Suomi yksityistää hoivapaikkoja kiihkeämmin kuin muut Pohjoismaat. Hoivajätit takovat säästöjä heikoimpien kustannuksella.
Vanhukset. Lastensuojelun asiakkaat. Kehitysvammaiset. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat.
Yhteiskunnan heikoimpiin kuuluvien ihmisryhmien on vaikea saada ääntään kuuluviin. Määrärahat ovat vähissä eikä heidän asiansa juuri kiinnosta päättäjiä.
Kansainvälinen pääoma ja isot terveyskonsernit sen sijaan ovat hoivaa tarvitsevien ihmisryhmien asioista erittäin kiinnostuneita. Sijoittajien into johtuu siitä, että hoivapalveluissa liikkuu paljon julkista rahaa, sanoo yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.
Vuosituhannen alussa vanhustenhoitoa alettiin järjestellä Suomessa uusiksi. Laitoshoitoa ajettiin alas ja korvattiin palveluasumisella.
Samoihin aikoihin poliitikot esittivät, että kunnallista toimintaa kannattaisi yksityistää, koska yritykset hoitaisivat saman työn halvemmalla ja tehokkaammin.
– Viime aikojen kohujen perusteella näyttää siltä, että säästöjä on haettu laadusta tinkimällä.
Moni kunta on nyt korvannut vanhainkodit yksityisillä hoivakodeilla.
– Erilaisten työehtosopimusten johdosta palkkataso on yksityisellä sektorilla julkista matalampi. Hyvin suuri osa hyvinvointipalvelujen kustannuksista on palkkakustannuksia, Kröger huomauttaa.
Tänä vuonna yksityiset hoivayhtiöt ovat nousseet uutisiin: henkilöstöä on liian vähän eikä se ole ammattitaitoista.
– Viime aikojen kohut näyttävät siltä, että säästöjä on haettu myös palvelun laadusta tinkimällä, huomauttaa Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja Sonja Finér.
Lue lisää: Työehdot puntarissa: Kuinka käy, kun kuntates vaihtuu yksityiseen?
Sote-uudistus moottorina
Terveysyhtiöiden kiinnostus hoiva-alaan heräsi viime vuosikymmenen puolella.
Mediverkko perustettiin terveysalan työvoimaa vuokraavaksi niin sanotuksi reppulääkärifirmaksi. Vuonna 2006 se lähti voimakkaaseen kasvuun ja laajeni valtakunnalliseksi palveluntuottajaksi vanhusten hoivapalveluihin ja lastensuojeluun. Mehiläinen-konserni osti Mediverkon 2015.
Ruotsalainen Attendo puolestaan rantautui Suomeen 2007, kun se osti Medonen – yrityksen, joka perustettiin vuosituhannen vaihteessa niin ikään reppulääkärifirmaksi.
Samoihin aikoihin Suomen Punaisen Ristin (SPR) perustamasta ambulanssi- ja kotihoitofirma Esperi Carestä leivottiin asumispalveluyritystä. Vuonna 2006 SPR myi Esperi Caren sijoitusyhtiö Unicukselle, joka myi sen edelleen Capmanille 2010.
Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan vanhuksille tarvitaan 100 000 hoivapaikkaa lisää 2030 mennessä, Attendo arvioi.
Capmania kiinnosti alan valtava ja vielä pitkään jatkuva kasvu. Vuonna 2010 Suomessa oli 420 000 yli 75-vuotiasta. Vuonna 2030 heitä arvioidaan olevan kaksinkertainen määrä. Attendo arvioi viime vuonna, että Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan vanhuksille tarvitaan 100 000 hoivapaikkaa lisää 2030 mennessä.
Vuonna 2006 Matti Vanhasen (kesk.) hallitus alkoi ajaa kuntauudistusta, niin kutsuttua Paras-hanketta, jossa kuntia houkuteltiin yhdistymään. Alle 20 000 asukkaan kunnat, joita yhdistyminen ei kiinnostanut, pakotettiin hankkimaan sote-palvelunsa isommilta isäntäkunnilta.
