Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala puhuu jalkapallosta yhtä mielellään kuin Jeesuksesta. Lisäksi hän vie seurakuntalaisia kirkkokaljalle, vihkii homo- ja lesbopareja ja tiputtaa kiloja tosi-tv-ohjelmassa. Virkistävän erilainen pappi.
Tiedättehän sen pönöttävän, itsensä pikkuisen liian vakavasti ottavan sielunpaimenen, joka katsoo seurakuntalaisia hivenen yläviistosta. Jos pitäisi nimetä yksi pappi, joka on muuttanut tätä mielikuvaa, sormi osoittaisi Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherraa Kari Kanalaa.
Kanala ei asetu yläpuolelle vaan myöntää olevansa altis houkutuksille siinä missä muutkin kuolevaiset.
– Kalja maistuu, joskus liikaakin.
Eikä Kanala ota itseään turhan vakavasti. Päinvastoin: hän kekkuloi märkäpuku yllään paljussa kirkkokansan jututettavana, toimii Ensitreffit alttarilla -ohjelman matchmakerina ja tunnustaa unohtaneensa kriittisellä hetkellä herransiunauksen. Juuri sellaisena hän puhuttelee tavallista tallaajaa, sellaista, joka ei tiedä, mitä eroa on helatorstailla ja helluntailla.
Istuu kuin nenä päähän
Paavalin seurakunnan esipaimeneksi Kanala istuu kuin nenä päähän. Arabianrannan, Hermannin, Itä-Pasilan, Kalasataman, Toukolan ja Vallilan kaupunginosiin sijoittuva seurakunta tunnetaan siitä, että sen ovet ovat apposen auki.
– Olen ylpeä siitä, että Paavali päätti ensimmäisenä seurakuntana antaa tilansa samaa sukupuolta olevien parien käyttöön. Vedin siitä sen johtopäätöksen, että vihimme myös homo- ja lesbopareja, hän perustelee.
– Paavalin seurakunnassa vihimme myös homo- ja lesbopareja.
Päätös tehtiin seurakuntaneuvostossa lokakuussa 2016, eli noin puoli vuotta ennen tasa-arvoisen avioliittolain voimaantuloa. Sen sijaan evankelis-luterilainen kirkko kipuilee asian kanssa edelleen. Tuorein esimerkki on elokuussa julkaistu piispojen mitäänsanomaton julkilausuma, joka ei ota kantaa suuntaan eikä toiseen.
– Jahkailullaan kirkko lyö seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjä ja unohtaa samalla kristinuskon ydinsanoman – sen, ettei Jumalan armossa ole mutta-sanaa. Hän sanoo:”Tulkaa kaikki minun tyköni.”
Luther, tuo iloinen kaljaveikko
Kirkkoherransa johdolla Paavalin seurakunta on uudistanut ruohonjuuritason työtä ja houkutellut mukaan niitä, jotka muuten kiertäisivät kirkon kaukaa. Heitä on paljon, sillä alle puolet alueen asukkaista kuuluu kirkkoon.
– Ei ole kuuluttu ennen minua, ei minun aikanani ja tuskin jälkeenikään. Mutta meidän vapaaehtoisissa on paljon kirkkoon kuulumattomia, jotka antavat panoksensa seurakunnan toimintaan. Se jos mikä on arvokasta.
Kanala uskoo, että ihmisillä on hyvä syy ratkaisuihinsa.
– Me emme kysele motiiveja kuulua tai olla kuulumatta kirkkoon. Jos tänne haluaa tulla, on tervetullut sellaisena kuin on.
Yksi Kanalan keinoista madaltaa kynnystä on kirkkokaljat, jotka hän toteutti reformaation merkkivuonna 2017.
– Ensin kirkkoon ja sitten yhdessä kaljalle. Tai sitten suoraan kaljalle. Kun papin naama on entuudestaan tuttu, häntä on helppo lähestyä, kun on hätä.
Kanalan mielestä kirkkokaljat toimi samalla lempeänä protestina juhlavuoden pompöösille ohjelmatarjonnalle.
– Luther oli kaljanlitkijä ja hyvän elämän puolestapuhuja, ei mikään vakavamielinen askeetikko ja ilonpilaaja. Ajattelin, että Luther pitää tuoda nykyaikaan.
Tuopin ääressä kaljaveikot käsittelivät päivän tekstiä, ja mukana oli Kanalan lisäksi joku muu raamatuntuntija. Samaan tempausten sarjaan kuuluivat lounasta papin kanssa -tilaisuudet.
– Ilmoitimme seurakuntauutisissa, missä pappi käy tiettynä päivänä lounaalla, ja ken halusi, sai tulla mukaan seuraksi. Eräs tuli Hyvinkäältä asti.
Syötä Messin vasemmalle jalalle
Myös futiskirkko on yksi Kanalan toteuttamista ideoista. Hän pitää kirkkosalissa 12 minuutin messun ja jakaa ehtoollisen, minkä jälkeen katsotaan screeniltä jalkapallo-ottelu.
– Vieraana on aina joku jalkapalloguru, esimerkiksi entinen päävalmentaja Martti Kuusela, jonka kanssa analysoimme yhdessä ottelun kulkua, hän kertoo.
Futiskirkko versoo Kanalan intohimosta jalkapalloon. Alun perin hän haaveili jalkapalloilijan urasta, mutta lapsuudenmaisemissa Halsualla ei potkittu palloa.
– Siellä hiihdettiin ja pelattiin pesistä. Siksi pääsin pelaamaan futista vasta opiskeluaikoina.
Kanalalle jalkapallo on maailman selitys – ja selviytymiskeino, kun elämä tuntuu olevan umpikujassa.
