20.6.2023

Ylöjärvellä perhepäivähoito elpyi hoitajien ja työnantajan yhteisvoimin: Jaana Mikkosen kaltaisia monitaitureita tarvitaan lisää

Jaana Mikkonen ja hoitolapset Alissa, Alisa ja Oskari.

Perhepäivähoito uhkaa hiipua, jos sitä ei markkinoida. Ylöjärven perhepäivähoitajat tekevät työtään tutuksi sosiaalisessa mediassa.  Myös kaupunki on satsannut hoitajien hyvinvointiin. Nyt kodinomaiselle hoidolle on kysyntää.

Kuinka monessa ammatissa voi viettää lasten kanssa laatuaikaa sohvalla keskellä päivää? Tai kuulla 6-vuotiaan tyttösen supattavan korvaan Ai lav juu? Ylöjärveläiselle perhepäivähoitajalle Jaana Mikkoselle se on arkea.

– Toki perhepäivähoitajan työhön sisältyy myös itkupotkuraivareita ja kurahousurumbaa mutta enemmän kuitenkin tyytyväisiä hymyjä ja halauksia, hän sanoo.

Alissa, leon ja Alina leikkivät lattialla, kun perhepäivähoitaja Jaana Mikkonen valmistaa lounasta.
Alissa (edessä), Leon ja Alisa leikkivät lattialla, kun Jaana Mikkonen valmistaa lounaan.

Jaana Mikkonen on ensimmäiseltä ammatiltaan suurtalouskokki. Sen huomaa: jauhelihakeitto valmistuu joutuisasti liedellä samalla kun hän pitää silmällä lattialla leikkiviä lapsia.

Kun pienet kätöset on pesty, lapioivat Oskari, Alisa ja sisarukset Alissa ja Leon keiton suihinsa. Sinne upposi!

– Minulla on kuuden viikon kiertävä ruokalista. Aika hyvin lapset ovat sen oppineet, sanoo Mikkonen.

Lempiruokaviikolla lapset saavat valita omat suosikkinsa. Silloin lautasilta löytyy ainakin spagettia ja jauhelihakastiketta sekä uunimakkaraa ja perunamuusia.

 Viisikko seikkailee bussilla

Jaana Mikkonen ryhtyi kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi vuonna 2008 pian ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen.

– Vakituisen paikan sain, kun olin suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa.

Perhepäivähoitaja Jaana Mikkonen ei ole katunut ammatinvalintaansa kertaakaan.

Ammatinvalintaansa hän ei ole koskaan katunut.

– Voin suunnitella aika vapaasti, mitä ja milloin teemme. Olen itsekin lapsenmielinen ja tykkään touhuta lasten kanssa.

Jaana Mikkonen nousee bussiin hoitolasetn ja rattaiden kanssa
Vaunut kulkevat kätevästi bussissa, kun Jaana Mikkonen on liikkeellä hoitolasten kanssa. Vaunussa kesken matkan uuvahtanut Leon ja Alissa.

Mikkonen asuu omakotialueella Asuntilassa. Se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Ylöjärven keskustasta, missä on kirjasto, uimahalli ja muut palvelut.

– Tiistaisin käymme lasten kanssa urheilutalolla jumpassa ja keskiviikkoisin kirjastossa satutunnilla. Välimatka ei ole ongelma, sillä käytämme mennen tullen bussia, hän kertoo.

Muutaman kerran vuodessa Mikkonen tekee lasten kanssa päiväretken Tampereelle. Viimeksi kohteena oli museokeskus Vapriikki. Viisikon matkasta muodostui todellinen seikkailu, sillä Nysse hajosi kahdesti matkan aikana.

Lue lisää: Arja Kurkelan kaltaiset sitkeät sissit pitävät yllä perhepäivähoitoa: Liiton viisi keinoa vahvistaa alan vetovoimaa

Valvottua, turvallista kasvatusta

Vielä 1990-luvulla kunnallisia perhepäivähoitajia oli noin 27 000, nykyään enää runsas 2 000. Suurin kato kävi 2010-luvun alussa, jolloin perhepäivähoito saatiin työaikalain piiriin.

Perhepäivähoitajille se oli voitto, sillä silloin kohtuuttoman pitkille työpäiville ja jopa 50-tuntisille työviikoille tuli stoppi. Kunnille se tarkoitti lisäkustannuksia, koska niiden piti järjestää lasten varahoito hoitajien tasoittumisvapaiden ajaksi.