Jyrki Kataisen (kok.) hallitus halusi jatkaa kuntauudistusta, mutta yhdistymisestä kiinnostuneita kuntia ei löytynyt riittävästi. Silloin painopiste siirtyi sote-uudistukseen, jota hallitus ajoi voimakkaasti. Samalla alettiin vilkuilla Ruotsiin, jossa oli toteutettu terveydenhuollon valinnanvapausuudistus. Tämä toimi yksityisten sote-palveluiden moottorina.
– Sote-säätö on pönkittänyt kasvua.
Esperi Caren silloinen toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni sanoi Kauppalehdelle marraskuussa 2017, että edelliset viisi–kuusi vuotta ”sote-säätö” oli pönkittänyt yhtiön kasvua. Esperi Caren liikevaihto viisinkertaistui vuodesta 2010 vuoteen 2016, jolloin se oli 153 miljoonaan euroa.
Kasvu johtui Aarnio-Isohannin mukaan siitä, että kunnat halusivat tehdä sote-ratkaisuja niin kauan kuin niillä oli päätösvalta.
Sote-yhtiöt kasvavat voimakkaasti
Muidenkin sote-yhtiöiden kasvu on ollut voimakasta. Mehiläinen, Terveystalo, Pihlajalinna ja Esperi Care kaksinkertaistivat liikevaihtonsa vuodesta 2014 vuoteen 2017.
Esperi Caren liikevaihto oli viime vuonna 265 miljoonaa euroa. Attendo Suomen liikevaihto oli viime vuonna 450 miljoonaa euroa. Attendo ilmoittaa, että sillä on yli 24 000 työntekijää Pohjoismaissa. Heistä 11 000 on Suomessa. Norjan ja Tanskan osuus Attendon liikevaihdosta on vain muutaman prosentin luokkaa, joten painopisteet ovat Ruotsissa ja Suomessa.
Mehiläinen Hoivapalvelut Oy on kolminkertaistanut liikevaihtonsa vuodesta 2015.
Mehiläinen-konsernin liikevaihto oli viime vuonna 915,9 miljoonaa euroa. Kasvua edellisvuodesta oli 21,2 prosenttia. Tytäryhtiö Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:n liikevaihto oli viime vuonna 77,8 miljoonaa euroa. Yhtiö on kolminkertaistanut liikevaihtonsa vuodesta 2015. Mehiläisen lastensuojeluun keskittyvän tytäryhtiö Familarin liikevaihto oli viime vuonna 54,7 miljoonaa euroa, yhdeksän kertaa isompi kuin vuonna 2015.
Tästä karttalinkistä voit katsoa, missä sijaitsevat Mehiläisen kaikki toimipisteet.
Ruotsalainen Humana osti Coronaria Hoivan tänä keväänä ja Arjessa-yhtiön 2016. Yhtiöt siirtyvät käyttämään Humana-nimeä.
Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger ei usko, että ulkoistamistahdille olisi tiedossa hidastumista. Kuntien talouspaineet eivät ole vähenemässä vaan pikemminkin lisääntymässä.
– Palveluiden siirto yksityisten tuotettaviksi kuitenkin hidastuisi tai ainakin vaikeutuisi, jos valtio asettaisi hallinnollisia tai taloudellisia rajoituksia kuntien ulkoistuksille.
Samat riskit kuin yritystoiminnassa
Vaikka valinnanvapauden mallia otettiin Ruotsista, muut Pohjoismaat eivät ole yksityistäneet sosiaali- ja terveyspalveluita läheskään yhtä paljon kuin Suomi.
Yksityisten osuus vanhusten hoivapalveluista on Suomessa peräti 50 prosenttia, Attendo toteaa konsernitilinpäätöksessään. Ruotsissa osuus on 16 prosenttia, Tanskassa 17 ja Norjassa 11.
Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluista yksityisten osuus Suomessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan yli 90 prosenttia. Tässä jaottelussa yksityisiin palveluntuottajiin lasketaan myös kolmannen sektorin toimijat.
– Yritystoimintaan liittyy aina konkurssin riski.
Ulkoistamiseen sisältyvät kaikki yritystoiminnan riskit, muistuttaa Teppo Kröger. Monella paikkakunnalla on kokonaisulkoistusten tuloksena monopolitilanne, joka mitätöi kilpailutuksella tavoiteltavia hyötyjä. Kokonaisulkoistusten johdosta kunnat menettävät myös suunnittelu- ja toimeenpanovaltaansa yrityksille.
– Yritystoimintaan liittyy lisäksi aina konkurssiriski. Yritykset voivat muuttaa toimintastrategiaansa nopeasti ja lopettaa tiettyjen palvelujen tuottamisen tietyllä alueella. Kunnat voivat olla vaikeuksissa, kun joutuvat etsimään lyhyellä varoitusajalla korvaavia tapoja palvelujen tuottamiseen.
Krögerin mukaan ei ole kirkossa kuulutettua, että ulkoistaminen tuo säästöjä.
– Jos otetaan huomioon lisääntyneet hallinto- ja kaupantekokulut,
säästöt voivat jäädä vähäisiksi tai huveta kokonaan.
Omistajat pesivät veroparatiiseissa
Neljästä suuresta asumispalveluja tarjoavasta yhtiöstä Esperi Care ja Mehiläinen ovat noteeraamattomia yhtiöitä, eli niiden osakkeilla ei käydä kauppaa pörssissä. Niiden omistajat pitävät majaa veroparatiiseissa.
Esperi Caren suurin omistaja on luxemburgilainen pääomasijoitusyhtiö Intermediate Capital Group (ICG) 75,1 prosentin osuudellaan. ICG on sijoittanut osakkeensa Jerseyn saarelle rekisteröityyn ICG Europe Fund VI -rahastoonsa. Esperi Care ilmoittaa sivuillaan, että yksityishenkilöt omistavat yhtiöstä 10,4 prosenttia ja johto ja avainhenkilöt 10,1 prosenttia. Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen osuus on 4,4 prosenttia.
Jersey on Britannian alainen itsehallinnollinen veroparatiisi ja Luxemburg yksi Euroopan veroparatiiseista.
Esperin ja Mehiläisen pääomistajat ovat sijoittaneet omistuksena Jerseyn veroparatiisisaarelle.
Mehiläisen pääomistaja on luxemburgilaisen CVC Capital Partnersin hallinnoimat rahastot 57 prosentin osuudella. Finnwatchin mukaan omistus on sijoitettu CVC:n Jerseylle rekisteröimiin rahastoihin.
Mehiläisen toiseksi suurin omistaja on Lähi-Tapiola 20 prosentin osuudellaan ja kolmantena on Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma 8 prosentin osuudella. Omistajiin kuuluvat myös Valtion Eläkerahasto, Keskinäin eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, Apteekkien Eläkekassa ja Valion Eläkekassa sekä muita sijoittajia ja yksityishenkilöitä.
Attendo ja Humana puolestaan ovat Tukholman Nasdaq-pörssiin noteerattuja yhtiöitä.
Humanan suurin omistaja on ruotsalainen terveysalan yrityksiin erikoistunut sijoitusyhtiö Impilo Care 19,9 prosentin osuudellaan. Toiseksi suurin omistaja on Jerseyn saarelle rekisteröity Argan Capital Management, jonka osuus oli syys-lokakuun vaihteessa 11,6 prosenttia.
Isoimpiin omistajiin lukeutuvat myös sveitsiläispankki USB:n Lontoonhaara, Nordean investointirahastot, ruotsalainen pääomasijoitusyhtiö Lannebo Fonder, ruotsalaisen SE-pankin Luxemburgin konttori ja yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö BNY Mellon.
