Varhaiskasvatus ei ole ihan joka iikan homma

Porvoolaisessa Hinthaaran päiväkodissa työtä tehdään lasten toiveista käsin. Lisäksi päiväkodissa kunnioitetaan kaikkien erilaisuutta.

Hyvää huomenta! God morgon! toivottaa ovenpieleen kiinnitetty lappu Hinthaaran päiväkodissa Porvoossa. Suuressa, kulmikkaassa talossa suomen- ja ruotsinkieliset ryhmät elävät sulassa sovussa. Järjestely lisää lähipalvelun tarjontaa ja kannustaa lapsia tutustumaan kielirajojen yli.

Ryhmät ovat yksikielisiä mutta pihaleikit, laulutuokiot ja juhlat ovat kaikille yhteisiä. Syksystä lähtien päiväkodin lapset ovat saanet oppia joka viikko yhden uuden sanan toisella kotimaisella.

– Mitä useampaan kieleen tutustumme lapsina, sitä enemmän hyödymme siitä aikuisina. Kielenoppiminen ei kuitenkaan saa perustua pakkoon, vaan sen pitää olla luonnollinen osa muuta toimintaa, päiväkodin johtaja Carina ”Gina” Liljeberg-Karlsson kertoo.

Hän on johtanut päiväkotia vuodesta 2003 ja toimii nykyisin samalla myös Porvoon ruotsinkielisten perhepäivähoitajien esimies. Suurin Liljeberg-Karlssonin työajasta kuluu puhelimessa ja kokouksissa tai sähköposteihin vastaamiseen, sijaisten etsimiseen ja raporttien kirjoittamiseen.

– Työhön kuuluu paljon asiakaspalvelua. Vanhemmat kyselevät hoitopaikkojen perään ja henkilökunta haluaa keskustella esille tulleista ongelmista.

Heti johtajaksi

Liljeberg-Karlsson sai paikan johtajan viransijaisena Ahvenanmaalla heti, kun hän oli suorittanut sosiaalipedagogiikan tutkinnon, vaikka yleensä esimiestehtäviin valitaan kokenut lastentarhanopettaja.

Gina Liljeberg-Karlsson johtaa 140 lapsen ja 21 aikuisen elinkaaripäiväkotia. Joustavan pohjaratkaisun ansiosta talon käyttötarkoitusta voi tarvittaessa muuttaa helposti.
Gina Liljeberg-Karlsson johtaa 140 lapsen ja 21 aikuisen elinkaaripäiväkotia. Joustavan pohjaratkaisun ansiosta talon käyttötarkoitusta voi tarvittaessa muuttaa helposti.

– Olin riittävän rohkea ja uskalsin hakea virkaa. Oikeastaan olin ajatellut työskenteleväni nuorten parissa.

Palattuaan Porvooseen hän toimi muutaman vuoden sekä lastentarhanopettajana että päiväkodin johtajana. Vuodesta 2005 lähtien hän on hoitanut pelkkiä hallintotehtäviä. Hallintotehtävistä huolimatta Liljeberg-Karlsson haluaa pysyä kärryillä toiminnasta ja päättää päiväkodin toimintalinjoista.

Hinthaaran päiväkoti on toiminut lapsilähtöisesti jo monta vuotta. Päiväkoti on siirtynyt pois kaavamaisesta opetuksesta ja keskittyy sisällöltään vaihteleviin työpajoihin.

– Lapset saavat päättää itse, mikä heitä kiinnostaa. Aikuisten vastuulla on sisällyttää toimintaan opetuksellinen näkökulma.

Suomen 100-vuotisjuhlintaan liittyen päiväkotiryhmät ovat saaneet laskea päiviä varsinaiseen juhlapäivään esimerkiksi toistamalla jotakin tehtävää kymmenen kertaa yhden viikon aikana. Ensimmäisillä kerroilla aikuiset valitsivat toistettavan asian, sen jälkeen ohjat annettiin lapsille.

Vaikka Gina Liljeberg-Karlsson ei enää työskentele ryhmissä, hän pyrkii opettelemaan kaikkien päiväkodin lasten nimet. Tässä hän maalaa kuvia Isabelin, Oscarin ja Pajun käsiin.
Vaikka Gina Liljeberg-Karlsson ei enää työskentele ryhmissä, hän pyrkii opettelemaan kaikkien päiväkodin lasten nimet. Tässä hän maalaa kuvia Isabelin, Oscarin ja Pajun käsiin.