– Kentällä voin irrottautua kaikesta muusta. Silloin mietin vain sitä, mihin juoksen ja kenelle seuraavaksi syötän. Lisäksi jalkapallo on kansainvälinen kieli, tapa vähentää ristiriitoja ja rasismia maailmassa.
– Jalkapallo on kansainvälinen kieli, tapa vähentää ristiriitoja ja rasismia.
Kaikkein opettavaisinta Kanalalle on ollut pelata Helsingin yliopiston teologiaopiskelijoiden perustamassa Mooseksen Potku -seurassa.
– Joukkueessa oli liberaaleja ja konservatiivisesti ajattelevia, mutta kaikkien kanssa oli tultava toimeen. Se opetti pelaamaan joukkueelle.
Joukkueelle pelaaminen koskee Kanalan mielestä myös hänen työtään kirkkoherrana ja noin 30 työntekijän esimiehenä. Hänen roolinsa on toimia keskikenttäpelaajana, joka syöttää niin, että toinen voi tehdä maalin.
Syöttäessään Kanala miettii Lionel Messin vasenta jalkaa – sitä, jolla mestaripelaaja tykittää useimmat osumansa.
– Vahvista toisen vahvuuksia, jotta hän pääsee loistamaan. Syötä siis sille vasurille.
Yhtä lailla kirkkoherran pitää Kanalan mukaan toimia valmentajana ja varmistaa, että jokainen joukkueen jäsen saa peliaikaa.
Ottakaa esimerkkiä Irjasta
Kari Kanala on kysytty mediakasvo – julkkispappi, joka jää harvoin sanattomaksi. Viime keväänä hän tiputti kiloja tosi-tv-ohjelmassa Olet mitä syöt. Tänä syksynä hänet nähdään jo neljättä kertaa Ensitreffit alttarilla -ohjelman yhtenä asiantuntijana ja elämänkumppania etsivien sparraajana, rakkauden apostolina.
Mitä Ensitreffit on opettanut?
– No ainakin sen, että en ryhdy antamaan parisuhdeneuvoja, ellei niitä pyydetä, hän hekottelee.
Toisaalta hän myöntää olevansa parien käytettävissä senkin jälkeen, kun kamerat on suljettu.
– Vaikka liitto ei jatkuisi tv-partnerin kanssa, kokemus on voinut opettaa jotain tärkeää itsestä. Se taas saattaa auttaa löytämään uuden kumppanin ohjelman jälkeen ja sitoutumaan suhteeseen.
Kanala on aktiivinen myös sosiaalisessa mediassa, etenkin Twitterissä, jossa hänellä on liki 6 000 seuraajaa.
Twitter, kuten muutkin sosiaalisen median kanavat, täyttyy helposti toisiin kohdistuvasta ilkeilystä ja pahansuopuudesta, toisinaan myös vihapuheesta.
– Turha välinettä on syyttää, pitää katsoa peiliin. Helsingin hiippakunnan eläkkeelle jäänyt piispa Irja Askola on loistava esimerkki hyvän puhumisesta ja hyvästä puhujasta. Koetan seurata häntä.
Politiikassa on vetovoimaa
Huomio on vallan valuuttaa, ja toistaiseksi Kanala on halunnut käyttää sitä ravistellakseen ja haastaakseen kansankirkkoamme. Mutta myös politiikka kiinnostaa.
Kyselty on, hän myöntää ja nimeää vihreät poliittiseksi kodikseen.
Kanala on toiminut ensimmäisessä kirkkoherran virassaan runsaat neljä vuotta – ja tunnistaa itsessään tietynlaisen levottomuuden.
– Olen projektimainen tyyppi, ja kirkkoherran duuni ei ole projekti. Se rakentuu eri tavalla ja vaatii sitoutumista.
– Kirkkoherran duuni ei ole projekti. Se vaatii sitoutumista.
Seuraavat kaksi vuotta hän sanoo puskevansa täysillä Paavalissa mutta miettii sen jälkeen, mitä elämältä ja työltä haluaa.
– Paljon riippuu myös kirkosta. Haluaisin, että se toimii veturina sen sijaan että köröttelee resiinalla perässä, hän sanoo.
Vuoden 2010 seurakuntavaaleissa kirkko näytti suuntaa laskemalla äänestysiän 16 vuoteen, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut oikein mitään. Jopa koronakriisin aikana se on valinnut vaikenemisen.
– Loppuiko sanottava – vai rohkeus? Miksi kirkon kvartaali on 25 vuotta? Kanala ihmettelee.
Taivaassa tavataan, Kari!
Saarna on hyvä, jos se on lyhyt. Jos se on huono, se ei saa olla pitkä. Tämän neuvon Kanala sai rippipapiltaan Risto Seppälältä ja sitä hän pyrkii noudattamaan laatiessaan sunnuntaisaarnoja.
– Liian usein me papit tykkäämme omista sanoistamme ja ryhdymme esitelmöimään.
Kanala tähtää viiden minuutin saarnoihin.
– Olen saattanut miettiä aihetta viikolla, mutta kirjoitan saarnan vasta sunnuntaiaamuna. Liian valmiiksi pureskeltu saarna ei puhuttele.
Samainen rippipappi kannusti häntä opiskelemaan teologiaa ja ryhtymään papiksi.
Ei se huono neuvo ollut, toteaa Kanala ja muistelee viimeistä tapaamistaan Seppälän kanssa.
– Hän tiesi pian kuolevansa ja sanoi erotessamme, että ”taivaassa tavataan, Kari”. Ja lisäsi että, jos sinä pääset sinne, hän pääsee sinne varmasti.
Kenties rippipappi muisteli apostoli Paavalin sanoja meille Luojan luomille: ”Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus”. Ja tuskinpa Jumala on pilkunviilaaja.