Jaana Mikkonen ja hoitolapset satutunnilla kirjastossa
Ylöjärven kirjastossa on kerran viikossa satutunti varta vasten perhepäivähoitajien hoitolapsille. Kuvassa Jaana Mikkosen ja lasten lisäksi kirjastonhoitaja ja satutäti Päivi Juuti (vas.).

Siitä lähtien kunnat ovat investoineet mieluummin uusiin päiväkoteihin, eikä uusia perhepäivähoitajia ole palkattu eläköityvien tilalle. Perhepäivähoitoa ei ole myöskään markkinoitu perheille yhtenä vaihtoehtona.

– Se on vahinko, sillä pieni lapsiryhmä soveltuisi isoa päiväkotia paremmin etenkin vuoden tai kahden ikäisille, perustelee JHL:n sopimusasiantuntija Marja Lehtonen.

Juuri nyt työelämässä on imua, ja monet perheet haluaisivat lapset jo vuoden vanhoina päivähoitoon. Kunnille olisi Lehtosen mielestä nopeampi ratkaisu palkata perhepäivähoitajia kuin rakentaa uusia ja kalliita päiväkotikiinteistöjä.

– Laadullisesti perhepäivähoito kestää vertailun. Vaatimukset ovat samat kuin muussa varhaiskasvatuksessa. Perhepäivähoito on valvottua ja turvallista ja hoitajat koulutettuja.

Koko perheen joustettava

Perhepäivähoidon hiipumiseen on vaikuttanut myös se, että hoitomuoto vaatii joustoa ja sitoutumista hoitajan perheeltä. Kaikilla ei ole valmiutta siihen.

– Jos hoitajan muu perhe on unessa, kun lapsi tuodaan itkevänä hoitoon, ei kukaan sen jälkeen nuku, sanoo Irina Elo, Ylöjärven Lakialassa asuva perhepäivähoitaja.

Elon perheessä äidin ammatinvalinta ei ole aiheuttanut närää. Nyt kotona on enää aviomies ja 19-vuotias poika, tytär asuu jo omillaan.

hoitolapsia Ylöjärven leikkipuistossa.
Jaana Mikkonen käy hoitolasten kanssa usein Ylöjärven leikkipuistoissa. Kuvassa etualalla Alissa.

Kaikki Irina Elon nykyisen hoitolapset ovat alle 2,5-vuotiaita taaperoita, nuorin hiukan yli vuoden.

– Maalla on turvallista. Puuhaan lasten kanssa pihalla, laitamme yhdessä kasvimaata ja syksyisin keräämme omenoita. Lapsia voi osallistaa myös ruoanlaittoon kunkin ikä huomioiden, hän sanoo.

Elon mielestä nuoret perheet ovat entistä kiinnostuneempia perhepäivähoidon sisällöstä.

– Ennen oltiin tyytyväisiä, kun lapsi sai hoitopaikan. Nykyään halutaan tietää, mitä päivän aikana tapahtuu. Se tuo tavoitteellisuutta omaan työskentelyyn.

Lue lisää: Liperin perhepäivähoito digikehityksen kärjessä

Työ tutuksi somekanavissa

Perhepäivähoito ei ole tuttu läheskään kaikille nykyperheille. Jotta sen tunnettuus paranisi, tekevät Ylöjärven perhepäivähoitajat omaa työtään tunnetuksi Facebookissa ja Instagramissa. Päivitykset ovat Mikkosen, Elon ja kahden muun hoitajan vastuulla.

He julkaisevat postauksia kerran tai pari viikossa, ja aiheet vaihtelevat vuodenajan ja yhteisten tekemisten mukaan.

– Olemme luoneet yhteiset pelisäännöt ja ideoimme somepostausten aiheet yhdessä.
Perhepäivähoitaja Irina Elo

– Meillä on oma keskusteluryhmä Signal-sovelluksessa. Olemme luoneet yhteiset pelisäännöt ja ideoimme ja vaihdamme ajatuksia sopivista aiheista, kertoo Irina Elo.

Kuluneena keväänä postauksissa on esitelty muun muassa tunnetaitoharjoituksia Tatun ja Patun johdolla, askarreltu pääsiäiskoristeita ja osallistuttu Ylen Miljoona roskapussia -kampanjaan pikkukeräilijöiden kanssa.

Facebookissa perhepäivähoitajien postauksilla on vajaa 350 seuraajaa, Instagramissa 230.