Attendon suurin omistaja on ruotsalaisen laivanvarustaja Axel Johnsonin jälkeläisten omistama Nordstjernan-yhtiö, jonka osuus on 18,5 prosenttia. Toiseksi suurin omistaja on Attendo Suomen toimitusjohtaja Pentti Karjalainen 11,2 prosentin osuudella.
Lisäksi omistajiin kuuluu erilaisia sijoitus- ja eläkerahastoja, muun muassa Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Elo. Humanan omistajista myös Attendoa omistavat UBS ja BNY Mellon.
Mehiläisen korkovähennys oli lainvastainen
Finnwatch julkaisi toukokuussa vertailun soteyhtiöiden verovastuullisuudesta.
– Olemme pitäneet esillä sitä, että ulkoistamisen yhteiskunnallisen kannattavuuden arvioinnissa tulee huomioida yritysten veronmaksu, toiminnanjohtaja Sonja Finér sanoo.
Raportissa kerrotaan yksityiskohtaisesti Mehiläisen ja Attendon aggressiivisesta verosuunnittelusta.
Vuosina 2006–2018 Mehiläisen omistivat ruotsalaisyhtiö Ambean kautta yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö KKR ja ruotsalainen Triton.
KKR:n omistaa kaksi pörssihaita, George Roberts ja Henry Kravis. Kravis oli Michael Douglasin näyttelemän Gordon Gekkon esikuva Oliver Stonen ohjaamassa elokuvassa Wall Street – rahan ja vallan katu (1987).
Kravisin hahmo esiintyy myös Sota Pörssikadulla -elokuvassa (1993), joka kertoo sijoittajien RJR Nabisco-yhtiöstä käymästä tappelusta. Kravis sai lopulta ostettua yhtiön velkarahalla.
Mehiläisen edellinen omistaja yritti vähentää yhtiölainan korot verotuksessa sekä Suomessa että Ruotsissa.
Vuosina 2006–2012 Mehiläisellä ja Ambealla oli lainajärjestely, jonka tarkoituksena oli vähentää lainan korot verotuksessa kahteen kertaan, Suomessa ja Ruotsissa.
Helsingin hallinto-oikeus tuomitsi järjestelyn laittomaksi viime vuonna. Mehiläinen on pyytänyt valituslupaa Korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
Konserni purki järjestelyn 2012, mutta jatkoi aggressiivista verosuunnittelua 2015, jolloin suomalainen emoyhtiö Ambea Holding sulautettiin Mehiläiseen. Ambea Holding oli nostanut Mehiläisen ostoa varten lainan, joka siirtyi Mehiläisen taseeseen. Mehiläisen omavaraisuusaste laski 51,5 prosentista 0,8 prosenttiin.
Tämänkin lainan korot vähensivät verotettavaa voittoa, mutta tähän verottaja ei puuttunut.
Omavaraisuusaste kuvaa yrityksen vakavaraisuutta, tappionsietokykyä ja kykyä suoriutua veloista pitkällä aikavälillä. Omavaraisuusastetta pidetään erinomaisena, jos se on yli 50 prosenttia ja hyvänä, jos se on 35–50 prosenttia.
Viime vuonna Mehiläinen myytiin CVC Capital Partnersille ja sen muille nykyisille omistajille.
– Uusimmassa yritysjärjestelyssä suomalaisen konsernin velan osuus on
vähentynyt, Finnwatchin Sonja Finér sanoo.
Attendokin maksoi korkeaa korkoa
Attendon toiminnassa ei Finnwatchin mukaan ole enää havaittavissa kansainvälistä aggressiivista verosuunnittelua, mutta yritys teki tappiota 2008–2011, osittain siksi että se maksoi omistajalleen lainoista korkeaa 15 prosentin korkoa.
Attendon ruotsalaisen emoyhtiön Attendo AB:n omisti luxemburgilainen Augustus International Sarl, josta Jerseyn saarelle rekisteröity IK2004-rahasto omisti 77 prosenttia.