Yksilö ja itseilmaisu kunniaan

Kansallisesti varhaiskasvatusta on jo pitkään hallinnut autoritaarinen lähestymistapa. Uusissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa painotetaan lapsen osallisuutta ja tasa-arvoista asemaa.

– Tuntuu ihanalta saada vahvistusta sille, että meillä on intuitiivisesti edetty oikeaan suuntaan. Minulle on itsestäänselvyys, että lapset ovat yksilöitä, joilla on oikeus itseilmaisuun.

Saman perusajatuksen mukaan Hinthaaran päiväkodissa tyttöjen ja poikien ei tarvitse istua tiettyihin muotteihin. Eniten tämä näkyy pienissä arkisissa asioissa. Lapset saavat esimerkiksi valita pottansa värin ja haluamansa leikkikalut itse, ilman aikuisten johdattelua. Henkilöstö ei kehu tyttöjä ulkonäön perusteella tai salli poikien käyttäytyä typerästi sen varjolla, että ”pojat ovat poikia”.

Esimiesasemastaan huolimatta Liljeberg-Karlsson ei halua istua norsunluutornissa, vaan toivoo muiden näkevän hänet osana päiväkodin opettajakuntaa. Usein hän kuuntelee ensin henkilökunnan mielipiteitä ja tekee päätöksiä vasta sen jälkeen.

– Minulle henkilön kyky antaa työyhteisölle jotakin merkitsee enemmän kuin hänen koulutustasonsa.

Ajatus kaikkien samanarvoisuudesta on Liljeberg-Karlssonin arvion mukaan peruja lapsuudenkodista.

– Tulen hyvin köyhästä perheestä. Vanhempani opettivat minulle, että kaikki työ on arvokasta ja riittää, että jokainen tekee parhaansa.

Lapset ansaitsevat parempaa!

Gina Liljeberg-Karlsson kuvaa työtään päiväkodin johtajana hauskaksi ja vaihtelevaksi. Työ vaatii luovuutta ja kykyä sopeutua toimintaympäristön muutoksiin.

– Minun on koko ajan pysyttävä valppaana ja osattava paljon esimerkiksi siivouksesta, psykologiasta tai lainsäädännöstä. Välillä tunnen oloni riittämättömäksi.

Liljeberg-Karlsson torjuu jyrkästi ajatuksen siitä, että ”kuka tahansa” voisi työskennellä varhaiskasvatuksen parissa. Lastenhoitajan pitääkin olla aikamoinen monitaituri: ensinnäkin nöyrä ja empaattinen, mutta samalla myös vähän lapsellinen, jotta osaa heittäytyä lasten leikkeihin mukaan. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat suuri plussa, sillä kasvattajan pitää osata keskustella yhtä lailla vanhempien kuin lasten ja työtovereiden kanssa.

Vielä 70-luvulla päiväkoteja pidettiin ensisijaisesti säilytyspaikkana työssäkäyvien äitien lapsille. Vaikka päiväkodit ovat jo kauan sitten siirtyneet pelkästä lastenhoidosta kasvatukseen, istuu leikkitädin leima tiukassa.

– Toivon, että ammattimme rinnastettaisiin koulutoimeen. Teemme aivan samoja asioita kuin opettajat, ikäryhmä vain on nuorempi, Liljeberg-Karlsson sanoo.

Toivon, että ammattimme rinnastettaisiin koulutoimeen.

Hän uskoo, että jos lastentarhanopettajan ammatin arvostus nousisi, myös palkat seuraisivat perässä ja yhä useampi kiinnostuisi alasta. Laadukas varhaiskasvatus kaventaa yhteiskunnan kuiluja. Tutkimustulosten perusteella jokainen varhaiskasvatuksessa lapseen panostettu euro säästää aikuisena seitsemän euroa. Syrjäytymisvaara pienenee, kun jokaisella lapsella on samat lähtökohdat.

Ainakin teoriassa uusi varhaiskasvatussuunnitelma on askel oikeaan suuntaan. Käytännön tasolla tavoitteet ovat kuitenkin ristiriidassa toimintaedellytysten kanssa.

– Yhtäältä korostetaan, että joka lapsen tarpeet tulisi huomioida mutta toisaalta ryhmäkoot vain jatkavat kasvuaan ja lapsia on yhä enemmän per hoitaja. Tämä yhtälö ei oikein aukea minulle. Lapsemme ansaitsevat parempaa.