytyy

Paikasta toiseen pyörien päällä kulkeva esikoulutoiminta on vielä uutta niin hoitajille, lapsille kuin vanhemmillekin. Siksipä palautteet ja kehitysideat on otettu mieluusti vastaan.

– Turvallisuudentunteen ja luottamuksen rakentaminen toiminnan alkuvaiheessa on ollut kaiken a ja o, kertoo Ihaksi.

Puolelle lapsista tuli koko muu ryhmä aivan uusina tuttavuuksina, niin lapset kuin aikuisetkin. Luotto löytyi nopeasti puolin ja toisin. Lapset hyppävät intoa puhkuen bussiin ja lähtevät iloisin mielin minne 
bussin nokka kulloinkin näyttää.

– Onhan se vanhemmista tietenkin vähän jännää, kun aina ei ole ihan tarkkaa etukäteistietoa siitä, missä ja mihin milloinkin menemme.

Ihaksi jatkaa, että vanhemmat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä ja osallistuvia.

– Tosi paljon on syksyn aikana juteltu ja kyselty. Kritiikkiä on tullut niistä asioista, joista on pitänytkin. Ilman rakentavia parannusehdotuksia ei toimintaa voisi edes kehittää.

Vanhemmille tärkeää ja mieltä rauhoittavaa on tieto siitä, että hoitohenkilökunta on koko ajan tavoitettavissa. Viestit kulkevat nopeasti, kun 
puhelimet ovat aina käden ulottuvilla.

– Lasten perheet ovat tervetulleita halutessaan myös osallistumaan esimerkiksi retkille. Ylimääräisiä apukäsiä ei ole liikaa silloin, kun menemme lasten kanssa hiihtämään tai luistelemaan, toteaa Halme. Perheiden paikallistuntemus on hyödyksi myös 
suunniteltaessa yhdessä erilaisia luontokohteita, joita Kouvolan alueella riittää.