Oululaisen Venla Reinsonin kesäduuni sairaalahuoltajana oli verta ja hikeä muttei sentään kyyneleitä.
Kun JHL:läinen Venla Reinson, 20, aloitti kesätyöt Oulun yliopistollisen sairaalan leikkaussaleissa viime huhtikuussa, huusivat jalat hoosiannaa jo ennen lounasta.
– En ollut tottunut kivikoviin lattioihin ja seisomatyöhön. Silloin tajusin, että työssä tarvitaan kunnon lenkkarit.
Parissa päivässä jalat tottuivat. Sen jälkeen Reinson olisi voinut vaikka tanssahdella keskellä salia, jos olisi töiltään ehtinyt.
– Hoitajien kiire näkyi ja heijastui kaikkeen, myös meihin sairaalahuoltajiin. Välillä oli hiljaisempia hetkiä, mutta monesti hoitajat pyysivät kiirehtimään siivousta, jotta seuraava leikkaus voisi alkaa.
Sairaalahuoltajan työ osoittautui Reinsonin mielestä myös fyysisesti melko vaativaksi – varsinkin alussa.
– Isot, 200 litran jätepussit painavat, kun ne ovat täynnä verisiä siteitä ja rättejä, kumihanskoja ja muuta leikkauksissa syntyvää roskaa. Parissa viikossa kantamiseen kuitenkin tottui ja kunto parani.
Lue lisää: 11 vinkkiä kesätyöhön: Näin pääset työuran alkuun ja saat kaiken irti kesäduunista
Ei sovi heikkohermoisille
Työsuhteen alussa Reinson työskenteli OYS:n Lyhkissä, eli lyhytjälkihoitoisen kirurgian leikkaussaleissa. Kesän puolivälissä hän sai siirron silmä-korvaosaston leikkaushuoneisiin.
– En pannut pahakseni vaihdosta, sillä sain samalla laajemman käsityksen koko sairaalan toiminnasta.
Reinsonin tehtäviin kuului leikkaussalien kosketuspintojen puhdistus. Se tarkoitti lattiaa sekä leikkaus-, lääke- ja anestesiapöytiä ja salin laitteita, kuten suunnattavia lamppuja.
– Jos kammoaa verta, vaatii aika kovaa pokkaa työskennellä leikkaussalissa.
Työ oli yhtä vastuullista kummallakin osastolla, mutta Lyhkissä verisempää kuin mikrokirurgian alaan kuuluvalla silmä-korvaosastolla.
– Jos kammoaa verta, vaatii aika kovaa pokkaa työskennellä leikkaussalissa.
Työvaatteet vaihtoon päivittäin
Veri- ja muiden eritetahrojen puhdistamiseen ja desinfiointiin sairaalahuoltajat käyttivät klorillipyyhkeitä mutta muuten käytössä oli yllättävän vähän kemikaaleja.
Työvaatteet oli vaihdettava päivittäin, toisinaan kesken päivänkin, jos paidalle tai housuille roiskui likaa. Myös suojamyssy vaihdettiin päivittäin uuteen.
Kumikäsineitä Reinson kulutti kymmeniä pareja yhden työpäivän aikana.
– Hanskojen pukemisesta ja riisumisesta tuli rutiinia kuten aikaisista aamuherätyksistäkin. Aamuvuoroon piti herätä jo puoli kuudelta.
Harvoin yksin työvuorossa
Venla Reinsoilla ei ole siivous- ja puhtaanapitoalan koulutusta, mutta ennen yliopistosairaalaa hän työskenteli yhden kesän Oulun kaupunginsairaalan laitoshuollossa. Kummassakin sairaalassa hän kertoo saaneensa hyvän perehdytyksen työhön.
– Kokeneemmat selittivät mitä pitää tehdä, miten pitää tehdä ja miksi pitää tehdä.
– Kokeneemmat selittivät mitä pitää tehdä, miten pitää tehdä ja miksi pitää tehdä, niin että varmasti opin ja muistin. Lisäksi minua kannustettiin kysymään, jos jokin jäi epäselväksi.
Rutiinin karttuessa leikkaussalin välisiivous hoitui Reinsonilta muutamassa kymmenessä minuutissa, loppusiivoukseen työvuoron päätteeksi piti varata ainakin tunti.
– Lyhkissä minulla oli joka vuorossa työkaveri, joka tarvittaessa neuvoi. Silmä-korvassa työskentelin iltavuoron lopussa myös yksin.
Sairaalatyö vaihtuu drinkkeihin
Elokuun alussa kesätyö päättyi, ja Reinson aloitti Koulutuskuntayhtymä Osaossa ravintola- ja cateringalan perustutkinnon. Se valmistaa tarjoilijan työhön. Ennestään hän on suorittanut kolmivuotisen matkailualan perustutkinnon.
– Tutkinnot kuuluvat samaan lokeroon ja täydentävät sopivasti toisiaan.
Viiden vuoden kuluttua Reinson toivoo sekoittavansa värikkäitä drinkkejä jossain hienossa baarissa tai työskentelevänsä risteilyemäntänä. Myös liikunnallisten aktiivilomien järjestäminen kiinnostaisi ja vastaisi hänen ammatillisia toiveitaan.
Vaikka asiakaspalvelu onkin Reinsonin juttu, hän ei sano ei myöskään sairaalassa työskentelylle.
– Kun lopetin kesätyöt, minulle sanottiin, että soita, jos haluat tehdä keikkaa. Mielellään keikkailenkin, jos opinnoilta suinkin ehdin.
Entä mitä kesätyöstä jäi käteen ja mieleen?
– Uusia kokemuksia, uskallusta ja varmuutta. Rahaa ei paljon säästöön jäänyt, mutta vielä on loppupalkka ja lomaraha saamatta, hän sanoo.