Vanhemmilta on saatu lupa lasten kuvien julkaisuun somessa. Kuvakulmat valitaan taiten, eivätkä lapset ole kuvissa tunnistettavasti.

Hoitajien pipo ei kiristä

Markkinointi on tehnyt tehtävänsä, sillä keväällä kymmenkunta lasta odotti perhepäivähoitopaikkaa Ylöjärvellä. Nyt ongelmana on pikemminkin se, mistä löytää koulutettuja ja työhön sitoutuvia hoitajia.

Myös Riihimäellä perhepäivähoitajat ovat aktivoituneet ja tekevät ammattiaan tutuksi sosiaalisessa mediassa. Liikkuessaan lasten kanssa kaupungilla heillä on suu messingillä ja päässään pipot, joissa lukee: ”Olen perhepäivähoitaja. Mikä on sinun vahvuutesi?”

Riihimäellä kunnalliset perhepäivähoitajat kulkevat nimikkopipot päässä.

Varhaiskasvatuksen palveluohjaajan Riitta Romun mielestä ammatin iloisella esiintuomisella on ollut positiivinen vaikutus hoitomuodon suosioon Riihimäellä.

– Lisäksi perhepäivähoidosta saatu asiakaspalaute on ihan huippua. Tieto siitä kulkee vanhemmilta toisille, hän kertoo.

Myös Marja Lehtonen kannustaa perhepäivähoitajia tekemään työtään tunnetuksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi lapsiperheille.

– Joissain kunnissa hoitajat lapsineen ovat järjestäneet toritapahtumia, joissain kirjastoon on koottu valokuva- ja piirustusnäyttelyitä perhepäivähoidosta, hän vinkkaa.

Kuukausipalkka – vihdoinkin!

Enimmillään Ylöjärvellä oli liki 200 kunnallista perhepäivähoitajaa.

– Nyt heitä on yhdeksän. Vähiin on käynyt, sanoo JHL:n pääluottamusmies Johanna Talasmäki.

Talasmäki työskenteli itsekin aiemmin perhepäivähoitajana. Sekä hän että Marja Lehtonen uskovat, että viime lokakuun alussa toteutunut kuukausipalkkaus houkuttelee alalle uusia hoitajia. Enää palkka ei riipu siitä, onko hoitajan lapsiryhmä täynnä, vaan sama summa maksetaan joka kuukausi tilille.

Lehtosen mielestä työnantajan on panostettava myös siihen, että hoitajat saavat riittävän tuen vaativassa kasvatustyössä.

– Perhepäivähoidon ohjaajia on enää harvassa kunnassa. Niinpä esimiesvastuu on annettu päiväkotien johtajille, jotka ovat muutenkin kiireisiä.

Ylöjärven hoitajat eivät valita: Heillä on kuukausittain etätapaaminen oman esihenkilön kanssa ja kaksi lähitapaamista päivähoitokauden aikana. Lisäksi perhepäivähoitajia varten on nimetty varhaiskasvatuksen erityisopettaja, jonka puoleen he voivat tarvittaessa kääntyä.

perhepäivähoitaja Jaana Mikkonen
Perhepäivähoitajien tehtäviin kuuluu myös varhaiskasvatussuunnitelmien teko sekä muita kirjallisia töitä. Niissä auttaa Ylöjärven kaupungin hoitajille hankkimat iPadit. Kuvassa myös Mikkosten lemmikki Nami.

Muutenkin Ylöjärvi on pitänyt huolta ammattiryhmästä.

– Leikkipuistoissa on lukolliset lelulaatikot perhepäivähoitajille. Lisäksi saamme vuosittain tarvikerahan lelujen, pelien ja liikuntavälineiden hankintaa varten, kertoo Jaana Mikkonen.

Perhepäivähoitajan työhön sisältyy myös paperitöitä, esimerkiksi yksilö- ja ryhmäkohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat, kustannuskorvaukset, kuukausi- ja kausiraportit ja lasten läsnäolomerkinnät. Ne hoituvat näppärästi työantajan hankkimilla iPadeilla.

JHL on vaatinut jo pitkään työnantajia kustantamaan varhaiskasvatuksen hoitajien työvaatteet, mutta useimmissa kunnissa se on jäänyt haaveeksi. Ylöjärvi maskaa tänä vuonna 150 euron vaaterahan kaikille varhaiskasvatuksen hoitajille, myös perhepäivähoitajille. Vaatevaateraha on käytössä muutamiassa muissa kunnissa, muun muassa Salon kaupungissa.