Attendo AB listautui Tukholman pörssiin marraskuussa 2015. Sillon IK2004 myi osuutensa Attendosta.
Esperi Care ei maksanut yhteisöveroa
Esperi Carea ei otettu vertailuun, koska se ei tarjoa laajamittaisesti lääkäripalveluita. Yhtiötä ei siis voinut pisteyttää sen mukaan, toimivatko lääkärit työntekijöinä vai yrittäjinä, eli nostavatko he palkkaa vai osinkoja.
Vuoden alussa – hoivaskandaalin puhjettua – Yle kuitenkin kertoi, että Esperiä epäillään aggressiivisesta verosuunnittelusta konsernin sisäisin lainoin.
Esperi Care on kiistänyt vähentäneensä lainojen korkoja verotuksessa. Yhtiö ei kuitenkaan tehnyt verotettavaa voittoa eikä maksanut yhteisöveroa viime vuodesta.
Marraskuun alussa julkistettujen verotietojen mukaan hoivayhtiöt maksoivat Suomeen yhteisöveroa seuraavasti:
Yhtiö Liikevoitto € Yhteisövero € Mehiläinen Oy 20 996 527 4 202 305 Attendo Suomi Oy 8 066 575 1 616 315 Attendo Oy 6 249 175 1 252 835 Arjessa Oy 5 683 490 1 139 698 Esperi Care Oy 0,1 0 Esperi Care Group Oy 0 0 Esperi Care Holding Oy 0 0
Norjassa puolustetaan hyvinvointivaltiota
Hyvinvointitoimijoista keskustellaan myös Norjassa. Siellä keskustelua on osaltaan vauhdittanut Linn Herning, hyvinvointivaltiota puolustavan For velferdsstaten -allianssin toiminnanjohtaja. Allianssiin kuuluu useita ammattiliittoja ja kansalaisjärjestöjä.
Herning on kampanjoinut julkisten palveluiden puolesta puolesta koko tämän vuosikymmenen.
– Verorahoitteiset hyvinvointipalvelut ovat erityisiä kahdesta syystä: ne ovat verorahoitteisia ja ne ovat hyvinvointipalveluja, hän sanoo.
– Suurin osa kansasta on sitä mieltä, että verorahojen käytölle on asetettava eri vaatimukset kuin sille, miten yksityinen sijoittaja käyttää rahojaan.
Norjassa kaupalliset toimijat ovat vallanneet etenkin päiväkoti- ja lastenkotimarkkinat. Ennen kunnallisvaaleja 2011 Herning ja hänen kollegansa matkustivat ay-kokouksiin ja poliittisiin tapaamisiin ympäri Norjaa ja puolustivat julkisia palveluja. Herning myös kartoitti verorahoitteisissa hyvinvointipalveluissa häärääviä kaupallisia toimijoita.
Osa vanhusten hoivakoteja kilpailuttaneista kunnista päätti lopettaa ulkoistukset.
Yhtiöiden omistajuudet johtivat veroparatiiseihin. Herning kirjoitti hyvinvointikeinottelijoista kirjan, joka herätti paljon keskustelua. Kunnallisvaaleihin 2015 mennessä politiikassa oli tapahtunut suunnanmuutos: osa vanhusten hoivakoteja kilpailuttaneista kunnista oli päättänyt lopettaa ulkoistukset.
– Keskustelun henki oli, että me pysäytämme hyvinvointikeinottelijat.
Bergenin kaupunki odotti kustannusten nousevan, kun se otti hoidettavakseen ulkoistetun hoivakodin. Kunnallinen toiminta osoittautui kuitenkin halvemmaksi.
– Joillakin markkinoilla yhtiöistä on tullut niin isoja toimijoita, että niitä on vaikea pysäyttää. Silloin on työskenneltävä pitkäjänteisesti markkinoiden säätelemiseksi ja lakien muuttamiseksi niin, että toiminta muuttuu yhä vähemmän kannattavaksi.